Hengitys

Se on automaattista.

Siihen ei terveenä kiinnitä huomiota.
Sen huomaa vasta kun se ei toimi.

Tänään se ei Willalla toiminut. Minut hälytettiin heti aamusta takaisin kotiin, luentoa oli kestänyt 45 minuuttia kun puhelin soi. Willa yskii, eikä se tunnu lääkkeellä laantuvan, vaikuttaa väsyneeltä eikä oiken pysy muiden mukana. Tämä oli kyllä odotettavissakin, pari yskänpuuskaa tuli jo aamupuuhien aikaan.
47km ajo takaisin ja poika päiväkodista. Yski raukka vedet silmissä, puhekaan ei enää onnistunut. Äkkiä kotiin ja lisää lääkettä, poika sohvalle television ääreen ja ikkunat auki.
Yskiminen laantui päivänmittaan rohisevaksi hengitykseksi, palatakseen taas illalla voimakkaana takaisin. Tämän lisäksi pientä lämpöilyä, vuotava nenä ja vatsa sekaisin. Minkähänlainen tauti tämä on.
Astmalääke ei tunnu täysin riittävän, mutta toivomme, että uni rauhoittaisi. Jollei, niin kohta lähdetään päivystykseen. Vaihtoehtona on myös kortisonitabletit ja niitä annetaan jos menee keskellä yötä todella pahaksi.

Minulta jäi siis koulupäivä välistä, olen istunut Willan vieressä sohvalla koulutöitä tehden. Keskittyminen oli vain kovin vaikeaa, kun herra Höpöttäjän yskä lakkasi, alkoi taukoamaton, pari tuntia kestänyt puhetulva. Otti selvästi tuon aamun hiljaisuuden takaisin ;)

Ollaan päästy sairastumisien suhteen helpolla tänä syksynä ja talvena. Onkin noussut pieni epäilys vanhan kodin tai päiväkodin mahdollisesta kosteusvauriosta/homeesta. Lapsien ei ole pitänyt sairastumisten vuoksi olla pois koulusta/päiväkodista kertaakaan tänne muuton jälkeen.
Mies jää huomenna Willan kanssa kotiin, minä pääsen kouluun.

Tämä päivä on menty ihan minimillä kaiken suhteen, pedit jäivät petaamatta, pyykit on vielä koneessa ja olohuone lainehtii kirjoista. Nyt raivaushommiin siis.

Borrelioosi

Lääkäri soitti testitulokset; borrelioosi oli positiivinen.
Ensin tuli kiukku, sen jälkeen epätoivo. Miten tästä eteenpäin?
Huomenna selvittelen, että mihin tehdään ja minkälainen valitus. Suoraan terveyskeskukseen sitä tuskin kannattaa tehdä, pitää löytää joku ylempi taho.
Olemme koko illan lueskelleen myöhäisvaihdeen borrelioosin oireita. Toistaseksi ei ole mitään siis havaittu ja toivottavasti mitään ei tulekaan, mutta noita pitää pitää silmällä tulevaisuudessa. Me siis kävimme ensimmäisen kerran lääkärissä asian tiimoilta 14. elokuuta, puremasta on siis reilu 5kk ennen antibioottihoitoa. Mahdollisten oireiden kirjo on valtava, aina väsymyksestä halvaantumisiin ja osaa on todella vaikea kysellä neljävuotiaalta.
Unohdin siinä kiukussani kysellä lääkäriltä, että pitäisikö testata vielä jotain lisää, soittelen sinne huomenna.
Samalla testattiin D-vitamiinitasot. Ne ovat vähän alhaiset, eivät kuitenkaan mitenkään hälyttävän, mutta vitamiinilisä tuplataan.

Että tällaista tiistaita. Voikaahan hyvin!

