Puutarhaterapiaa

Viikot vierivät aivan hurjaa vauhtia, tuntuu ettei uusi viikko ehdi edes alkaa, ennen kuin jo ollaan viikonlopussa.

Minä olen pakertanut viime viikot koulutöiden kanssa, viimeisiä viedään, kuukauden päästä pitäisi jo valmistua, mielenterveyshoitajaksi :)
Viikonloput ollaan puuhattu puutarhassa ja voin kertoa, että hommaa on riittänyt.
Käydessämme tätä taloa katsomassa, totesi myyjä että: "Tästä on vähän muodostunut tällainen komposti..." viitaten valtavan alppiruusun takaiseen alueeseen.



No, alppiruusun (ja muutaman muun puun/pensaan) katkottuamme ja juurakoita kaivaessamme, kävi selväksi, että "komposti" on joillekin erittäin laaja käsite. Me kuvaisimme tuota enemmänkin kaatopaikaksi;  9x6 metrin kokoinen alue täynnä maahan haudattua roskaa.
Monta, monta, monta säkkiä erilaista muovitavaraa, aina muovisista kukkaruukuista (joita oli kymmeniä, jollei satoja!) aina multapussien säkkeihin ja kissan muoviseen vessalaatikkoon saakka. Metallia löytyi sitäkin, pullonkorkkeja, betonirautaa ja jopa yhden matkalaukun kehikko (matkalaukuksi tunnistin, koska yksi kulma pyörineen oli vielä tallella). Lasia löytyi ruokapurkkien ja sirpaleiden muodossa. Rakennusjätettä; tiiliä, betonimöykkyjä, niitä betonin valuraudoituksia, autotallin vanha kattomateriaali, talon vanhoja kattotiiliä, parketin ja laminaatin palasia jne. Tämän lisäksi löysimme kivoja yllätyksiä, mm. valtava määrä harmaata mönjää, jonka alkuperä vaikuttaisi olevan kissanhiekkalaatikon sisältö.
Kermapaketteja, majoneesi- ja mätitahnatuubeja.
Kahdesta, ihan oikeasta kompostiastiasta löysimme valtavan määrän luita ja kananmunankuoria. Niitä pois kaivaessani, ajattelin, että siellä alla on varmaan ihan hyvää multaa kuitenkin. Olihan siellä sitäkin toki, harmi vain, että sen seassa oli niin metallia, lasia kuin muoviakin. Ovat siis heittäneet pois hedelmiä yms. pusseineen päivineen.






Eli, minä olen lajitellut. Ja lajitellut. Ja lajitellut lajittelusta päästyäni.
Nyt ollaan vihdoinkin siinä tilanteessa, että viime maanantaina vietiin valtava lasti kaatopaikalle ja huomenna on edessä uusi reissu. Huominen lasti ei enää sinäänsä sisällä roskaa, vaan oksia, juurakoita, kiviä ja maa-ainesta, jota kaivoimme kompostiastioista.
Suurin raivaus on siis takana, nyt saa alkaa tosissaan miettiä nurmikon rajoja ja laittamaan uutta. Tuntuu aivan mahtavalle.
Ainoa asia, joka on pitänyt minut järjissäni tämän urakan kanssa, kummallista kyllä, on ollut se, että nämä roskat eivät ole meidän jäljiltämme. Tiesin, että voisimme (kehtaisimme!) aina kutsua apuvoimia, jos omat voimat eivät riittäisi.



Näiden viikonloppujen ja aurinkoisten ilmojen ansiosta me olemme jo ruskettuneet huomattavasti. Kaverini ihasteli Elisan rusketusta, totesin epäileväni tytön olevan vain likainen, mutta eipä tuo väritys pesemällä mihinkään lähtenyt.

Huomenna alkaa minun viimeinen kouluviikkoni. Ensi viikon jälkeen alkaa neljä viikkoa kestävä työharjottelu. Minä pääsin sairaalan psykoosiosastolle, enkä voisi olla enempää innoissani! Sieltä toivottavasti löytyy tulevaisuudessa sijaisuuksiakin.
Vaikka työtilanne täällä on todella hyvä, en elä missään toivossa, että vakituista työtä löytyisi heti valmistumisen jälkeen. Vanhuspuolelle pääsisi toki, mutta ajattelin ensin mennä sijaisuuksilla jonkun aikaa, jotta voin kokeilla erilaisia paikkoja ennen kuin päätän mitään pysyvämpää.

Tällaista tänne.

Aurinkoista viikkoa!

Terveisin, Suvi

Black, White And Folded

Hei taas pitkästä aikaa!

