Leikkiä ikä kaikki

Kahdessa kerroksessa on se hyvä puoli, että lelut pysyvät suurimmaksi osaksi yläkerrassa. Välillä kuitenkin saattaa joku leikki kulkeutua alakertaankin, varsinkin lego-rakennelmia tullaan esittelemään ahkerasti.
Yläkerta myös mahdollistaa leikkimisen keskeytyksettä, vanhassa asunnossamme huoneen ohi kulkeminen saattoi häiritä keskittymistä ja leikki jäi kesken. (Emme tykkää ajatuksesta, että lapset leikkivät suljetun oven takana.)
Nyt lapset saattavat viettää yläkerrassa tunteja yhdessä leikkien. Asiaan vaikuttaa varmasti myös tämä muu tila. Nyt on mahdollista vetäytyä omiin leikkeihinsä, lähteä ulos omien kavereidensa kanssa tai ihan vaikka yksin omalle pihalle. Kun se sisarus ei ole siinä iholla koko aikaa, sujuu yhteiselokin huomattavasti mukavammin.
Elisa sai tänne muuton myötä ison määrän uusia kavereita ja välistä onkin päiviä, että tyttöä näkee kotona vain ruoka- ja nukkumaanmenoaikaan. Reviiriksi on toistaiseksi rajattu tämä meidän asuinalueemme ja näin saa ollakin muutaman vuoden.
Willalla ei vielä niin omia kavereita ole, joskus lähtee Elisan mukaan ulos, mutta ei saa poistua tältä meidän kadunpätkältämme. Mikä tietysti vaikeuttaa yhteisleikkejä, kun muut lähtevät kesken leikin kauemmas. Mielikuvitusta kyllä riittää ja keksii leikkejä hienosti itsekin. Pari viikkoa sitten vietti tunteja postelijooni-leikin parissa; kävi sisällä piirtämässä kuvia ja toimitti niitä naapureiden postilaatikoihin bobbycarillaan edestakaisin kadunpätkäämme ajaen :)

Nyt minä jatkan vielä hetken neulomista ennen nukkumaanmenoa. Ajattelin saada aikaiseksi anoppi-puolelle sukat joululahjaksi, mutta kun aikaa neulomiseen on vain muutama hassu minuutti päivässä, valmistuvat nuo hyvinhyvin hitaasti.

Rentouttavaa lauantai-iltaa!

P.S. Tuo kuvissa vilahteleva taso on alunperin Jyskistä, *tämä* Mies maalasi sen valkoiseksi *klik*, eikä sitä enää samaksi kaapiksi tunnista :)
Seuraava maalausprojekti on ruokapöytämme, siitäkin tulee yllätysyllätys valkoinen. Sen toteuttaminen jää kuitenkin ensi vuoden puolelle, kuten meidän makuuhuoneemmekin. Suuremmat remontit on päätetty jättää joulun ajaksi tauolle, jotain pientä ollaan vain ripusteltu seinille (verhotanko, tauluhylly, peili jne).

Pukeutumishuonetta

Meidän pukeutumishuone alkaa vaikuttaa jo asuttavalta. Vielä on pientä hienosäätöä jäljellä, kuten isompi matto (peittämään tuota hirvittävän kellertävää parkettia), verhot ja uusi tuoli. Seinille jotain taulujen tapaista. Lamppu(ja).
Nappaan paremmat kuvat laajiksella seuraavalla kerralla. Mutta toinen seinusta, noin kolmen metrin pätkä, on nyt pelkkää peiliä. (Alimmainen kuva vasemmalla on otettu peilin kautta.)
Aluksi kauhistuin kun oltiin asennettu viimeisetkin ovet, että ei siitä tullutkaan hyvä. Ovet jotenkin pienensivät huonetta entisestään. Nyt parin viikon totuttelun ja pienen sisustelun jälkeen alkaa kuitenkin tuntua paremmalta ja ovet saavat jäädä ainakin siihen saakka, kunnes niille olisi paikka jossain muualla. Mies meinaan ilmoitti, että jolleivät ne kelpaa niin sitten heitetään pois, hän ei kuulemma ala moisia nurkissa säilyttelemään tulevaisuuden varalle ;)

Eipä tänne muuta.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kuinkas sitten kävikään...