Saippuakuplia

Minä jännitin eilen niin, etten saanut unta. Yöllä heräsin monta kertaa. Stressasin tämän aamuista näytteenottoa. Viimeksi syksyllä sain vaivoin pidettyä Willan mielenkiinnon muualla, jotta näyte saatiin otettua ilman suurempaa katastrofia. Tuolloin laskimme näytteenottopöydällä olevia koeputkia, ihmettelimme seinillä olevia kuvia ja katosta roikkuvia pehmoleluja. Se oli siinä ja siinä, pieni itku pääsi, mutta suht helpolla kuitenkin.
Ajattelin, että tällä kertaa luvassa on varmasti isompi tappelu, Willalla on vielä hyvässä muistissa viimeiset lääkärikerrat; milloin on pistetty ja milloin joutunut riisumaan vaatteensa puoli väkisin. Ilmoitti jo maanantai-iltana, ettei halua lääkäriin.
Sama asia tuli esille aamulla ja automatkalla. Ja odotushuoneessa. Sydän tykyttäen yritin ohjata neljävuotiaan näytteenottohuoneeseen.
Willa katseli hoitajaa epäillen, sama hoitaja kun on ottanut Willalta jokaikisen näytteen ja prick-testin tämän neljän vuoden aikana.
Lopulta isuuduin poika sylissäni näytteenottotuoliin ja yritin houkutella laskemaan niitä koeputkia ja katselemaan kuvia ja pehmoleluja. Hoitaja yritti houkutella vasenta kättä esiin oikeasta kainalosta. Willa ilmoitti kovaäänisesti, ettei halua.
Hoitaja ilmoitti hakevansa apuvoimia. Tuli kohta osastonsihteeri perässään takaisin.
"Nyt puhalletaan saippuakuplia!" ilmoitti sihteeri ja asettui saippuakuplapullon kanssa Willan eteen niin, että poika saattoi itse puhaltaa. Ja niin puhallettiin.
Willa ei edes tajunnut ensimmäistä pistosta, siitä ei saatu tarpeeksi verta, joten piti pistää toisen kerran. Käsi värähti ja poika vilkaisi sormeaan, mutta katse siirtyi taas nopeasti saippuakupliin.
Ja niin siitä pikkuisesta sormesta puristettiin näytteet kahteen eri putkeen pojan kiinnittämättä asiaan sen enempää huomiota. Kuplia leijaili pitkin huonetta ja Willa hihkui riemuissaan saadessaan rikkoa niitä.

Olin tuon käynnin jälkeen niin helpottunut, että unohdin tyystin kysyä, koska saadaan jotain vastauksia. Ehkä sitten ensi viikolla.
Päiväkotiin jätin todella ylpeän pojan, innoissan esitteli "Olet rohkea"-rintamerkkiään ja sormessa olevaa cars-laastaria kavereilleen. Tästä kerrasta jäi ainakin paremmat muistot, toivottavasti ne korvaavat osan vanhoista, eikä tästä kehittyisi suurempaa lääkäripelkoa.

Huonosti nukuttu yö vaati kuitenkin veronsa, iltapäivällä lapsia hakiessani väsähdin täysin ja olenkin maannut sohvalla suurimman osan illasta miehen leikittäessä lapsia. Huomenna sitten paremmalla energialla :)
Voikaahan hyvin!

Leikkiä ikä kaikki

Kahdessa kerroksessa on se hyvä puoli, että lelut pysyvät suurimmaksi osaksi yläkerrassa. Välillä kuitenkin saattaa joku leikki kulkeutua alakertaankin, varsinkin lego-rakennelmia tullaan esittelemään ahkerasti.
Yläkerta myös mahdollistaa leikkimisen keskeytyksettä, vanhassa asunnossamme huoneen ohi kulkeminen saattoi häiritä keskittymistä ja leikki jäi kesken. (Emme tykkää ajatuksesta, että lapset leikkivät suljetun oven takana.)
Nyt lapset saattavat viettää yläkerrassa tunteja yhdessä leikkien. Asiaan vaikuttaa varmasti myös tämä muu tila. Nyt on mahdollista vetäytyä omiin leikkeihinsä, lähteä ulos omien kavereidensa kanssa tai ihan vaikka yksin omalle pihalle. Kun se sisarus ei ole siinä iholla koko aikaa, sujuu yhteiselokin huomattavasti mukavammin.
Elisa sai tänne muuton myötä ison määrän uusia kavereita ja välistä onkin päiviä, että tyttöä näkee kotona vain ruoka- ja nukkumaanmenoaikaan. Reviiriksi on toistaiseksi rajattu tämä meidän asuinalueemme ja näin saa ollakin muutaman vuoden.
Willalla ei vielä niin omia kavereita ole, joskus lähtee Elisan mukaan ulos, mutta ei saa poistua tältä meidän kadunpätkältämme. Mikä tietysti vaikeuttaa yhteisleikkejä, kun muut lähtevät kesken leikin kauemmas. Mielikuvitusta kyllä riittää ja keksii leikkejä hienosti itsekin. Pari viikkoa sitten vietti tunteja postelijooni-leikin parissa; kävi sisällä piirtämässä kuvia ja toimitti niitä naapureiden postilaatikoihin bobbycarillaan edestakaisin kadunpätkäämme ajaen :)