Minä olen vihdoin parantunut flunssasta, reilu kolme viikkoa menikin sen kourissa. Pääsiäisviikon vietin lasten kanssa vanhempieni luona, sieltä kotiuduimme tiistaina. Viikko vierähti käsitöiden merkeissä, kun ompelimme Elisan Alladin-aiheiseen luistelunäytökseen Jasmine-puvun. Tämän lisäksi surautin pikaompeluksena Willalle housut ja virkkasin Elisan huoneeseen tyynyn.
Meidän poissaollessamme oli luonto puhjennut täyteen viherrykseensä ja olenkin nyt pari päivää ihaillut puutarhaamme. Heinäkuussa tänne muuttaessamme oli kesä jo niin pitkällä, että ainoastaan kuunliljat ja pionit kukkivat. Nyt olen ihmetellyt joka puskaa ja maasta puskevaa kukkaa; on valkoista, keltaista, sinistä ja lilaa. Ihanaa!
Kun ikkunoista aukeava maisema tarjoaa väriä yllin kyllin, olen huomannut, että sisällä menee yhä mustavalkoisemmaksi. Pikkuhiljaa, huone huoneelta, alkaa näyttää yhä värittömämmältä ja yksinkertaisemmalta. Ehkä se liittyy tähän joka keväiseen raivausvimmaan, mene ja tiedä :)

 

Kevään raivaus-vimman syyksi voidaan myös laittaa pari viikkoa sitten tilaamaani vaatteiden viikkaaja. Olen nähnyt mainoksen/videon kyseisestä härpäkkeestä jo vuosia sitten ja naureskelin ihmisten uusavuttomuutta. Viime syksynä mies törmäsi mainokseen ja totesi laitteen olevan kuin minulle tehty. Tuhahtelin taas.
No, tuolloin pari viikkoa sitten törmäsin mainokseen taas ja ajattelin, että kokeillaan sitten. Toimitus oli nopea ja jo seuraavana päivänä pääsin sitä testailemaan. Ja?
Se on i-h-a-n-a. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta en käsitä miten olen aiemmin pärjännyt ilman!
Tykkään pitää kaapit järjestyksessä ja vaatteiden siististi viikkaamiseen saattaa mennä tovi jos toinenkin. Asiaa ei yhtään auta se, että jokainen vaate on hiukan eri kokoinen ja muotoinen, vaikka kokolappu sanoisi mitä. Lopputuloksena on, että jokainen vaate on viikattuna eri kokoinen, jollei hommaa hoida viivaimen avulla.

Nyt ei ole enää sitä ongelmaa. Oli kyseessä sitten pitkähihainen, lyhythihainen tai leveä helma. Jokaisesta tulee tismalleen samankokoinen, täydellinen paketti parissa sekunnissa! Istahdin samantien vaatehuoneen lattialle ja viikkasin siltä istumalta minun ja miehen vaatteet uudelleen. Voitte vain kuvitella sitä ilmettä, kun mies tuli kotiin ja huomasi puuhasteluni ;)
Kun huomasin härvelin toiminuuven, tilasin junior-version ja se oli saapunut poissaollessamme. Tänään kävin läpi lastenkin vaatteet. Harmi, että lastenvaatteet harvemmin pysyy siististi viikattuina, mutta tällä viikkajalla lapsetkin onnistuvat viikkaamaan yhtä nättejä paketteja kuin minä. Voin ehkä vihdoinkin jakaa viikkaus-vastuuta muillekin, kun lopputulos täyttää omat kriteerini ;)

Aurinkoista loppuviikkoa!

Terveisin, Suvi

Tavallinen maanantai

Taas lähti uusi viikko käyntiin!

Meidän talvi näyttäisi olevan ohi; muutaman lumisen viikon jälkeen alkoi lauantai-iltana vesisade. Lämpötila on plussalla ja ilmassa tuoksuu kevät. Ihanaa!

Auringonpaiste paljasti karun totuuden ikkunoidemme puhtaudesta, joten tällä viikolla pitääkin testata joululahjaksi saamani ikkunanpesu-laite. Joulupukkikin huomasi muuton yhteydessä kolminkertaiseksi paisuneen ikkunoiden lukumäärän...

Kevään lukujärjestys toi tullessaan maanantain ja torstain etäpäivät. Psykiatriaa on tiistaisin, oikeuspsykiatriaa keskiviikkoisin ja perjantai aamuisin on dementiaa. Olen todella tyytyväinen kurssivalintoihini, kaikki kolme vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, enkä malta odottaa mm. oikeuspsykiatrian laitoksella vierailua, puhumattakaan toukokuun työharjottelusta!

