Piece Of Skate-luisitinsuojat

Elisa on jo jonkun aikaa kysellyt erilaisten luistinvarusteiden perään, kun jäähalilla on usein harjoitusten aikaan paikallisen luistinkaupan perustaja myymässä tuotoksiaan. Luistelu-trikoot on jo luvattu ostaa, vaikka itseäni tuo 500kr hinta hirvittääkin, kun itse valmistaisin samanlaiset vain murto-osalla tuosta hinnasta. Pihi mikä pihi ;)
Tänään kaivoin taas ompelukoneeni esiin kun Willalle iski akuutti pitkäkalsari-pula. Niiden ompelemiseen ei kauaa aikaa tuhlaantunut ja tuntui typerältä siivota kone taas pois. (Voi kuinka odotankaan alakertaan valmistuvaa ompelu-askarteluhuonetta!) Elisa pyysi itselleen leggareita pöllö-trikoosta, mutta kangasta oli aivan liian vähän. Hetken kangasta tuijoteltuani mieleeni tulivat luistimen suojat ja yritinkin googletella jotain yksinkertaista ohjetta tai kaavaa sellaista kuitenkaan löytämättä. Kovin kummallisia suojukset eivät ole ja siksi päätinkin kokeilla ihan fiiliksen mukaan. Ajattelin kuitenkin jakaa jonkinlaisen ohjeen tännekin, jos joku muukin on sitä vailla. Nämä ovat siis mallia slim-fit, osa livenä näkemistäni suojuksista on huomattavasti löysemmät.

Piirrä luistimen ääriviivat paperille ja leikkaa se irti. Taita kangas kaksinkerroin, oikeat puolet vastakkain, neulaa kuva kankaalle. Jätä n. 1 cm saumavarat sivuille, ylös n. 3 cm ja pohjaan 3-4 cm ja leikkaa kuva. Neulaa ja ompele leikkaamasi osat, oikeat puolet vastakkain, etu- ja takareunasta. Tee n. 0,5 cm päärme sekä ylä-, että alareunaan, jätä ompeleeseen aukko kuminauhan pujottamista varten. Leikkaa ohuesta kuminauhasta n. sentin reunan leveyttä lyhyemmät pätkät ja pujota ne ompelemiisi kujiin, solmi päät.

Todella yksinkertaiset ja nopeat valmistaa :)

Itse siis käytin näihin trikoota ja Rautarouvani jousto-ommelta, en viitsinyt edes vaihtaa vaihtaa lankaa kun näiden piti olla vain kokeiluversiot. Seuraavaksi ajattelin kokeilla joustamattomasta kankaasta ja mietin, että tällaiset voisi valmistaa neulomallakin. Katsotaan mitä tässä vielä saadaan aikaiseksi :)

Loppuun vielä kuva suojista tytön päällä.

Vaatetus on ihan neidin itse valitsema, eikä siis kuulu luistelu-varustukseen.

Tuon hameen tein muutama vuosi sitten balettimekoksi

 ja tuo 'toppi' on oikeasti tuubi mallinen huivi ;)

Hyvää Uutta Vuotta!

Torsdagar

Torstaisin syödään pikaruokaa. Jotain minkä valmistamiseen menee korkeintaan 30 minuuttia. Tänään se oli tacoja. Me syödään yhdessä, koko perhe, joka päivä. Poikkeuksia on harvoin.

Suoraan ruokapöydästä lähtee Elisa isänsä kanssa jäähallille. Elokuussa alkaneet luisteluharjoitukset tekivät ennen niin leppoisista torstai-illoistamme hyvinkin aktiivisia. Willakin aloitti, mutta kaksien harjoitusten jälkeen totesimme, että saa odottaa vielä, ensi vuonna sitten suoraan jääkiekko-kouluun.
Vähän harmittaa, ettei täällä jäädytetä ulkokenttiä kun jäähallin yleisöluistelukin on vain viikonloppuisin, kaksi tuntia kumpanakin päivänä. Siellä ollaankin vietetty viikonloppu-iltapäivät melkein joka viikko.

Minä pääsin lenkille miehen ja Elisan palattua. Palattuani olivat lapset iltapalalla ja suihkun jälkeen ehdin vielä mukaan kuuntelemaan iltasatua.
Pikainen siivouskierros, tavarat paikoilleen ja astiakoneen täyttö. Hiukan ennen yhdeksää lähtee mies kavereineen pelaamaan sählyä. Suurimmalla osalla kavereista on myös pieniä lapsia, joten tuo 21-22:20 halliaika on aivan täydellinen. Muidenkin kotona suhtaudutaan pelaamiseen varmasti huomattavasti myönteisimmin, kun mies on ensin auttamassa lapset nukkumaan ;)

 Maidottomia ja munattomia kuppikakkuja tiistailta.

