PIKARUOKAA

Asia, jonka itse seuraavaksi haluaisin oppia valokuvauksen saralla olisi ehdottomasti ruuan kuvaaminen. Tänään syötiin lohta fetajuustopestolla. Näyttää enemmänkin lihamurekkeella päälystetyltä. Oli se kyllä tosi herkullista, mutta eihän siinä ehdi miettiä mitään kuvakulmia! Jaloissa kaksi nälkäistä lasta, yksi flunssainen (as in känkkäränkkäinen) mies ja jäähtyvä ruoka. Jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Se katosi suihin niin nopeasti, etten edes ehtinyt kurkottaa kameraa kohti. Mutta tästä jatketaan, huomenna yritän uudestaan!

Nyt lähden vaihtamaan itselleni(kin) jumppavaatteita. Lajivalmentaja kuuli voimistelutaustastani, tuli vieno pyyntö valmentajaksi. Tarvetta olisi.
Kyllä siinä oli miettimistä! Enhän minä enää mitään osaa. Ja ainakaan en voi Elisan ryhmää valmentaa. Ja miten tämä polvikin....
Syitä oli vaikka millä mitalla, mutta eihän siitä päässyt kuin kokeilemalla. Ja hitsinvitsi, se oli hurjan kivaa! Kummasti ne jutut vaan muistuu mieleen. En valmenna Elisan ryhmää vaan rinnakkaista, 5-7 vuotiaita tyttöjä. Ja tokihan se polvikin kestää, eihän ne valmentajat nyt kovin kummoisia liikkeitä itse tee. Pari tuntia lisää liikuntaa omaankin viikkoon, hyvää se vain tekee :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Milano Pro Sport

En yleensä esittele ostettuja vaatteita, mutta minulta kysyttiin voimistelupuvun tilaamisesta ulkomailta ja tässä meidän kokemuksemme.

Minulla meni tosiaan sormi suuhun jumppapukua etsiessä. Elisa halusi ehdottomasti puvun, jossa olisi vaaleanpunaista, lilaa ja kimalletta. Paikallisessa urheiluliikkeessä oli se yksi musta. Kappahlista löysin vaaleanpunaisia ballerinahörhelöillä. Ja siinäpä tämän kaupungin valikoima.

Google avulla tuli selväksi, että pari ulkomaalaista liikettä (mm. The Zone) toimittaa pukuja Ruotsiin vain Prima Saltolle.  Sieltä tilattuna puvut olisivat olleet tuplahintaisia, ei kiitos.

Lopulta päädyin Milano Pro Sportin sivuille. Oma kilpailupukuni oli myös Milanolta, joten merkki oli tuttu.
Selattiin pukuja, mitattiin tyttöä. Elisa olisi koko pituuden mukaan kokoa 24" (104-116cm), mutta torson mittauksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että se olisi liian pieni. Päätettiin ottaa kokoa isompi, ainakin olisi sitten kasvuvaraa. Lopulta mieleiset kuositkin löytyivät ja tilattiin kaksi pukua ja hipsterit koossa 26". Hinnat olivat puolet siitä, mitä olisimme joutuneet maksamaan jälleenmyyjälle. Toimitus oli todella nopea ja asiakaspalvelu erittäin toimiva. Suosittelen!

Puvut ovat todella kauniita ja näissä kyllä kelpaa jumpata. Koko on juuri oikea, kasvunvaraa on, mutta sitä ei juuri huomaa (ei siis roiku mitenkään mihinkään suuntaan). Näitä pukuja katsellessa alkoi jo nuo omat ompelukset sen verran tökkiä, että ne puvut eivät ole vielä valmiita ;)

Evie Bodice

 Christie Bodice

Toivottavasti tästä oli jollekin apua.
Pojat lähti fammun luo rakentamaan puutarhavajaa,
me tytöt ollaan piirretty paperinukketaloja.

Rentouttavaa sunnuntaita sinnekin!

Suvi

Mitä, missä, milloin? (Pohdintaa lasten harrastamisesta)

Me ollaan puhuttu Elisan harrastamisesta jo pitkään. Mietittiin minkä ikäisenä olisi hyvä aloittaa, mikähän sopisi Elisalle ja mitähän lähistöltä löytyy. Molemmat oltiin yhtämieltä siitä, että täydellinen harrastus olisi ollut jotain teatteriin liittyvää.

