Puutarhaterapiaa

Viikot vierivät aivan hurjaa vauhtia, tuntuu ettei uusi viikko ehdi edes alkaa, ennen kuin jo ollaan viikonlopussa.

Minä olen pakertanut viime viikot koulutöiden kanssa, viimeisiä viedään, kuukauden päästä pitäisi jo valmistua, mielenterveyshoitajaksi :)
Viikonloput ollaan puuhattu puutarhassa ja voin kertoa, että hommaa on riittänyt.
Käydessämme tätä taloa katsomassa, totesi myyjä että: "Tästä on vähän muodostunut tällainen komposti..." viitaten valtavan alppiruusun takaiseen alueeseen.



No, alppiruusun (ja muutaman muun puun/pensaan) katkottuamme ja juurakoita kaivaessamme, kävi selväksi, että "komposti" on joillekin erittäin laaja käsite. Me kuvaisimme tuota enemmänkin kaatopaikaksi;  9x6 metrin kokoinen alue täynnä maahan haudattua roskaa.
Monta, monta, monta säkkiä erilaista muovitavaraa, aina muovisista kukkaruukuista (joita oli kymmeniä, jollei satoja!) aina multapussien säkkeihin ja kissan muoviseen vessalaatikkoon saakka. Metallia löytyi sitäkin, pullonkorkkeja, betonirautaa ja jopa yhden matkalaukun kehikko (matkalaukuksi tunnistin, koska yksi kulma pyörineen oli vielä tallella). Lasia löytyi ruokapurkkien ja sirpaleiden muodossa. Rakennusjätettä; tiiliä, betonimöykkyjä, niitä betonin valuraudoituksia, autotallin vanha kattomateriaali, talon vanhoja kattotiiliä, parketin ja laminaatin palasia jne. Tämän lisäksi löysimme kivoja yllätyksiä, mm. valtava määrä harmaata mönjää, jonka alkuperä vaikuttaisi olevan kissanhiekkalaatikon sisältö.
Kermapaketteja, majoneesi- ja mätitahnatuubeja.
Kahdesta, ihan oikeasta kompostiastiasta löysimme valtavan määrän luita ja kananmunankuoria. Niitä pois kaivaessani, ajattelin, että siellä alla on varmaan ihan hyvää multaa kuitenkin. Olihan siellä sitäkin toki, harmi vain, että sen seassa oli niin metallia, lasia kuin muoviakin. Ovat siis heittäneet pois hedelmiä yms. pusseineen päivineen.






Eli, minä olen lajitellut. Ja lajitellut. Ja lajitellut lajittelusta päästyäni.
Nyt ollaan vihdoinkin siinä tilanteessa, että viime maanantaina vietiin valtava lasti kaatopaikalle ja huomenna on edessä uusi reissu. Huominen lasti ei enää sinäänsä sisällä roskaa, vaan oksia, juurakoita, kiviä ja maa-ainesta, jota kaivoimme kompostiastioista.
Suurin raivaus on siis takana, nyt saa alkaa tosissaan miettiä nurmikon rajoja ja laittamaan uutta. Tuntuu aivan mahtavalle.
Ainoa asia, joka on pitänyt minut järjissäni tämän urakan kanssa, kummallista kyllä, on ollut se, että nämä roskat eivät ole meidän jäljiltämme. Tiesin, että voisimme (kehtaisimme!) aina kutsua apuvoimia, jos omat voimat eivät riittäisi.



Näiden viikonloppujen ja aurinkoisten ilmojen ansiosta me olemme jo ruskettuneet huomattavasti. Kaverini ihasteli Elisan rusketusta, totesin epäileväni tytön olevan vain likainen, mutta eipä tuo väritys pesemällä mihinkään lähtenyt.