Olen todella hitaasti lämpiävää sorttia, mitä tulee uutuuksiin niin vaate- kuin sisustusrintamallakin. Kun pillifarkut tekivät tuloaan mietin, että tuollaisia ei tule koskaan löytymään omasta vaatekaapistani. Aivan tajuttoman hirvittiävät housut!
Kuinkas sitten kävikään, tällä hetkellä omistan viidet farkut joista neljät ovat mallia pilli ja yhdet suoralahkeiset. Viime keväänä vein kierrätykseen viimeisetkin bootcut-farkkuni ja ihmettelin, miten olen voinut sellaisia edes käyttää. Nehän saavat jo valmiiksi lyhyen varteni näyttämään vielä lyhyemmältä ja lenkkarit jalassa tuli jotenkin hiphoppari-fiilis.
Sama oli tennarien kanssa. Alkuun vieroksuin kyseisiä popoja, mutta lopulta lämpenin niillekin.

Nyt olen lämmennyt sisustuksen saralla String-hyllykköön. Kun niitä alkoi ilmestyä blogeihin muutama vuosi sitten ajattelin, että "Hyi, miten se nyt tuollaisen hyllyn?" Mutta kun niitä alkoi näkymään useammassa blogissa, eri tavalla somistettuina, aloin lämmetä. Viimeisen sysäyksen toi kesäinen vierailu Elisan kummien luona; olohuoneessa pocketteja kaksin kappalein. Olin myyty.

Ja ei, en ole vielä sellaista ostanut. Täytyy ensin saada paikalleen kaikki jo valmiina olevat olohuoneen kalusteet, tauluhyllyt ja valokuvakollaasit, ennen kuin päätän, josko se vielä tuntuisi sopivan.
Kaikki odottavat valmiina, kunhan saan päätettyä oikeat kohdat. Taas pähkäilen, että onkohan se hyvä siinä ja millä korkeudella ja ja ja ja. Epävarmuus. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen kunnioitus seinäpintoja kohtaan. Kun on itse ollut mukana näitä tekemässä, en halua mitään huteja ja ylimääräisiä reikiä seiniin.
Ja todellisuudessa kun minä en ole edes meidän perheen perfektionisti. Todellisuudessa minulla menee hermot, kun mies on niin tarkka. Joka ikinen asia pitää olla just eikä melkein. Kun sanon, että hyvähän tuo on, toteaa hän, että hyvä ei riitä ja tekee uudestaan. Ja uudestaan. Ja tätä jatkuu niin kauan kunnes on itse tyytyväinen. Minun aloittaessani maalaamista tai tasoittamista, huomauttaa yleensä ohi mennen, että älä nyt sitten tee vain vähän sinne päin. Tuntee minut liian hyvin ;)
Mutta, mitä väliä sillä on jollei se näy mihinkään? Kaapinoven sisäpuoli, kuka sinne nyt kurkkii?
Riittää kun hän itse tietää sen, kuulemma. Hmph!
No, itse olen samanlainen joissain muissa asioissa, joten olen pitänyt suuni kiinni :)

Pukeutumishuone on jo tasoitusvaiheessa. Katto- ja jalkalistat on maalattu ja huomenna on edessä uusi hionta ja tasoitus. Mies suunnittelee, että valmista olisi viikonloppuna. Sitten alkaakin kaappien kokoaminen ja sisustaminen, sitä odotellessa :)

Jottei postaus jäisi ihan kuvattomaksi, tässä meidän kolme vuotias,

joka oppi ajamaan ilman apupyöriä tänä kesänä.

Suuri on esimerkin voima, kuopus oppii kaiken aiemmin :)

Our Dressing Room To Be

Tässä se nyt on, meidän dressing room. Aika mahtipontinen nimi pikkuiselle, reilun 8 neliön kopperolle ;)
Ollaan löydetty huoneen historia kokonaisuudessaan tapettia repiessämme. Ensin se on ollut kukallinen, sitten valkoinen, sitten kirkkaan sininen, jossain vaiheessa mintun vihreä. Ja ihan lopuksi se oli tummaa turkoosia ja beigeä, yhdellä seinällä samaa tapettia kuin olohuoneessa oli alunperin mustavalkoisena.

Tästä siis lähdettiin.