Nyt minä jatkan vielä hetken neulomista ennen nukkumaanmenoa. Ajattelin saada aikaiseksi anoppi-puolelle sukat joululahjaksi, mutta kun aikaa neulomiseen on vain muutama hassu minuutti päivässä, valmistuvat nuo hyvinhyvin hitaasti.

Rentouttavaa lauantai-iltaa!

P.S. Tuo kuvissa vilahteleva taso on alunperin Jyskistä, *tämä* Mies maalasi sen valkoiseksi *klik*, eikä sitä enää samaksi kaapiksi tunnista :)
Seuraava maalausprojekti on ruokapöytämme, siitäkin tulee yllätysyllätys valkoinen. Sen toteuttaminen jää kuitenkin ensi vuoden puolelle, kuten meidän makuuhuoneemmekin. Suuremmat remontit on päätetty jättää joulun ajaksi tauolle, jotain pientä ollaan vain ripusteltu seinille (verhotanko, tauluhylly, peili jne).

Kuinkas sitten kävikään...

Olen todella hitaasti lämpiävää sorttia, mitä tulee uutuuksiin niin vaate- kuin sisustusrintamallakin. Kun pillifarkut tekivät tuloaan mietin, että tuollaisia ei tule koskaan löytymään omasta vaatekaapistani. Aivan tajuttoman hirvittiävät housut!
Kuinkas sitten kävikään, tällä hetkellä omistan viidet farkut joista neljät ovat mallia pilli ja yhdet suoralahkeiset. Viime keväänä vein kierrätykseen viimeisetkin bootcut-farkkuni ja ihmettelin, miten olen voinut sellaisia edes käyttää. Nehän saavat jo valmiiksi lyhyen varteni näyttämään vielä lyhyemmältä ja lenkkarit jalassa tuli jotenkin hiphoppari-fiilis.
Sama oli tennarien kanssa. Alkuun vieroksuin kyseisiä popoja, mutta lopulta lämpenin niillekin.

Nyt olen lämmennyt sisustuksen saralla String-hyllykköön. Kun niitä alkoi ilmestyä blogeihin muutama vuosi sitten ajattelin, että "Hyi, miten se nyt tuollaisen hyllyn?" Mutta kun niitä alkoi näkymään useammassa blogissa, eri tavalla somistettuina, aloin lämmetä. Viimeisen sysäyksen toi kesäinen vierailu Elisan kummien luona; olohuoneessa pocketteja kaksin kappalein. Olin myyty.

Ja ei, en ole vielä sellaista ostanut. Täytyy ensin saada paikalleen kaikki jo valmiina olevat olohuoneen kalusteet, tauluhyllyt ja valokuvakollaasit, ennen kuin päätän, josko se vielä tuntuisi sopivan.
Kaikki odottavat valmiina, kunhan saan päätettyä oikeat kohdat. Taas pähkäilen, että onkohan se hyvä siinä ja millä korkeudella ja ja ja ja. Epävarmuus. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen kunnioitus seinäpintoja kohtaan. Kun on itse ollut mukana näitä tekemässä, en halua mitään huteja ja ylimääräisiä reikiä seiniin.
Ja todellisuudessa kun minä en ole edes meidän perheen perfektionisti. Todellisuudessa minulla menee hermot, kun mies on niin tarkka. Joka ikinen asia pitää olla just eikä melkein. Kun sanon, että hyvähän tuo on, toteaa hän, että hyvä ei riitä ja tekee uudestaan. Ja uudestaan. Ja tätä jatkuu niin kauan kunnes on itse tyytyväinen. Minun aloittaessani maalaamista tai tasoittamista, huomauttaa yleensä ohi mennen, että älä nyt sitten tee vain vähän sinne päin. Tuntee minut liian hyvin ;)
Mutta, mitä väliä sillä on jollei se näy mihinkään? Kaapinoven sisäpuoli, kuka sinne nyt kurkkii?
Riittää kun hän itse tietää sen, kuulemma. Hmph!
No, itse olen samanlainen joissain muissa asioissa, joten olen pitänyt suuni kiinni :)