Huomenna alkaa minun viimeinen kouluviikkoni. Ensi viikon jälkeen alkaa neljä viikkoa kestävä työharjottelu. Minä pääsin sairaalan psykoosiosastolle, enkä voisi olla enempää innoissani! Sieltä toivottavasti löytyy tulevaisuudessa sijaisuuksiakin.
Vaikka työtilanne täällä on todella hyvä, en elä missään toivossa, että vakituista työtä löytyisi heti valmistumisen jälkeen. Vanhuspuolelle pääsisi toki, mutta ajattelin ensin mennä sijaisuuksilla jonkun aikaa, jotta voin kokeilla erilaisia paikkoja ennen kuin päätän mitään pysyvämpää.

Tällaista tänne.

Aurinkoista viikkoa!

Terveisin, Suvi

Black, White And Folded

Hei taas pitkästä aikaa!

Minä olen vihdoin parantunut flunssasta, reilu kolme viikkoa menikin sen kourissa. Pääsiäisviikon vietin lasten kanssa vanhempieni luona, sieltä kotiuduimme tiistaina. Viikko vierähti käsitöiden merkeissä, kun ompelimme Elisan Alladin-aiheiseen luistelunäytökseen Jasmine-puvun. Tämän lisäksi surautin pikaompeluksena Willalle housut ja virkkasin Elisan huoneeseen tyynyn.
Meidän poissaollessamme oli luonto puhjennut täyteen viherrykseensä ja olenkin nyt pari päivää ihaillut puutarhaamme. Heinäkuussa tänne muuttaessamme oli kesä jo niin pitkällä, että ainoastaan kuunliljat ja pionit kukkivat. Nyt olen ihmetellyt joka puskaa ja maasta puskevaa kukkaa; on valkoista, keltaista, sinistä ja lilaa. Ihanaa!
Kun ikkunoista aukeava maisema tarjoaa väriä yllin kyllin, olen huomannut, että sisällä menee yhä mustavalkoisemmaksi. Pikkuhiljaa, huone huoneelta, alkaa näyttää yhä värittömämmältä ja yksinkertaisemmalta. Ehkä se liittyy tähän joka keväiseen raivausvimmaan, mene ja tiedä :)

 

Kevään raivaus-vimman syyksi voidaan myös laittaa pari viikkoa sitten tilaamaani vaatteiden viikkaaja. Olen nähnyt mainoksen/videon kyseisestä härpäkkeestä jo vuosia sitten ja naureskelin ihmisten uusavuttomuutta. Viime syksynä mies törmäsi mainokseen ja totesi laitteen olevan kuin minulle tehty. Tuhahtelin taas.
No, tuolloin pari viikkoa sitten törmäsin mainokseen taas ja ajattelin, että kokeillaan sitten. Toimitus oli nopea ja jo seuraavana päivänä pääsin sitä testailemaan. Ja?
Se on i-h-a-n-a. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta en käsitä miten olen aiemmin pärjännyt ilman!
Tykkään pitää kaapit järjestyksessä ja vaatteiden siististi viikkaamiseen saattaa mennä tovi jos toinenkin. Asiaa ei yhtään auta se, että jokainen vaate on hiukan eri kokoinen ja muotoinen, vaikka kokolappu sanoisi mitä. Lopputuloksena on, että jokainen vaate on viikattuna eri kokoinen, jollei hommaa hoida viivaimen avulla.

Nyt ei ole enää sitä ongelmaa. Oli kyseessä sitten pitkähihainen, lyhythihainen tai leveä helma. Jokaisesta tulee tismalleen samankokoinen, täydellinen paketti parissa sekunnissa! Istahdin samantien vaatehuoneen lattialle ja viikkasin siltä istumalta minun ja miehen vaatteet uudelleen. Voitte vain kuvitella sitä ilmettä, kun mies tuli kotiin ja huomasi puuhasteluni ;)
Kun huomasin härvelin toiminuuven, tilasin junior-version ja se oli saapunut poissaollessamme. Tänään kävin läpi lastenkin vaatteet. Harmi, että lastenvaatteet harvemmin pysyy siististi viikattuina, mutta tällä viikkajalla lapsetkin onnistuvat viikkaamaan yhtä nättejä paketteja kuin minä. Voin ehkä vihdoinkin jakaa viikkaus-vastuuta muillekin, kun lopputulos täyttää omat kriteerini ;)

Aurinkoista loppuviikkoa!