Ja tällä hetkellä tilanne näyttää tältä.

Tapetit on revitty monen kerroksen osalta ja seinät odottavat hiontaa ja tasoitusta.

Tuo 'turkoosi' seinä on siis ovelta katsottuna oikealla ja siihen on tulossa vaatekaapit koko seinän leveydeltä. Ikkuna on suoraan ovea vastapäätä ja tuo 'kukkaseinä' jää siis ovelta katsottuna vasemmalle. Siihen on suunnitelmissa sitä meikkipöytää.
Sisustuksellisesti ollaan siis menossa vaalealla linjalla. Ajattelin sekaan lisätä vähän glamouria hopean ja lasin muodossa. Meikkipöydäksi olen suunnitellut valkoista, selkeälinjaista pöytää, esim. Ikean Malm kampauspöytää. Tuoliksi etsin jotain sirompaa ja olenkin täysin rakastunut Kartellin Louis Ghost tuoliin. Aluksi mietin noita ruokapöydän ympärille, mutta mies tyrmäsi ideani täysin. Sittemmin olen löytänyt ruokapöydän ympärille aivan toisenlaiset, aivan täydelliset tuolit, nyt vain odotan vihreää valoa mieheltä. Kun olisi kuulemma vähän akuutimpaakin tarvetta, kuten ne verhot ja olohuoneen matto ;)

Huomenna on edessä koe diabeteksestä. Olen yrittänyt selata muistiinpanojani, mutta insuliinit, glucagonit ja glycogeenit tursuavat jo korvista ulos. Täytyy vielä yrittää jatkaa pänttäämistä, vaikka ulkona paistava aurinko houkuttelisi kyllä lenkillekin.

Aurinkoista torstai-iltaa ystävät!

 Terveisin, Suvi

P.S. Sain kyselyitä edellisen postauksen virkattuun tauluun liittyen. Taulu on äitini käsialaa ja yritänkin viikonloppuna saada kirjoitettua jotain ohjeistusta siihen kuvineen kaikkineen!

Hiljaista on.

Tämä blogi tuntuu nyt kokonaan hiljentyneen arjen alettua. Pahoittelut siitä, josko tämä tästä syksyn mittaan taas tasoittuisi.

Oma kaksiviikkoinen lomani piti sisällään Elisan kaksien syntymäpäiväjuhlien järjestämistä ja vanhempieni ja toisen pikkusiskoni vierailun. Äitini kanssa puuhattiin puutarhassa, isäni laittoi sillä aikaa sisällä kuntoon sähköjä. Yläkerran aulassa kun ei ollut kuin yksi pistorasia, lasten vaatehuoneesta puuttui sähköt kokonaan ja lasten vessaan tarvitsimme myös pistorasian hammasharjojen lataamista varten.
Tämän jälkeen alkoikin koulu oikein rivakalla tahdilla ja tuo tahti jatkuu edelleen. Syksy toi lukujärjestykseen lempiaineitani; psykologiaa ja psykiatriaa. Olenkin noita kirjoja lueskellut iltaisin ihan huvikseni :)
Tähän kaiken päälle sain vielä yhden poskiontelontulehdus-diagnoosin, antibiootit ja vahvemmat särkylääkkeet. Eilen oli ensimmäinen päivä piiiiitkään aikaan kun päätä ei särkenyt ollenkaan. Koko porukka ollaan oltu enemmän tai vähemmän nuhaisia, tällä kertaa taisivat lapset säästyä kaikkein vähimmällä.

Remonttirintamalle kuuluu hyvää. Olohuone on täysin valmis tämän osalta, huonekaluja ja tekstiilejä vielä vaan kaipaillaan. Olen etsinyt etsimästä päästyäni olohuoneeseen mattoa, mutta valkoisen, ISON maton löytyminen alle 500 eurolla on osoittautunut mahdottomuudeksi. Verhot ja verhotangot ovat myös edelleen hakusessa (niitä ei ole vielä missään huoneessa) ja sohvapöytä. Tv-taso etsintäni taisi vihdoin päättyä, ensi viikolla on luvassa reissu Ikeaan mahdollista ehdokasta katsastamaan.