Huomiselle on luvassa vapaa-päivä lapsillekin, päivällä siivotaan ja illalla on luvassa jo perinteeksi muodostunut  lautapeli-ilta. Elämä alkaa löytää taas ne tutut rytmit ja rutiini-ihmisenä tunnen ihanaa rauhallisuutta. Tästä on hyvä startata joulun odotukseen!

Hyvää loppuviikkoa!

Näin voi alkaa vain hyvä viikko

Ohjelman täyteisen viikonlopun jälkeen startattiin uuten viikkoon hyvillä mielin. Herättiin koko poppoo samasta sängystä, lapset ovat olleen yskäisiä ja nukkuneet huonosti, vaeltaneet vuoron perään meidän sänkyymme harva se yö. 5:55 soitti kelloradio, löhöttiin sängyssä 6:15 saakka, jolloin miehen oli pakko nousta ehtiäkseen seitsemäksi töihin. Minä ja lapset vietettiin rauhallinen aamu, Elisa vietiin vapaa-ajankerhoon 7:30 ja heti sen perään Willa päiväkotiin.
Olin ennätysajassa jo matkalla kohti koulua, ihanaa kun sai ajella ilman sen kummempaa kiirettä, vilkuilla sivusilmällä pakkasaamun häikäiseviä maisemia. Matkalla vannoinkin, että alan kantamaan kameraa mukanani joka paikkaan, jotta saan taltioitua mm. nuo taianomaiset hetket ennen auringonnousua.
Iltapäivällä kävin hakemassa äitini lähettämän paketin. Äitini oli kyllä varoittanut, että paketti on ISO, mutten ollut todellakaan varautunut niin isoon. En saanut pakettia mahtumaan autoon ja jouduinkin avaamaan sen siinä huoltoaseman pihassa ja jakamaan pienempiin osioihin. Paketti sisälsi mm. äitini keväällä vanerista tekemät linnan ja nukkejen vaaterekin. Lapset olivat todella innoissaan ja riensivätkin heti kotiuduttuamme yläkertaan leikkimään.
Elisan voimisteluharjoitusten jälkeen lähdin pitkästä aikaa lenkille. Ja voi että, se tuntui hyvälle! Minun kotiuduttuani oli mies laittanut lapset nukkumaan ja lähti itse omalle kierrokselleen. Minä kävin pitkässä, kuumassa suihkussa ja olo on mitä mahtavin.

Viikko siis alkoi hyvissä merkeissä ja näillä näkymin jatkuukin niin. Huomenna on edessä mm. reissu Ikeaan ostamaan viimeiset jutut pukeutumishuoneeseemme. Ensimmäiset kaksi kaappia koottiin viikonloppuna, kaksi on vielä koottavana. Kaapeista puuttuu vielä ovet, toinen rekki, yksi laatikko, jne, mutta pikkuhiljaa :)
Toiselle seinustalle valikoitui loppupeleissä Ikean MALM-meikkipöytä. Sitä ja ryijymattoa lähden huomenna hakemaan. Yritän ehtiä ottamaan kuvia kun loputkin tavarat ja vaatteet löytävät paikalleen.

Hyvää alkanutta viikkoa teillekin!

PIKARUOKAA

Asia, jonka itse seuraavaksi haluaisin oppia valokuvauksen saralla olisi ehdottomasti ruuan kuvaaminen. Tänään syötiin lohta fetajuustopestolla. Näyttää enemmänkin lihamurekkeella päälystetyltä. Oli se kyllä tosi herkullista, mutta eihän siinä ehdi miettiä mitään kuvakulmia! Jaloissa kaksi nälkäistä lasta, yksi flunssainen (as in känkkäränkkäinen) mies ja jäähtyvä ruoka. Jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Se katosi suihin niin nopeasti, etten edes ehtinyt kurkottaa kameraa kohti. Mutta tästä jatketaan, huomenna yritän uudestaan!

Nyt lähden vaihtamaan itselleni(kin) jumppavaatteita. Lajivalmentaja kuuli voimistelutaustastani, tuli vieno pyyntö valmentajaksi. Tarvetta olisi.
Kyllä siinä oli miettimistä! Enhän minä enää mitään osaa. Ja ainakaan en voi Elisan ryhmää valmentaa. Ja miten tämä polvikin....
Syitä oli vaikka millä mitalla, mutta eihän siitä päässyt kuin kokeilemalla. Ja hitsinvitsi, se oli hurjan kivaa! Kummasti ne jutut vaan muistuu mieleen. En valmenna Elisan ryhmää vaan rinnakkaista, 5-7 vuotiaita tyttöjä. Ja tokihan se polvikin kestää, eihän ne valmentajat nyt kovin kummoisia liikkeitä itse tee. Pari tuntia lisää liikuntaa omaankin viikkoon, hyvää se vain tekee :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Mitä, missä, milloin? (Pohdintaa lasten harrastamisesta)

Me ollaan puhuttu Elisan harrastamisesta jo pitkään. Mietittiin minkä ikäisenä olisi hyvä aloittaa, mikähän sopisi Elisalle ja mitähän lähistöltä löytyy. Molemmat oltiin yhtämieltä siitä, että täydellinen harrastus olisi ollut jotain teatteriin liittyvää.