Pukeutumishuone on jo tasoitusvaiheessa. Katto- ja jalkalistat on maalattu ja huomenna on edessä uusi hionta ja tasoitus. Mies suunnittelee, että valmista olisi viikonloppuna. Sitten alkaakin kaappien kokoaminen ja sisustaminen, sitä odotellessa :)

Jottei postaus jäisi ihan kuvattomaksi, tässä meidän kolme vuotias,

joka oppi ajamaan ilman apupyöriä tänä kesänä.

Suuri on esimerkin voima, kuopus oppii kaiken aiemmin :)

Willan allergiat

Blogiini eksytään usein allergioihin liittyvillä hakusanoilla, joten ajattelin tehdä pienen päivityspostauksen aiheesta.

Willa (10/09), sai ensimmäisen allergiadiagnoosinsa parin kuukauden ikäisinä. Oireina olivat tajuttoman kuiva iho, joka ei talttunut vaikka kuinka rasvasimme ja öljysimme. Lääkäri määräsi antibioottikuurin, pehmittävän voiteen ja kortisonirasvan. Prick-testillä todettiin maito- ja kananmuna-allergia. Koska minä vielä tuolloin imetin, yritin jonkun aikaa mennä maidottomalla ja kananmunattomalla imetysdietillä, mutta Willan ollessa 4kk lääkäri suositteli imetyksen lopettamista molempien alhaisen painon vuoksi. Itse en ole ennen tuota ollut minkäänlaisella dietillä koskaan, olen aina syönyt mitä on mieli tehnyt, joten tuollainen rajoitus johti lopulta siihen, että söin aivan liian vähän. Oma painoni putosi huimasti ja Willan painokäyrään tuli selvä lasku.
Lääkäri kirjoitti Nutramigen reseptin ja aloitimme pikkuhiljaa pojan totuttamisen sen makuun. Lääkäri suositteli sokerin lisäämistä ensimmäisinä päivinä ja nopeastihan tuo tottui korvikkeen hirvittävään makuun. (Tuohan siis haisee ja maistuu aivan järkyttävän pahalle, alkuun korviketta sekoittaessa piti ihan pidätellä yökkäyksiä.)

No, korvikkeella mentiin ja Willa alkoi kasvaa aivan silmissä. Söi valtavia annoksia ja alkoi ottaa isäänsä kiinni kasvukäyrällä. Painoa tuli kilo kuussa ja tuo kasvutahti jatkui aina 1-vuotispäivään saakka. Ihon kunto parani huomattavasti imetyksen loputtua.
Jossain siinä neljänkuukauden paikkeilla kävimme myös Suomessa ja äitini vaati saada maksaa vierailun lasten allergioihin erikoistuneelle lääkärille. Vierailu kannatti, lääkäri kuuluu alansa huippuihin ja saatiin reseptiä niin kutinaa helpottavaan allergialääkkeeseen, kuin hilseshamppooseen. Kyselin lääkäriltä myös kahdesta kissastamme. Totesi, että jos on noin  vahva kananmuna-allergia näin nuorena, niin eläinallergioiden riski kasvaa huomattavasti. Kotiin palattuamme aloitimme uusien kotien etsimisen kissoille.

Kesällä 2010 Willa söi ruokaa, joka sisälsi sekä kananmunaa, että maitoproteiinia. Siitä seurasi hengenahdistusta, paukamia ja nokkosihottumaa. Ambulanssikyyti sairaalaan. Allergioiden voimakkuus tuli meille täytenä yllätyksenä.
Tuo oli täysin oma mokani. Olin lähdössä Suomeen viideksi päiväksi osallistuakseni hautajaisiin. Kävin ennen sitä ruokakaupassa, jotta kotona hommat sujuisivat mahdollisimman mutkattomasti. En lukenut tuoteselosteita tarpeeksi tarkasti.
Samana kesänä altistui myös kloorivedelle, josta tuli vahva reaktio.