Terveisin, Suvi

Ruttupuu

Tänään ei ole satanut vettä, ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Aurinkoinen ilma teki tehtävänsä ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta mieli on ollut kevyt ja olo energinen. Energiaa tarvitaankin tämän lukukauden viimeiseen puristukeen, ensi viikon jälkeen hellittää koulurintamallakin.
Nyt on koti on siivottu ja viimeisetkin joulukoristeet pakattu laatikoihin. Sisustukseen tuli, jollei nyt keväinen, niin ainakin huomattavasti kevyempi fiilis. Mitään keväistä tässä ei vielä tarvitse miettiä, kun tämän märän ja synkän alkutalven jälkeen on ensi viikolle luvassa pakkasta, aurinkoa ja vähän luntakin. Valoa, valoa, valoa!

Nämä oksat ovat tarina sinäänsä. Siskonihan oli siis täällä vierailulla meidän muuttaessamme. Kun saimme avaimet käteen, kävimme täällä katsomassa ja ilmoitin siskolleni heti, että etupihalla oleva 'ruttupuu' lähtee kyllä ensimmäisenä. Ruttuiset lehdet ja epäsiisti ulkonäkö, tuollaistahan en katsele.
"Suvi, se on pähkinäpuu!"
"Olkoon vaikka mikä, se on ruma!"
"Ei, kun se on sellainen, missä on sellaiset kippuraiset oksat!"
"On vai?!"

Jep. En ole mikään viherpeukalo ja tunnistan vain aniharvan puskan, puun tai kasvin ulkonäöltä. (Olen edelleen sitä mieltä, että tuo ei ole mikään kaunistus ja mietinnässä onkin sen siirtäminen johonkin syrjäisempään paikkaan.)
Vanhempieni ja toisen pikkusiskoni vieraillessa loppukesästä, raivasimme äitini kanssa etupihaa ja samalla saksimme muutamia oksia pähkinäpensaastakin, irrotimme lehdet ja veimme oksat kuivumaan kellariin. Niiden kuivuttua maalasi mies pari oksaa valkoiseksi. Ilman mutinoita tuo maalaus ei toki sujunut. Tällaisia nyt maalata, mikä järki tässäkin hommassa nyt on, menee maalia enemmän hukkaan kuin tarttuu näihin risuihin... Pelkät vakuuttelut, että ne ovat hienoja, eivät herralle kelvanneet, mutta kun esittelin netistä löytämiäni yhden valkoisen oksan hintoja, loppui mutinat ;)

Nyt nuo kaksi maalattua oksaa makaavat tuossa olohuoneen tv-tason päällä, kunnes keksin niille jonkun pysyvämmän paikan. Korkea lasiruukku voisi olla ihanne ratkaisu, mutta en omista sellaista, vielä. Mietitään, mietitään, taas.

Täällä siis virtaa energia, kuten jo aikaisempina vuosina olenkin kirjoittanut, minä käyn aurinkoenergialla.
Nyt on vuorossa perheen ruokinta ja sen jälkeen perjantainen lautapeli-ilta. Opetimme pari kuukautta sitten lapset pelaamaan Carcassonnea, aivan huippu peli niin aikuisten kuin lapsienkin älynystyröille. Uno on toinen lasten suosikkipeli, mutta molemmat lapset vievät meitä siinä 6-0.

