Kunnialaukaus

En ole missään mielessä uskovainen, mutta olen yleensä sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Vähän ennen joulua unohti mies aamulla avaimet kotiin töihin lähtiessään. Tarina lyhykäisyydessään menee niin, että joutui tuon takia viivyttämään töistä lähtöään vartilla, jonka aikana matkalla jonka hän ajaa sattui iso kolari. Sitä väkisinkin miettii, mitä jos ne avaimet olisivatkin tulleet aamulla mukaan.

Nyt on parin viikon aikana sattunut niin monta meitä koskettanutta onnettomuutta, sitä miettii, että mikä mieli tässä on.
Yksi niistä sattui tällä viikolla, kun saimme tietää miehen serkun, nuoren jääkiekkoilijalupauksen, lyyhistymisestä kesken jääkiekkopelin. Lyyhistymisen syy on vielä epäselvä, mutta sen seurauksena hän luisui pää edellä kaukalon laitaan ja makaa tällä hetkellä sairaalassa halvaantuneena kainaloista alaspäin.
Paikka jossa asumme on pieni, kaikki tuntevat kaikki. Jääkiekko on iso juttu, koko saaren ainoa jäähalli sijaitsee täällä. Ja tämä kosketti koko yhteisöä.

Tuon jääkiekkoilijapojan kunniaksi pelasivat eilen jo uransa lopettaneet miehet; Team Old Boys. Peli laitettiin pystyyn ihan extempore ja osa joukkueesta oli vielä juossut ostamaan mailaa ja teroittamaan luistimiaan launtai aamuna :)
Minä sain kunnian ottaa heistä joukkuekuvan, joka allekirjoitusten jälkeen viedään loukkaantuneelle pojalle sairaalaan. Joukkuekuvaa en tässä julkaise, mutta pari kuvaa pelistä. Taisin viedä kamerani ihka ensimmäistä kertaa jäähalliinkin. Valon puolesta ei ollut ongelmaa, tätä pelkäsin ja tähän olin varautunutkin. Ongelmana oli lähinnä ripeä kinttuiset pelaajat, jotka tunkivat kamerani eteen juuri kun olin saamassa kuvaa mahtavasta tilanteesta!
Oppia ikä kaikki.

Näin synkeistä tunnelmista huolimatta, haluan toivottaa teille hyvää alkavaa viikkoa, käyttäkäähän kypärää, heijastinta ja turvavyötä!