Kuukausien kuluessa mietin, että oliko se nyt kuitenkaan tarpeellista luopua niistä kissoista. Vahvistuksen tuolle päätökselle saimme kuitenkin jo seuraavana syksynä kun Willalla todettiin astma. Alkuun oli puhe infektioastmasta, mutta vierailtuamme lastenklinikalla astman tiimoilta muutaman kerran, merkittiin tuo astmaksi.

Willa on altistunut maidolle muutamia kertoja. Vahvin reaktio tuli kuitenkin keväällä 2011, kun kaatoi lasillisen maitoa päällensä. Allergian vahvuus tuli jälleen yllätyksenä. Pelkkä iho kosketus riitti aiheuttamaan hengenahdistusta.

Syksyllä 2011 testattiin jälleen, tuloksena pähkinäallergia. Monia muitankin on vuosien varrella testattu, mm. vilja-, kala- ja pölypunkkiallergia on saatu poissuljettua.

Kesällä 2012 teimme klooritestauksia. Mitään isompaa reaktiota ei tullut ja pystyimmekin vierailemaan vesipuistossa ja uimahallissa. Iho tietenkin kuivui noiden vierailujen yhteydessä, mutta saimme sen suht nopeasti taas parempaan kuntoon.
Samana kesänä tuli reaktioita eläimistä. Syksyllä allergiatestit näyttivät vahvaa kissa- ja koira-allergiaa. Saatiin miedompi allergialääke annettavaksi kun vierailemme paikoissa, joissa on kissoja tai koiria.

Keväällä 2013 kävimme sisävesipuistossa uimassa. Seuraavana päivänä lähdin lasten kanssa viikoksi vanhempieni luo. Kotiuduttuamme huomasimme, että mikään määrä rasvausta ei auttanut. Willan iho oli ja pysyi, kuivana ja kutisevana. Kortisonikuuri sai ihon paremmaksi, mutta heti sen loputtua lehahti iho taas punaiseksi ja poika raapi itsensä verille harva se päivä. Huomasimme pientä aivastelua sillon tällöin ja tästä sainkin idean siitepölyistä. Kävin klinikalla keskustelemassa asiasta ja allergiakokeet sovittiin syksylle.
Siellä käytiin nyt elokuussa ja prick-testit näyttivät vahvaa allergiaa puiden ja heinien siitepölyille. Pölypunkki testattiin myös, mutta siitä ei reaktiota tullut. Hoitona päivittäinen allergialääkitys helmikuusta syyskuuhun.
Kesällä kävimme myös sirkuksessa, Willalle annettiin allergialääke ennen sinne menoa, mutta se ei auttanut. Emme tiedä oliko kyse varsinaisesta allergiasta, vaiko huonosta ilman laadusta ja astmasta, mutta pieni epäilys hevosallergiasta jäi kytemään. Tuota ei vielä ole testattu, poika kun ei toistaiseksi ole altistunut hevosille eikä varmasti ihan lähiaikoina altistukaan, joten emme pidä kiirettä sen kanssa.
Nyt on myös kokeilussa risti-allergiat. Pyrimme välttämään raakaa omenaa, raakaa porkkanaa, sitrushedelmiä, paprikaa ja tomaattia.

Tässä siis tähän mennessä todetut allergiat: maito, kananmuna, pähkinät, koira, kissa, puiden ja heinien siitepölyt.

Blogin sivupalkissa on tunnistelista, josta löytyy myös allergia. Olen yrittänyt suurimmat allergiaa koskevat postaukset merkitä sen alle, mutta tietysti osa on unohtunut.

Yritän tehdä myös postauksen elämästä moniallergisen lapsen kanssa ja atooppisesta ihosta. Muistan itse minkälainen paniikki oli päällä kun ensimmäiset allergiat todettiin. Sittemmin tähän on tottunut ja varsinkaan Willan ruoka-aineallergiat eivät juuri omaa arkeamme hetkauta. Meillähän toki näitä allergioita on vähän, tiedän tapauksia joissa lapsi saa syödä vain muutamaa ruoka-ainetta. Ja onneksemme Elisa on säästynyt allergioilta, joissan perheissä allergisia ovat kaikki lapset.

Tällaisia mietintöjä vielä tälle illalle :)

Astma-ankka

"Katso äiti, ensin näin, sitten näin ja sitten puuh-paah, puuh-paah"

On se jo niin iso poika ♥

Rotanloukku

Hyvää perjantai-iltaa!