Viime talvena alle kouluikäisten lasten teatteriharrastusta googletelin ja ainoa vaihtoehto olisi Göteborg. Ongelmaksi muodostuu siis matka, vajaa 50km. Eihän se nyt olisi matka eikä mikään, jos harjoituksia olisi kerran viikossa, mutta kokemuksesta tiedän, että niitä on tulevaisuudessa enemmän.
Ekaluokkalaisille on kuitenkin tarjolla teatteriharrastusta meidänkin kaupungissamme, joten päätimme odottaa sinne asti.


Itse harrastin Turun Nuoressa Teatterissa ja voin rehellisesti sanoa, että nuo olivat parhaimmat nuoruusvuoteni. Teatteriporukka oli aivan mahtava, aina kanssa näyttelijöistä lavastajaan ja teatterin johtajaan saakka. Vaikka harjoituksia ensi-iltaa edeltävillä viikoilla olikin paljon, vaikka teatterilla vietettiin niin perjantai-illat kuin sunnuntaiaamutkin, vaikka ensimmäisessä ensi-illassani melkein pissin housuuni, tai ehkä juurikin tästä kaikesta johtuen, minä rakastin sitä!
Voin suositella teatteriharrastusta kaikille. Ei ole väliksi onko iso/pieni, ujo ja hiljainen/ puhelias ja ylisosiaalinen, jokainen mahtuu joukkoon. (Turun Nuoren Teatterin peruskurssista voit lukea lisää täältä.)


Viime kesän aikana meitä lähestyttiin niin voimistelun, tanssin, bamsejumpan kuin luistelunkin saralta. (Ilmeisesti viisi vuotta on yleinen ikä aloittaa harrastaminen tai sitten olen vain missanut aiempien vuosien mainokset)
Siinä meni vanhemmilla sormi suuhun ja Elisa sai valita itse. Yhdessä katselimme esitteitä, kerroimme mitä missäkin tehdään. Valinta ei tuntunut olevan vaikea; telinevoimistelu. Äidin jalanjäljissä siis.
Itse aloitin hieman nuorempana, satujumpassa kävin 3-vuotiaasta, telinevoimistelun puolelle siirryin temppukoulun kautta 4-vuotiaana. 6-vuotiaana siirryin kilparyhmään ja jatkoin voimistelua 13-vuotiaaksi.

Elisa on nyt käynyt kolmesti ja viihtyy loistavasti. Jo ensimmäisellä kerralla tehtiin lihasharjoituksia, opeteltiin venyttelemään ja harjoiteltiin loppuojennusta. Läpi käytiin erilaiset telineet, harjoiteltiin telinevaihtoa ja tutustuttiin monttuun. Harjoitukset ovat kahdesti viikossa ja kestävät tunnin.
Yksi erittäin positiivinen yllätys on hallin parvella oleva kuntosali. Kuntosalin ja hallin välissä on isot ikkunat, joten voi oman treenin ohessa seurata lapsensa voimistelua! Tätä mahdollisuutta aion ehdottomasti hyödyntää jatkossa, kunhan tämä uutuuden viehätys tästä karisee ja pystyn keskittymään muuhunkin, kuin herkeämättömään Elisan tuijottamiseen :)

Almö Livs Arena. Kuva (ei oma) otettu hallin kuntosalilta.

Yksi todella ärsyttävä asia muuten on muut vanhemmat. Tai ei toki kaikki, mutta ne jotka eivät tajua olla hiljaa! Kahdesti takanani on istunut sellainen marttakerho, että teki mieli tiuskaista olemaan hiljaa.
Samaten minua ärsyttää suunnattomasti katsomossa odottavat pikkusisarukset. Tiedän. Tiedän! Ei kaikilla ole mahdollisuutta jättää sitä pikkusisarusta kotiin toisen vanhemman kanssa, mutta kyllä kaikkien nyt pitäisi tajuta, että kun sen pikkusisaruksen äänenvoimakkuus ylittää tietyn tason tai kun se ei istu enää sekunttiakaan paikallaan, voi sen kanssa käydä välillä aulassa kävelemässä tai pyörähtää ihan ulkona saakka.
Huh, tulipa avauduttua ;)

Koska en paikallisista liikkeistä löytänyt kuin yhden mustan(!) voimistelupuvun, tilasin netin kautta ja ne saapuivat tänään. Aamupäivällä käytiin myös kangaskaupoilla ja löydettiin kolmeen pukuun kankaat. Ainakin yksi niistä valmistunee vielä illalla. Sovituskuvia en lupaa vielä huomiselle, mutta viimeistään perjantaina niitä on luvassa. Siihen saakka: moimoi!