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Leikkiä ikä kaikki

Kahdessa kerroksessa on se hyvä puoli, että lelut pysyvät suurimmaksi osaksi yläkerrassa. Välillä kuitenkin saattaa joku leikki kulkeutua alakertaankin, varsinkin lego-rakennelmia tullaan esittelemään ahkerasti.
Yläkerta myös mahdollistaa leikkimisen keskeytyksettä, vanhassa asunnossamme huoneen ohi kulkeminen saattoi häiritä keskittymistä ja leikki jäi kesken. (Emme tykkää ajatuksesta, että lapset leikkivät suljetun oven takana.)
Nyt lapset saattavat viettää yläkerrassa tunteja yhdessä leikkien. Asiaan vaikuttaa varmasti myös tämä muu tila. Nyt on mahdollista vetäytyä omiin leikkeihinsä, lähteä ulos omien kavereidensa kanssa tai ihan vaikka yksin omalle pihalle. Kun se sisarus ei ole siinä iholla koko aikaa, sujuu yhteiselokin huomattavasti mukavammin.
Elisa sai tänne muuton myötä ison määrän uusia kavereita ja välistä onkin päiviä, että tyttöä näkee kotona vain ruoka- ja nukkumaanmenoaikaan. Reviiriksi on toistaiseksi rajattu tämä meidän asuinalueemme ja näin saa ollakin muutaman vuoden.
Willalla ei vielä niin omia kavereita ole, joskus lähtee Elisan mukaan ulos, mutta ei saa poistua tältä meidän kadunpätkältämme. Mikä tietysti vaikeuttaa yhteisleikkejä, kun muut lähtevät kesken leikin kauemmas. Mielikuvitusta kyllä riittää ja keksii leikkejä hienosti itsekin. Pari viikkoa sitten vietti tunteja postelijooni-leikin parissa; kävi sisällä piirtämässä kuvia ja toimitti niitä naapureiden postilaatikoihin bobbycarillaan edestakaisin kadunpätkäämme ajaen :)

Nyt minä jatkan vielä hetken neulomista ennen nukkumaanmenoa. Ajattelin saada aikaiseksi anoppi-puolelle sukat joululahjaksi, mutta kun aikaa neulomiseen on vain muutama hassu minuutti päivässä, valmistuvat nuo hyvinhyvin hitaasti.

Rentouttavaa lauantai-iltaa!

P.S. Tuo kuvissa vilahteleva taso on alunperin Jyskistä, *tämä* Mies maalasi sen valkoiseksi *klik*, eikä sitä enää samaksi kaapiksi tunnista :)
Seuraava maalausprojekti on ruokapöytämme, siitäkin tulee yllätysyllätys valkoinen. Sen toteuttaminen jää kuitenkin ensi vuoden puolelle, kuten meidän makuuhuoneemmekin. Suuremmat remontit on päätetty jättää joulun ajaksi tauolle, jotain pientä ollaan vain ripusteltu seinille (verhotanko, tauluhylly, peili jne).

2:a advent

Minun piti kuvata teille askarteluvalmisteluita torstaina ja itse askartelua perjantaina. Tänne saapunut myrsky laittoi kuitenkin suunnitelmat uusiksi ja istuin koko torstai-illan sohvalla sydän kurkussa kuunnellen astioiden kilinää kaapissa. Mitään ei onneksi rikkoutunut, jotain irtonaisia tavaroita sai käydä nostelemassa takaisin paikalleen.
Perjantain askartelut onnistuivat hienosti, lapset tekivät mitä mielenkiintoisempia viritelmiä aina paukkukarkeista joulukuusiin. Tällaisia askartelupäiviä pitää ehdottomasti järjestää useammin ja mietimmekin, että ainakin tästä jouluaskartelusta pitää tehdä joka vuotinen perinne :)
Tänä aamuna heräsimme lumisateeseen, sitä ehti maahan saakka yli kymmenen senttiä, mutta iltapäivällä alkanut vesisade teki siitä loskamössöä. Lapset ehtivät kuitenkin ulkoilla pari tuntia ennen sitä ja parkkipaikallemme nousi monta lumiukkoa.
Nyt mies on paistamassa pannareita jälkiruuaksi, minä lähden kattamaan pöydän!

