Ruttupuu

Tänään ei ole satanut vettä, ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Aurinkoinen ilma teki tehtävänsä ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta mieli on ollut kevyt ja olo energinen. Energiaa tarvitaankin tämän lukukauden viimeiseen puristukeen, ensi viikon jälkeen hellittää koulurintamallakin.
Nyt on koti on siivottu ja viimeisetkin joulukoristeet pakattu laatikoihin. Sisustukseen tuli, jollei nyt keväinen, niin ainakin huomattavasti kevyempi fiilis. Mitään keväistä tässä ei vielä tarvitse miettiä, kun tämän märän ja synkän alkutalven jälkeen on ensi viikolle luvassa pakkasta, aurinkoa ja vähän luntakin. Valoa, valoa, valoa!

Nämä oksat ovat tarina sinäänsä. Siskonihan oli siis täällä vierailulla meidän muuttaessamme. Kun saimme avaimet käteen, kävimme täällä katsomassa ja ilmoitin siskolleni heti, että etupihalla oleva 'ruttupuu' lähtee kyllä ensimmäisenä. Ruttuiset lehdet ja epäsiisti ulkonäkö, tuollaistahan en katsele.
"Suvi, se on pähkinäpuu!"
"Olkoon vaikka mikä, se on ruma!"
"Ei, kun se on sellainen, missä on sellaiset kippuraiset oksat!"
"On vai?!"

Jep. En ole mikään viherpeukalo ja tunnistan vain aniharvan puskan, puun tai kasvin ulkonäöltä. (Olen edelleen sitä mieltä, että tuo ei ole mikään kaunistus ja mietinnässä onkin sen siirtäminen johonkin syrjäisempään paikkaan.)
Vanhempieni ja toisen pikkusiskoni vieraillessa loppukesästä, raivasimme äitini kanssa etupihaa ja samalla saksimme muutamia oksia pähkinäpensaastakin, irrotimme lehdet ja veimme oksat kuivumaan kellariin. Niiden kuivuttua maalasi mies pari oksaa valkoiseksi. Ilman mutinoita tuo maalaus ei toki sujunut. Tällaisia nyt maalata, mikä järki tässäkin hommassa nyt on, menee maalia enemmän hukkaan kuin tarttuu näihin risuihin... Pelkät vakuuttelut, että ne ovat hienoja, eivät herralle kelvanneet, mutta kun esittelin netistä löytämiäni yhden valkoisen oksan hintoja, loppui mutinat ;)

Nyt nuo kaksi maalattua oksaa makaavat tuossa olohuoneen tv-tason päällä, kunnes keksin niille jonkun pysyvämmän paikan. Korkea lasiruukku voisi olla ihanne ratkaisu, mutta en omista sellaista, vielä. Mietitään, mietitään, taas.

Täällä siis virtaa energia, kuten jo aikaisempina vuosina olenkin kirjoittanut, minä käyn aurinkoenergialla.
Nyt on vuorossa perheen ruokinta ja sen jälkeen perjantainen lautapeli-ilta. Opetimme pari kuukautta sitten lapset pelaamaan Carcassonnea, aivan huippu peli niin aikuisten kuin lapsienkin älynystyröille. Uno on toinen lasten suosikkipeli, mutta molemmat lapset vievät meitä siinä 6-0.

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!