Syömään!

Tänään tein niinkin gourmet ruokaa kuin jauhelihakeittoa. Perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, kukkakaalia, parsakaalia, purjoa, herneitä ja jauhelihaa. Vähän persiljaakin. Huomatkaa tosi kaunis kattaus soppakattilalla ;)
(Meiltä kyllä ihan oikeasti uupuu sellainen iso valkoinen kulho, olen joskus kaivannut mm. keitetyille perunoille tai perunamuusille. Sellaisesta voisi soppaakin tarjoilla. Se on ehdottomasti hankintalistalla.)

Soppa maistui molemmille lapsille. Syötiin sen kanssa limppua, kun en muistanut ostaa ruisleipää.
Ja joo, Willa on vielä molempikätinen, mutta vahvasti viettää vasempaan. (Laastari pitää paikallaan irtoavaa pikkusormen kynttä.)
Soppaa tein tosiaan paljon, loput menevät pakkaseen. Pienimmät astiat pitävät sisällään yhden Willan annoksen; jos me satumme syömään ruuaksi jotain missä on maitoa, munaa tai pähkinää. (Eilen tacopiirakan tilalle sulatin Willalle pakastimesta viime viikkoista kinkkukiusausta). Willa ei yleensä ole tästä moksiskaan, varsinkin jos Elisa haluaa "samaa kuin Willakin".
Joskus kyllä tulee tilanteita, että poika ilmoittaa haluavansa samaa kuin muillakin. Saattaa saada raivokohtauksen ihan jo siitä syystä, että hänen perunamuusinsa tulee eri kattilasta. Ulkonäöltään kuitenkin ihan samanlaista. En ole vielä ottanut tästä sen suurempaa stressiä vaan laittanut uhmailun piikkiin.
Joskus kyllä tulee itselle tosi paha mieli, kun toiset syövät jotain herkkua jota Willa ei saa. Näin käy usein jossain kylässä. Vaikka minulla on Willalle omat eväät, eivät ne nyt tietenkään ole ihan samanlaisia kun muiden.
Paikat, jossa me käymme syömässä (fammu, faffa ja miehen isoisä) ovat perillä Willan allergioista noin muuten, mutta tuo isoisoisä ei sitä kovinkaan usein muista. Onneksi hänellä on kuitenkin pakkasessa aina nakkeja (Willan ehdotonta herkkua), joten hätä ei yleensä ole sen kummempi.
Fammu tykkää ruuanlaitosta ja yleensä tekee maidottomia ja munattomia ruokia. Faffan vaimoke tykkää myös kokata ja  on itse moniallergikko, joten Willalle on usein tehty ihan erikseen omat ruuat. "Siinä sivussa pyöräytin Willalle tuollaisen..." (Minä kun en ole mikään ruuanlaiton ystävä ja tuollainen "sivussa pyöräyttäminen" ei todellakaan onnistu ilman kunnon kaaosta!)

Willa noin yleisesti rakastaa ruokaa ja syö valtavia annoksia melkein mitä vain. (Parsakaalia ei syönyt maanantaina kun ilmoitti, ettei syö puita. Tänään se kuitenkin maistui keiton seassa pienempinä paloina ;)
Päiväkodissa olivat olleet vähän huolissaan muutama viikko sitten, kun Willa ei ollut syönyt ruokaansa kokonaan ja sen sijaan söi kolme sämpylää!
Elisa syö myös melkein mitä vain, mutta huomattavasti pienempiä annoksia kun veljensä. Elisa rakastaa mm. kukkakaalia ja viime viikolla saivatkin muut asiakkaat ruokakaupassa kuulla ylistyslaulun kukkakaalille: "Jag älskar blomkål. Oj, vad den är god. Jag älskar kukkakaali, mamma!" Ilmoitti myös kassatädille, haluavansa kukkakaalia pizzansa päälle ;)

Näin meidän torstai. Pappa on ylitöissä, tulee varmaankin tunnin sisällä. On ollut kotona Willan kanssa maanantaista lähtien, Willa kun oli viikonloppuna flunssassa ja siitä johtuvat astmaoireet jatkuvat vieläkin. Tänään oli ensimmäisen kerran päiväkodissa, minä soittelin parin tunnin välein kuulumisia, mutta hyvin siellä oli sujunut.
Nyt lähden aloittamaan lasten iltapuuhat, palataan!

Ruuan kuvaamisen vaikeus

Tacopiirakkaa ja salaattia. Oli kyllä tosi vaikeata, siis kuvaaminen. Valkoiset astiat, värikäs ruoka ja kynttilät. Jostain piti luopua ja tällä kertaa se oli tunnelma. Kun kuvat vain näyttivät vuoroin kellertäviltä ja vuoroin vihertäviltä, päätin ottaa käyttöön lisävalaistusta ja kiinnitin kameraani lisäsalaman. Kuvien tunnelma toki kärsi, mutta nyt ruoka näyttää mielestäni siltä miltä se näytti luonnossakin. Ja lautaset näyttävät valkoisilta. Lukuunottamatta tuota salaatti kuvaa. Jos halusi kulhon olevan vitivalkoinen, näytti itse salaatti pakastetulta. Ja kun salaatti oli herkullisen väristä, oli kulho kellertävä. Etsin siis kultaisen keskitien.
Nyt pitänee kyllä perehtyä tähän tekniseen puoleen tarkemmin ja alkaa selata oppaita ruuan kuvaamisesta.
Josko homma tästä helpottuisi!