Viime talvena alle kouluikäisten lasten teatteriharrastusta googletelin ja ainoa vaihtoehto olisi Göteborg. Ongelmaksi muodostuu siis matka, vajaa 50km. Eihän se nyt olisi matka eikä mikään, jos harjoituksia olisi kerran viikossa, mutta kokemuksesta tiedän, että niitä on tulevaisuudessa enemmän.
Ekaluokkalaisille on kuitenkin tarjolla teatteriharrastusta meidänkin kaupungissamme, joten päätimme odottaa sinne asti.


Itse harrastin Turun Nuoressa Teatterissa ja voin rehellisesti sanoa, että nuo olivat parhaimmat nuoruusvuoteni. Teatteriporukka oli aivan mahtava, aina kanssa näyttelijöistä lavastajaan ja teatterin johtajaan saakka. Vaikka harjoituksia ensi-iltaa edeltävillä viikoilla olikin paljon, vaikka teatterilla vietettiin niin perjantai-illat kuin sunnuntaiaamutkin, vaikka ensimmäisessä ensi-illassani melkein pissin housuuni, tai ehkä juurikin tästä kaikesta johtuen, minä rakastin sitä!
Voin suositella teatteriharrastusta kaikille. Ei ole väliksi onko iso/pieni, ujo ja hiljainen/ puhelias ja ylisosiaalinen, jokainen mahtuu joukkoon. (Turun Nuoren Teatterin peruskurssista voit lukea lisää täältä.)


Viime kesän aikana meitä lähestyttiin niin voimistelun, tanssin, bamsejumpan kuin luistelunkin saralta. (Ilmeisesti viisi vuotta on yleinen ikä aloittaa harrastaminen tai sitten olen vain missanut aiempien vuosien mainokset)
Siinä meni vanhemmilla sormi suuhun ja Elisa sai valita itse. Yhdessä katselimme esitteitä, kerroimme mitä missäkin tehdään. Valinta ei tuntunut olevan vaikea; telinevoimistelu. Äidin jalanjäljissä siis.
Itse aloitin hieman nuorempana, satujumpassa kävin 3-vuotiaasta, telinevoimistelun puolelle siirryin temppukoulun kautta 4-vuotiaana. 6-vuotiaana siirryin kilparyhmään ja jatkoin voimistelua 13-vuotiaaksi.

Elisa on nyt käynyt kolmesti ja viihtyy loistavasti. Jo ensimmäisellä kerralla tehtiin lihasharjoituksia, opeteltiin venyttelemään ja harjoiteltiin loppuojennusta. Läpi käytiin erilaiset telineet, harjoiteltiin telinevaihtoa ja tutustuttiin monttuun. Harjoitukset ovat kahdesti viikossa ja kestävät tunnin.
Yksi erittäin positiivinen yllätys on hallin parvella oleva kuntosali. Kuntosalin ja hallin välissä on isot ikkunat, joten voi oman treenin ohessa seurata lapsensa voimistelua! Tätä mahdollisuutta aion ehdottomasti hyödyntää jatkossa, kunhan tämä uutuuden viehätys tästä karisee ja pystyn keskittymään muuhunkin, kuin herkeämättömään Elisan tuijottamiseen :)

Almö Livs Arena. Kuva (ei oma) otettu hallin kuntosalilta.

Yksi todella ärsyttävä asia muuten on muut vanhemmat. Tai ei toki kaikki, mutta ne jotka eivät tajua olla hiljaa! Kahdesti takanani on istunut sellainen marttakerho, että teki mieli tiuskaista olemaan hiljaa.
Samaten minua ärsyttää suunnattomasti katsomossa odottavat pikkusisarukset. Tiedän. Tiedän! Ei kaikilla ole mahdollisuutta jättää sitä pikkusisarusta kotiin toisen vanhemman kanssa, mutta kyllä kaikkien nyt pitäisi tajuta, että kun sen pikkusisaruksen äänenvoimakkuus ylittää tietyn tason tai kun se ei istu enää sekunttiakaan paikallaan, voi sen kanssa käydä välillä aulassa kävelemässä tai pyörähtää ihan ulkona saakka.
Huh, tulipa avauduttua ;)

Koska en paikallisista liikkeistä löytänyt kuin yhden mustan(!) voimistelupuvun, tilasin netin kautta ja ne saapuivat tänään. Aamupäivällä käytiin myös kangaskaupoilla ja löydettiin kolmeen pukuun kankaat. Ainakin yksi niistä valmistunee vielä illalla. Sovituskuvia en lupaa vielä huomiselle, mutta viimeistään perjantaina niitä on luvassa. Siihen saakka: moimoi!