Olohuoneen valmistuttua aloitimme alakerran ison vaatehuoneen tuunauksen. Sieltä on nyt revitty pois vanhaa tapettia monen kerroksen edestä ja seuraavaksi on vuorossa seinien hionta ja tasoitus. Tämän jälkeen seinät tapetoidaan remonttitapetilla ja maalataan, luultavasti valkoiseksi. Yhdelle seinälle tulee vaatekaappeja, toiselle mietin itselleni meikkipöytää peileineen, valoineen kaikkineen.

Olen saanut kuulla jonkun verran kritiikkiä valkoisista valinnoistani. Varsinkin mies ja miehen isä vinoilevat harva se kerta, kun kysyvät, että minkä väriseksi tämä ja tämä nyt sitten maalataan. He eivät kuitenkaan osaa hahmottaa tätä taloa kokonaisuutena, omassa ympäristössään, vuoden ympäri. En halua maalata seinää harmaaksi kesällä ja todeta sitten keskitalvella, että huoneesta tulee aivan liian pimeä ja synkkä. Haluan ensin nähdä, mitä talvi ja pimeys saavat aikaan, totutella tilaan, ennen kuin lähden tekemään jotain radikaalimpaa.
Sama asia on sisustushankintojen kanssa. Vaikka nyt olisikin se 'lupa' hankkia kaikkea pientä ja isoakin, en ole uskaltanut. Yhtäkkiä olen todella epävarma kaikkien valintojen kanssa. Haluan, että hankkimani esineet ovat täydellisiä, enkä halua kerätä nurkkiin tavaroita, joista en ehkä vuoden päästä enää pidäkään. Haluan kestävyyttä. Tämä ehkä juontaa juurensa siitä, että olen elämässäni muuttanu nyt 15 kertaa, suurimman osan aikuis-iällä. Tämä oli kaiken toivon mukaan viimeinen.
Tästä syystä en myöskään halua kiirehtiä, tässä on koko loppu elämä aikaa! Meillä on katoissa vielä vanhojen asukkaiden jättämät lamput, varsinkin meidän makuuhuoneemme platfondi on aivan järkyttävä. Mutta, koska minulla ei ole tähän hätään mitään parempaa vaihtoehtoa, saavat ne olla siihen saakka, että Se Oikea löytyy.

Onneksi tässä reilun parin kuukauden aikana jotkut sisustukseen liittyvät asiat ovat selkeytyneetkin. Tiedämme mitä emme halua. Suurimpana noista ehkä tämä alakerran tammi-parketti. Alusta alkaen oli selvää, että tämä tullaan keittiö-rempan yhteydessä tulevaisuudessa vaihtamaan, mutta väri oli hakusessa. Mietin jotain vaaleampaa, valkoistakin. Meidän valkoiseksi maalattu portaikko kuitenkin muutti asian. Noita saisi olla imuroimassa pari-kolme kertaa päivässä, joka ikinen muru ja roska oikein loistaa olemassa olollaan. Listasta vedettiin myös yli tumma lattia, sellaista on yläkerran aulassa ja sen kanssa tuntuu olevan sama homma. En todellakaan ole imuroimassa koko kämppää kahta kertaa päivässä.
Kaksi ääripäätä on siis pois suljettu, pitäisi vain löytää jotain siltäv väliltä. Asia ei todellakaan ole vielä ajankohtainen, mutta kyllähän näitä tulee mietyttä ja suunniteltua.

Myös parkettilattia keittiössä tuntuu kovin työläältä lapsien kanssa. Lapset läikyttävät lattialle kaikenlaista ottaessaan juotavaa tai täyttäessään astiakonetta, eivätkä aina itse edes tajua sitä. Itsekin joudun pyyhkimään lattian tiskikoneen täytön jälkeen. Tuo kyllä varmasti helpottuu kun kaapistot uusitaan, eikä tiskikoneen päällä ole kattoon saakka ulottuvaa kaappia (siinä muuten yksi no no!). Nyt märät astiat joutuu "kierrättämään" lattian kautta, eikä tipoilta voi välttyä.

Sunnitelmia siis löytyy, ideoita on pilvin pimein, vain toteutus ja uskallus puuttuu :)

Hyvää alkavaa viikkoa!

Syysterveisin,

Suvi

P.S. Postauksen kuvat ovat Instagramin random-räpsyjä viime viikoilta.