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Pukeutumishuonetta

Meidän pukeutumishuone alkaa vaikuttaa jo asuttavalta. Vielä on pientä hienosäätöä jäljellä, kuten isompi matto (peittämään tuota hirvittävän kellertävää parkettia), verhot ja uusi tuoli. Seinille jotain taulujen tapaista. Lamppu(ja).
Nappaan paremmat kuvat laajiksella seuraavalla kerralla. Mutta toinen seinusta, noin kolmen metrin pätkä, on nyt pelkkää peiliä. (Alimmainen kuva vasemmalla on otettu peilin kautta.)
Aluksi kauhistuin kun oltiin asennettu viimeisetkin ovet, että ei siitä tullutkaan hyvä. Ovet jotenkin pienensivät huonetta entisestään. Nyt parin viikon totuttelun ja pienen sisustelun jälkeen alkaa kuitenkin tuntua paremmalta ja ovet saavat jäädä ainakin siihen saakka, kunnes niille olisi paikka jossain muualla. Mies meinaan ilmoitti, että jolleivät ne kelpaa niin sitten heitetään pois, hän ei kuulemma ala moisia nurkissa säilyttelemään tulevaisuuden varalle ;)

Eipä tänne muuta.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kurkistus Elisan huoneeseen

Lasten siivottua huoneensa, siirtyivät he leikkimään Willan puolelle,

joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja napsin nopeat kuvat Elisan huoneesta.

Torsdagar

Torstaisin syödään pikaruokaa. Jotain minkä valmistamiseen menee korkeintaan 30 minuuttia. Tänään se oli tacoja. Me syödään yhdessä, koko perhe, joka päivä. Poikkeuksia on harvoin.

Suoraan ruokapöydästä lähtee Elisa isänsä kanssa jäähallille. Elokuussa alkaneet luisteluharjoitukset tekivät ennen niin leppoisista torstai-illoistamme hyvinkin aktiivisia. Willakin aloitti, mutta kaksien harjoitusten jälkeen totesimme, että saa odottaa vielä, ensi vuonna sitten suoraan jääkiekko-kouluun.
Vähän harmittaa, ettei täällä jäädytetä ulkokenttiä kun jäähallin yleisöluistelukin on vain viikonloppuisin, kaksi tuntia kumpanakin päivänä. Siellä ollaankin vietetty viikonloppu-iltapäivät melkein joka viikko.

Minä pääsin lenkille miehen ja Elisan palattua. Palattuani olivat lapset iltapalalla ja suihkun jälkeen ehdin vielä mukaan kuuntelemaan iltasatua.
Pikainen siivouskierros, tavarat paikoilleen ja astiakoneen täyttö. Hiukan ennen yhdeksää lähtee mies kavereineen pelaamaan sählyä. Suurimmalla osalla kavereista on myös pieniä lapsia, joten tuo 21-22:20 halliaika on aivan täydellinen. Muidenkin kotona suhtaudutaan pelaamiseen varmasti huomattavasti myönteisimmin, kun mies on ensin auttamassa lapset nukkumaan ;)

 Maidottomia ja munattomia kuppikakkuja tiistailta.

Huomiselle on luvassa vapaa-päivä lapsillekin, päivällä siivotaan ja illalla on luvassa jo perinteeksi muodostunut  lautapeli-ilta. Elämä alkaa löytää taas ne tutut rytmit ja rutiini-ihmisenä tunnen ihanaa rauhallisuutta. Tästä on hyvä startata joulun odotukseen!

Hyvää loppuviikkoa!

