Hypitäänkö hyppistä vai pelataanko tvistiä?

Meillä on ollut aivan mahta ilta!

Mies kävi töiden jälkeen ostamassa kaksi hyppynarua, olivat Elisan kanssa puhuneet meidän onnettomasta, todella pehmeästä hyppynarusta, jolla on todella vaikea hyppiä. Koulussa hyppivät paljon hyppynarulla ja Elisa halusi harjoitella kotona.
Ruuan jälkeen me sitten ulkoistauduttiin koko porukka ja hypittiin. Opetettiin lapsille erilaisia hyppis-leikkejä ja saatiin mahtavat naurut kun ohi kulkeva naapuri yhtyi leikkiin mukaan. Naapuri on varmasti jo lähemmäs 70-vuotias!

 Pahoittelen huonolaatuisia kuvia, oli vaikea kuvata tilannekuvia kun toimi itse 'tolppana' :)

Tämän jälkeen innostuttiin opettamaan lapsille pikipadan säännöt ja tajusin miten mahtavaa kun lapset ovat jo näin isoja! Tämä voi kuulostaa jotenkin tyhmältä, mutta jotenkin vain ovet aukenivat aivan uusiin ulottuvuuksiin. (Samanlainen Ahaa-elämys tuli viime jouluna kun lapset oppivat pelaamaan Unoa :)
Näihin tällaisiin leikkihin heittäytyy itsekin mukaan ihan eritavalla kuin esimerkiksi minä auto-leikkeihin. En vain osaa. En kertakaikkiaan voi ymmärtää mitä hauskaa siinä voi olla ja olenkin yleensä hätää kärsimässä kun pitäisi keksiä jotain Willaa kiinnostavaa puuhailua.
Elisan kanssa on helpompaa, tykätään molemmat mm. askartelusta ja valokuvaamisesta. Tuosta syystä Elisa saikin oman kameran 4-vuotislahjaksi, kun tajusin, että siinä meille jotain yhteistä puuhaa, josta molemmat nauttii.

No, me oltiin siis ulkona koko ilta ja vielä sisään tullessa askarreltiin kuminauhasta tvistnauha. Ongelmaksi muodostui oma muistini ja siksi kysynkin nyt teiltä:
Miten sitä  tvistiä nyt pelattiinkaan?
Yksi leikki oli sellainen, että molemmat 'tolpat' tekevät nauhasta 'sotkun' ja sitten muut yrittävät päästä tuon sotkun läpi koskematta nauhaan.
Mutta sitten oli vielä erilaisia hyppyleikkejä, 'tolpat' pitivät nauhaa nilkoissa/polvissa/reississä ja sitten piti hyppiä narun yli, astua sen päälle, erilaisin sarjoin. Miten se oikein meni?
Hyppisleikkeistä muistan Ranskalaiset, Pikku Karhun ja Aakkoset. Mitä muita niitä oli?

Me ollaan ihan fiiliksissä! En malta odottaa, että voin opettaa lapsille miten leikitään kirkonrottaa, purkkista, kymmentä tikkua laudalla tai maita. Huomenna meinataankin suunnistaa hiekkakentälle ja kokeilla miten maiden pelaaminen sujuu :)

Menkää metsään!

Käytiin keräämässä kesän ensimmäiset mustikat.
Metsä on kyllä täydellinen paikka kuvien ottamiseen, valo on aivan täydellinen.
Suosittelen kokeilemaan!

Aurinkoisin terveisin,

Rentouttava sunnuntai

Käytiin faffan luona ja Elisa halusi ehdottomasti uimaan. Käsikellukkeiden ollessa kotona, haettiin venevajasta Elisan pelastusliivit. Ja kyllä kelpasi :)
Willalle tehtiin kloori-testaus. Mitään isompaa reaktiota ei tällä kertaa tullut, joten olemme erittäin toiveikkaita. Kokeilemme kuitenkin vielä uudestaan, isommalle alalle ja pidempää kosketusta ennen kuin ryntäämme vesipuistoon. Mutta selvästi paranemaan päin :)

 Hyvää alkavaa viikkoa!

BORÅS DJURPARK

 6 tuntia.

 Aika ei riittänyt.

 Kuvia kamerassa reilu 1600.

 Nähtiin leijonat, tiikerit, karhut ja muut.

 Mutta kirahvit, seeprat ja strutsit olivat jo sisällä iltapuuhissaan.

 Paikka on valtava.

 40 hehtaaria metsää, eläinten aitauksia, kävelyteitä, kahviloita, grillauspaikkoja.

 Eläimiä oli valtavasti.

 Elisa jaksoi kävellä koko matkan.

 Omat jalkani huusivat hallelujah portista ulos tultuamme.

Ihana päivä. Ensi kerralla pitää kiertää puisto toiseen suuntaan,

että kerkeämme nähdä ne kirahvit, seeprat ja muut.

KESKIKESÄLLÄ

Uusi objektiivi toi mukanaan valoa, PALJON valoa, liikaakin.

Toistaalta, kun on kuvannut kolme vuotta ilman salamaa,

niin tuntuu uskomattomalta nähdä kuvissa näin paljon valoa ilman jälkikäsittelyä.

No, se on vain aloitettava alusta ja etsittävä tälle putkelle sopivat säädöt,

ehkä ne joskus löytyvät.