Ohje tacopiirakkaan muuten täältä. Ohje löytyy suomeksi täältä, mutta tuossa on käytetty kaksi purkkia ihan tavan crème fraichea, kun tuossa ensimmäisessä käytetään yksi purkki tavallista ja toinen chili-paprika-maustettua. (Tuota ei muuten löydykään Arlan suomenkielisitä tuotesivuilta, siinäköhän eroavaisuuden syy)
Ohjeella tulee omaan makuuni sopivan tulista, joten jätämme yleensä chilit piirakan päältä pois.
Lisäksi ihan perus vihreäsalaatti ja kermaviiliä. Nam!

VALOKUVAUSVINKKI: Valo

Kotiäidin Valokuvausvinkit osa 1.

Valokuvauksessahan on kyse valosta. Ongelma, varsinkin näillä leveysasteilla, on se, että puolet vuodesta on pimeää. Sisällä kuvatessa pitää nähdä paljon vaivaa, etteivät kuvat ole tärähtäneitä, suttuisia tai täynnä kohinaa. Tämäkin riippuu tietysti kohteesta: kukkaruukusta saa hämärässäkin hyvän kuvan huomattavasti helpommalla kuin kaksivuotiaasta lapsesta, joka ei taatusti pysy sekuntiakaan paikallaan.

Helpoin ratkaisu tähän on tietysti salama. Kamerassa on salama. Miksi minä en sitten suosittele käyttämään sitä sellaisenaan?
Kun kuvaat kameran omalla salamalla, siinä on vain yksi suuntavaihtoehto: suoraan eteen päin. Kuvista tulee usein tämän näköisiä:

PANOSTA: Lisäsalama

Lisäsalamalla saat helposti luonnollisemman lopputuloksen kuviin. Se tarjoaa aivan uudenlaisen näkökulman sisäkuvaukseen. Ennen omani ostamista kuvasin täysin ilman salamaa. Otin kerralla 300 kuvaa, joista ehkä yksi oli onnistunut, maksimissaan kaksi (jollei lasketa sitä, että lapsella on kuvassa todella typerä ilme, mutta kuva oli kuitenkin terävä.)

Lisäsalama on kuitenkin kallis, varsinkin jos kuvaamisesi rajoittuu omiin lapsiisi, lemmikeihisi tai olet juuri käyttänyt kaikki säästösi siihen uuteen hienoon kameraan.

PIHISTÄ: Light Scoop

Light Scoop toimii lisäsalaman tavoin, se kääntää valon tulemaan ylhäältä päin, kuvattava kohde on paremmin valaistu ja kuva näyttää luonnollisemmalta. Light Scoop ei tietenkään täysin korvaa lisäsalamaa, valon kun saa tulemaan vain yhdestä suunnasta, mutta tämä on ehdottomasti hyvä vaihtoehto, jollet halua maksaa lisäsalaman hintaa. (Itse harkitsin tämän ostamista, kun oma lisäsalamani hajosi)
Light Scoop maksaa 29.90$ (eli vajaa 24e)

TEE-SE-ITSE:

Jos haluat päästä vielä halvemmalla, voit saada hyviä tuloksia myös tsi-lisäsalamalla. Idea tässäkin on se, että valo suunnataan ylöspäin.

Tarvikkeet:
- tyhjä wc-paperirulla
- leivinpaperia / muffinivuokia
- uunifoliota
- teippiä
- sakset

Avaa salamasi ja pujota wc-paperi rulla sen päälle. Ota kuva. Miltä näyttää, onko valoa liikaa vai liian vähän?
Jos valoa on liikaa, voit joko säätää salamasi voimakkuutta kameran asetuksista tai leikata leivinpaperista ympyrän ja teipata sen wc-paperirullan päälle / lisätä muffinivuuan. Jos valoa on vielä liikaa, voit lisätä toisen kerroksen leivinpaperia jne.

Jos valoa on liian vähän, voit joko lisätä salamasi voimakkuuttaa kameran asetuksista tai voit pyöritellä leivinpaperista tötterön ja korvata sillä wc-paperirullan.
Yksivaihtoehto on vuorata wc-paperirullan sisäpinta foliolla.
Tai sitten voit tehdä tämän kaiken, kokeilemalla selviää millaisilla asetuksilla/ tötterö-tuunauksella saat parhaimman tuloksen.

Vertailun vuoksi vierekkäin:

Kameran oma salama:

TSI-lisäsalama:

Ei se ehkä tuo sitä täydellistä tulosta, mutta on se parempi kuin suoraan edestä tuleva salama.

Kuvailemisiin!