Näin voi alkaa vain hyvä viikko

Ohjelman täyteisen viikonlopun jälkeen startattiin uuten viikkoon hyvillä mielin. Herättiin koko poppoo samasta sängystä, lapset ovat olleen yskäisiä ja nukkuneet huonosti, vaeltaneet vuoron perään meidän sänkyymme harva se yö. 5:55 soitti kelloradio, löhöttiin sängyssä 6:15 saakka, jolloin miehen oli pakko nousta ehtiäkseen seitsemäksi töihin. Minä ja lapset vietettiin rauhallinen aamu, Elisa vietiin vapaa-ajankerhoon 7:30 ja heti sen perään Willa päiväkotiin.
Olin ennätysajassa jo matkalla kohti koulua, ihanaa kun sai ajella ilman sen kummempaa kiirettä, vilkuilla sivusilmällä pakkasaamun häikäiseviä maisemia. Matkalla vannoinkin, että alan kantamaan kameraa mukanani joka paikkaan, jotta saan taltioitua mm. nuo taianomaiset hetket ennen auringonnousua.
Iltapäivällä kävin hakemassa äitini lähettämän paketin. Äitini oli kyllä varoittanut, että paketti on ISO, mutten ollut todellakaan varautunut niin isoon. En saanut pakettia mahtumaan autoon ja jouduinkin avaamaan sen siinä huoltoaseman pihassa ja jakamaan pienempiin osioihin. Paketti sisälsi mm. äitini keväällä vanerista tekemät linnan ja nukkejen vaaterekin. Lapset olivat todella innoissaan ja riensivätkin heti kotiuduttuamme yläkertaan leikkimään.
Elisan voimisteluharjoitusten jälkeen lähdin pitkästä aikaa lenkille. Ja voi että, se tuntui hyvälle! Minun kotiuduttuani oli mies laittanut lapset nukkumaan ja lähti itse omalle kierrokselleen. Minä kävin pitkässä, kuumassa suihkussa ja olo on mitä mahtavin.

Viikko siis alkoi hyvissä merkeissä ja näillä näkymin jatkuukin niin. Huomenna on edessä mm. reissu Ikeaan ostamaan viimeiset jutut pukeutumishuoneeseemme. Ensimmäiset kaksi kaappia koottiin viikonloppuna, kaksi on vielä koottavana. Kaapeista puuttuu vielä ovet, toinen rekki, yksi laatikko, jne, mutta pikkuhiljaa :)
Toiselle seinustalle valikoitui loppupeleissä Ikean MALM-meikkipöytä. Sitä ja ryijymattoa lähden huomenna hakemaan. Yritän ehtiä ottamaan kuvia kun loputkin tavarat ja vaatteet löytävät paikalleen.

Hyvää alkanutta viikkoa teillekin!

Livingroom Details

Olohuoneen yksityiskohtia. Huone on toistaiseksi niin pelkistetty, ettei täällä hirmusti ole mitään yksityiskohtia joita kuvata. Seinät ovat vielä paljaat, en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen, että mitä ja mihin.
Viime viikolla tilasin Happy Lights-valoja, yksi 35 palloinen ruokailutilan verhotankoon roikkumaan, kaksi lastenhuoneisiin sopivin värein. Ruokailutilan verhotankoa ei vielä ole, joten valot makaavat ruokailutilan senkin päällä.

Olohuoneen pöydän virkaa toimittaa vielä vanha rahi ja tarjotin. Tilda-kirjat eivät toki vielä ole joulu-askarteluita varten siihen päätyneet, vaan ollaan Elisan kanssa etsitty koriste-ideoita hänen huoneeseensa. Vielä kelpaa vaaleanpunainen, pilvihörhelöt, pitsit ja tyttömäisyys, niillä siis mennään niin kauan kuin mahdollista. Tämä vaihe menee auttamatta jossain vaiheessa ohi ja kauhulla odotan niitä bändi-julisteita. Onneksi kellari mahdollistaa tulevien murkkuikäisten sinne majoittamisen ;)
Mistä tulikin mieleeni, että odotan niiiiiiiiin paljon, että saadaan portaat kellariin sisäkautta. Niiden myötä mahdollistuu niin kunnon kodinhoito-tilat, kuraeteinen harrastusväline säilytyksineen ja kulku autotalliin sisäkautta. Tuo viimeisin taitaa olla listan kärkipäässä tällä hetkellä, kun aamuisin ollaan kastuttu läpimäräksi autolle juostessa. Aurinkoiset syyskelit näyttävät siis olevan takana päin, ensi viikolle saakka luvattu sadetta ja kovaa tuulta. Lämpötila kuitenkin huotelee vielä kymmennessä asteessa, joten lunta ei tänne ole lähiaikoina luvassa.

Nyt menen tyhjentämään tiskikoneen ja pakkaamaan reput valmiiksi aamua varten!

Syysterkuin,

Suvi