Meidän perjantai alkoi allergiakokeella kello 8:15. Aamupäivällä kävi fammu hakemassa Elisan elokuviin, kävivät katsomassa Helinä-keiju ja siipien salaisuuden.
Illalla ollaan pelattu rotanloukkua, maisteltu moooooonen ruokalajin illallinen lasten uudessa ravintolassa (en muuten tiedä ravintolan nimeä, kysyn kun heräävät huomenna) ja leikitty piilosta. Alimmaisessa kuvassa näkyykin meidän kolmevuotiaan piilo ;)

Se maanantaina tilattu tietokone saapui jo tiistai aamuna. Tässä on ihan pihalla, kun akku kestää kauemmin kuin 15 minuuttia ja kun koneen lämmöt ovat alhaiset, joutuu sitä itse pistämään enemmän vaatetta päälle kun paleltaa! Onhan tässä myös oma hommansa, asennella ohjelmat ja kalibroida näyttö. Vetäisin ensi hätään koneen oman kalibroinnin läpi, mutta jotain vähän tarkempaa pitää etsiä.

Huomiselle luvassa siivousta, illalla tulee fammu leikkaaman miesväen hiukset. Sunnuntain synttärijuhallisuuksiin pitäisi myös etsiä jotain leivottavaa; allergiarajoitteiden nimissä.  Jos aikaa jää niin piipahdetaan myös iltapäivällä jäähallilla.

Viikonlopputerveisin,

Suvi

Saariston syksy

Lisää kuvia sunnuntailta. Alimmainen on liikkuvasta autosta käsin näppästy.

Mehän asutaan siis kivenheiton päässä merestä, mantereella kuitenkin. Odottelemme Sen Oikean Talon löytymistä tuolta saarelta.

Itse olen asunut saarella ensimmäiset 17 vuottani ja takaisin sinne muutin taas 2006.

Tuossa välissä opiskelin neljä vuotta Tampereella. Tuota neljää vuotta lukuunottamatta, olen aina asunut kivenheiton päässä merestä. Enkä voisi kuvitella mitään muuta. Onneksi tuo kaksilahkeinen on kanssani samassa veneessä, eikä missään nimessä suostu muuttamaan sisämaahan.

(Ainiin, ihotautilääkärikin ehdotti kerran, että ehkä oma atooppinen ihottumani johtui Tampereelle muuttamisesta. Ei siis itse kaupungista, vaan sisämaassa asumisesta. Ihottuma alkoi ensimmäisenä talvena siellä, 2002 ja hävisi Elisan raskauden aikaisena talvena 2006-2007. Raskauden olen myös kuullut parantavan atooppista ihottumaa, mutta voihan tuolla ilmastollakin olla vaikutusta asiaan. Jännä juttu.)

Ainiin, tänään meillä on täällä 3-vuotias. Niin se vain kalenteri sanoo.

"William, ootko äitin vauva?"

"Nej! Jag är ingen vauva, jag är en stor pojke!"

:')

Kool mii määnpoi

Kuvia eiliseltä.

Kuten näkyy, laukku ei ole koskaan tyhjä. Kun kamera jättää paikkansa, sinne kulkeutuu leluja, vaatteita ja miehen kännykkä ja lompakkokin näkyy siellä vilkkuvan. Ja vaikka se vihaa tuota väriä, niin hienostihan se tuossa mukana näkyy mukana roikkuvan kun omat käteni ovat kameran ympärillä ;)

Viikonloppuna sain vihdoinkin tarpeeksi läppärinkuvatuksestani. Toukokuussa kerroinkin koneen elvyttämis-prosessista. Se sujui ihan hyvin, kone toimii kyllä, mutta hidas tämä on kuin mikä! Tuulettimet huutavat, kovalevyn merkkivalo palaa jatkuvalla syötöllä. Tänään laitetaan uusi kone tilaukseen, toivottavasti se saapuisi vielä tämän viikon aikana. Nyt pitää vielä tyhjätä tämä kone ja tallentaa kirjanmerkit yms.

