KIELIKYLPYÄ

Meillähän siis puhutaan kotona kolmea kieltä. Minä puhun lapsille suomea, mies ruotsia ja keskenämme puhumme englantia. Elisa ymmärtää suomea ja ruotsia, puhuu ruotsia enemmän kuin suomea.

Lauseenrakenne on suurimmaksi osaksi ruotsia. Minulle puhuttaessa pääsanat tulevat kuitenkin suomeksi.

"Ska jag ha haalari på mig?"

"Nu ska vi gå till päiväkoti!"

"Ska Willa gå nukkumaan?"

"Ska vi åka med lentokone och bussi?"

"Varför ska vi åka med laiva?"

"Jag ska ha min Lille Skutt laukku med mig."

"Jag vill sova i mammas sänky."

Minä puhun lapsille itsestäni äitinä. Elisa silti kutsuu minua mammaksi. Sillon harvoin kun hän sanoo "äiti", se oikein särähtää korvaan, hyvällä tavalla toki.

Englanniksi on tähän saakka sanonut vain "Oh yeah!" "Oh no!" "Thank you" "Daddy wait!", emmekä ole huomanneet hänen ymmärtävän mitä me puhumme keskenämme. Tähän on nyt kuitenkin tullut muutos.

Sunnuntaina pappa sanoi minulle: "Elisa is gonna go early to bed today."

Elisa alkoi huutamaan: "Nej, jag vill inte gå lägga mig!"

Eilen pappa sanoi minulle: "You go and brush her theet, I'll read the book today."

Elisa tähän: "Nej, jag vill inte borsta tänderna!"

Se siitä "salakielestä". Pitää alkaa miettiä mitä sanoo.

Niin, ja osaahan tuo vielä: "Peikin te loo!" ja muodostaa pirun sarvet sormillaan.

(Braking The Law)