P.S. Tätä kirjoittaessani lapset perustivat bändin. Mikrofoneina on sählymailat, repertuaariin kuuluu vain ja ainoastaan Eric Saaden "Manboy" kertosäe.
"Hej allihopa, det här är Glada Gänget och vi ska sjunga Manboy till er!" kuluu keittiöstä.
(Hei kaikki, me olemme Iloinen Jengi ja me laulamme teille Manboyta!")

"Määnpoi, määnpoi jyy kän kool mii määnpoi!"

Taidan mennä kuuntelemaan tuon keikan, sen verran iloiselta jengiltä kuulostaa ;)

♥♥♥

Syömään!

Tänään tein niinkin gourmet ruokaa kuin jauhelihakeittoa. Perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, kukkakaalia, parsakaalia, purjoa, herneitä ja jauhelihaa. Vähän persiljaakin. Huomatkaa tosi kaunis kattaus soppakattilalla ;)
(Meiltä kyllä ihan oikeasti uupuu sellainen iso valkoinen kulho, olen joskus kaivannut mm. keitetyille perunoille tai perunamuusille. Sellaisesta voisi soppaakin tarjoilla. Se on ehdottomasti hankintalistalla.)

Soppa maistui molemmille lapsille. Syötiin sen kanssa limppua, kun en muistanut ostaa ruisleipää.
Ja joo, Willa on vielä molempikätinen, mutta vahvasti viettää vasempaan. (Laastari pitää paikallaan irtoavaa pikkusormen kynttä.)
Soppaa tein tosiaan paljon, loput menevät pakkaseen. Pienimmät astiat pitävät sisällään yhden Willan annoksen; jos me satumme syömään ruuaksi jotain missä on maitoa, munaa tai pähkinää. (Eilen tacopiirakan tilalle sulatin Willalle pakastimesta viime viikkoista kinkkukiusausta). Willa ei yleensä ole tästä moksiskaan, varsinkin jos Elisa haluaa "samaa kuin Willakin".
Joskus kyllä tulee tilanteita, että poika ilmoittaa haluavansa samaa kuin muillakin. Saattaa saada raivokohtauksen ihan jo siitä syystä, että hänen perunamuusinsa tulee eri kattilasta. Ulkonäöltään kuitenkin ihan samanlaista. En ole vielä ottanut tästä sen suurempaa stressiä vaan laittanut uhmailun piikkiin.
Joskus kyllä tulee itselle tosi paha mieli, kun toiset syövät jotain herkkua jota Willa ei saa. Näin käy usein jossain kylässä. Vaikka minulla on Willalle omat eväät, eivät ne nyt tietenkään ole ihan samanlaisia kun muiden.
Paikat, jossa me käymme syömässä (fammu, faffa ja miehen isoisä) ovat perillä Willan allergioista noin muuten, mutta tuo isoisoisä ei sitä kovinkaan usein muista. Onneksi hänellä on kuitenkin pakkasessa aina nakkeja (Willan ehdotonta herkkua), joten hätä ei yleensä ole sen kummempi.
Fammu tykkää ruuanlaitosta ja yleensä tekee maidottomia ja munattomia ruokia. Faffan vaimoke tykkää myös kokata ja  on itse moniallergikko, joten Willalle on usein tehty ihan erikseen omat ruuat. "Siinä sivussa pyöräytin Willalle tuollaisen..." (Minä kun en ole mikään ruuanlaiton ystävä ja tuollainen "sivussa pyöräyttäminen" ei todellakaan onnistu ilman kunnon kaaosta!)

Willa noin yleisesti rakastaa ruokaa ja syö valtavia annoksia melkein mitä vain. (Parsakaalia ei syönyt maanantaina kun ilmoitti, ettei syö puita. Tänään se kuitenkin maistui keiton seassa pienempinä paloina ;)
Päiväkodissa olivat olleet vähän huolissaan muutama viikko sitten, kun Willa ei ollut syönyt ruokaansa kokonaan ja sen sijaan söi kolme sämpylää!
Elisa syö myös melkein mitä vain, mutta huomattavasti pienempiä annoksia kun veljensä. Elisa rakastaa mm. kukkakaalia ja viime viikolla saivatkin muut asiakkaat ruokakaupassa kuulla ylistyslaulun kukkakaalille: "Jag älskar blomkål. Oj, vad den är god. Jag älskar kukkakaali, mamma!" Ilmoitti myös kassatädille, haluavansa kukkakaalia pizzansa päälle ;)

Näin meidän torstai. Pappa on ylitöissä, tulee varmaankin tunnin sisällä. On ollut kotona Willan kanssa maanantaista lähtien, Willa kun oli viikonloppuna flunssassa ja siitä johtuvat astmaoireet jatkuvat vieläkin. Tänään oli ensimmäisen kerran päiväkodissa, minä soittelin parin tunnin välein kuulumisia, mutta hyvin siellä oli sujunut.
Nyt lähden aloittamaan lasten iltapuuhat, palataan!

Allergiaa (ja enterorokko päivitys!)

Täällä ollaan vielä. Aika on mennyt arkea pyörittäessä ja sairastessa.
Willalta otettiin verikoe allergiakartoitusta varten. Listaan lisätään nyt hassel-, maa-, kookos,- ja parapähkinä sekä manteli. Yritit olivat onneksi kuitenkin miinuksella.
Pyysin luvut testituloksista ja ne näyttävät tältä
(mukana parinvuoden takainen maito- ja kananmunatesti vertailuksi):

Kananmuna 57
Maito 32
Maapähkinä 33
Hasselpähkinä 11
Kookospähkinä 0,92
Parapähkinä 2,2
Manteli 4,5

Pari päivää sitten sai reaktion jostain, ei ihottumaa tai lehahdusta, mutta keuhkoputket menivät tukkoon. Onneksi päästiin säikähdyksellä kun kortisonitabletit vaikuttivat jo 20 minuutissa. Emme löytäneet mitään varsinaista syytä (tai todettua allergiaa), mutta epäilemme seesaminsiemeniä.
Reaktiot saatiin myös fammun luona muutama viikko sitten. Se tarkoittanee koiraa tai kissaa, ehkä jopa molempia. Ensi viikolla olisi siis luvassa lisää verikokeita, mahdollisesti prick-testi. Tulokset saadaan varmaan sitä seuraavalla viikolla. Siihen saakka vältellään ainakin niitä siemeniä.

Enterorokko päivitystä sen verran, että Willalta lähtee nyt kynnet oikeasta kädestä. Etusormen kynsi on jo lähtenyt, muut odottelevat vuoroaan. Vasen käsi säästyi onneksi.

Sairasteltu on siis. Itse olen kärsinyt hartiasärystä jo kolmisen viikkoa. Viime viikkoinen osteopaatti käynti ei auttanut ollenkaan, joten lopulta sunnuntaina marssin lääkärille. Diagnoosina tulehdus ja nostokielto, lääkkeeksi lihaksia rentouttavaa ja ibuprofeiinia.

Mutta sitten parempiin uutisiin. Tai ehkä parhaimpiin ikinä.
Huomenna alkaa arvonta, luvassa aivan mahtava palkinto.
Menee ihan kylmät väreet itsellä jo.
Pysykää kuulolla!

Syysterkuin,

Suvi

Enterorokko

Meidän sunnuntain ohjelmassahan siis oli Elisan 5-vuotisjuhlat. Juhlat sujuivat ihan hyvin, ei siinä mitään, mutta kesken juhlinnan kaikkein pikkuisin juhlia nuupahti täysin. Kannoimme hänet meidän sänkyymme nukkumaan ja sieltä tunnin päästä herättyään oli kuumettakin jo +39°C.
Eilen iltapäivällä  iho lehahti tulipunaiseksi paikoista, joista se on yleensä kuiva; nilkat, polvet, sormet, ranteet, kyynärpäät ja takareidet. Vähän tämän jälkeen ihoon ilmaantui kummallisia näppyjä. Niitä tuli myös suun ympärille ja suuhun, kämmeniin ja jopa kynsien alle. Muutamia yksittäisiä myös navan ympärille, sääriin, käsivarsiin ja selkään.

Enterorokko. Höstblåsor.

Näpyt eivät kutise, mutta kipeitä ovat. Toistaiseksi ruokahalu on kuitenkin kohdillaan ja nestekin menee alas. Tämä viikko siis kotoillaan, yritetään rasvailla ihoa tunnin välein. Lehahduksesta johtuen nuo tavallisestikin kuivat kohdat ovat nyt ihan halkeamispisteessä ja iho on haavainen.

Syysterveisin,