7:00 Herätys
7:15 Lapsille aamupalaa
7:30 Pukemista, pesemistä ja hiusten harjausta
8:15 Elisa koululle
8:20 Willa päiväkotiin
8:30 Kotona, omaa aamupalaa, aamun jälkien siivousta, pesukoneiden täyttö
9:00 Koulutöitä
10:30 Pyykinpesukoneen tyhjennystä, uudelleen täyttöä, kuivuri päälle
10:50 Koulutyöt jatkuu
12:30 Lounastauko, pyykkien viikkausta ja silitystä
13:30 Ja koulutyöt jatkuu....
15:45 Lapset koulusta ja päiväkodista, kaupan kautta kotia
16:15 Ruoka tulille, alakerran imurointi
16:30 Mies kotiutuu, yläkerran imurointi
17:00 Ruuaksi kanapataa ja riisiä
17:30 Kohti voimisteluhallia
19:30 Iltapuuhat
20:00 Lapset nukkumassa, omaa aikaa

Nämä etäpäivät on pakko jakaa osiin, jotta jaksaa käyttää edes suurimman osan päivästä koulutöihin. Koulun alettua vuosi sitten yritin päntätä koko 8:30-16:00 välisen ajan, mutta totesin, että siinä vain sekoaa pää, eikä mikään jää muistiin.
Nykyään yritän rytmittää päivää vähän koulupäivän tapaan, pienet tauot tekevät hyvää. Kotihommat pysyvät mukavasti ajantasalla, eikä totaalinen uupumus iske heti iltapäivästä.



Hyvää alkanutta viikkoa!

Vierähtipä taas tovi!

Täällä on ollut kiireistä! Ensin vietin viikon Italiassa aivovammaisten lasten vanhemmille tarkoitetulla kurssilla vanhempieni sijaisena. Kurssi oli aivan mahtava ja voin lämpimästi suositella kaikkien aivovammaisten lasten läheisille. Tuon viikon aikana opin niin paljon kaikkea uutta aivovammoihin liittyen, että kotiin tultuani vain päässä surisi.

Tiesittekö, että on mahdollista palauttaa  lapsen näkökyky tai kuulo, jos itse silmissä tai korvissa ei ole todettu mitään vikaa? Että luki- ja oppimishäiriöt sekä ADHD ovat yksi aivovamman muoto ja niiden korjaaminenkin on mahdollista? Että epilepsia lääkkeet tehoavat vain ensimmäiset seitsemän päivää, tämän jälkeen niillä on tietellisesti todettu olevan yhtä paljon vaikutusta kuin lumelääkkeellä?

Kurssi oli todella intensiivinen, viitenä päivänä istuimme auditoriossa 10-12 tuntia päivässä. Enpä ehtinyt juuri hotellilta poistumaan. Iltaisin kävimme muutamien vanhempien kanssa läheisessä ravintolassa syömässä, mutta siihen aikaan oli jo niin pimeää, etten voi juuri sanoa nähneeni Italiaa sen enempää. Viimeisenä aamuna kävelin kuitenkin ennen aamupalaa katsomaan välimerta. Intensiivisyydestä kertoo myös se, että hotelli sijaitsi aivan rannassa ja ensimmäisinä viitenä päivänä en edes ehtinyt nähdä koko merta ;)

Kurssilla näimme aivovammaisia lapsia, jotka olivat kurssin harjoitteiden avulla saaneet apua aivovammaansa.  Vaikeasti aivovammautuneet ('vihannes'-diagnoosin aikoinaan saaneet) lapset kävelivät, ryömimät ja konttasivat silmiemme edessä. Itse tunnen myös henkilökohtaisesti yhden nuoren miehen, joka vammautumisensa jälkeen sai tuon 'vihannes'-diagnoosin ja tuon kurssin ansiosta käy tätä nykyä ihan normaalissa lukiossa ja harrastaa mm. juoksemista. Terkkuja vain sinne!

No, sieltä sain matkamuistoksi flunssan, joka on nyt pitänyt pintansa jo kaksi viikkoa. Sieltä kotiuduttuani aloitin myös opiskelut ja tämä kaksi viikkoa onkin mennyt tukkoinen nenä kirjoissa kiinni. 1,5 vuoden päästä minusta toivottavasti valmistuu lähihoitaja, suuntautumisen kanssa käyn vielä sisäistä kamppailua. Aluksi olin täysin varma psykiatriasta, olenhan ollut siitä kiinnostunut jo todella kauan, mutta tuon aivo-kurssin jälkeen alkoi houkuttaa myös tuo vammaistyön puoli. Onneksi tässä on vielä pitkästi aikaa, ennen kuin valinta on tehtävä!
Haastetta opiskeluun tuo tietysti tuo kieli. Puhun ruotsia sujuvasti ja ymmärrän kaiken, mutta koen edelleen englanninkielen tutummaksi. Luento muistiinpanoni ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja kolmea kieltä sekaisin.
Koulupäivät ovat 8:30-16:00, tänään pääsimme lähtemään jo kahden aikaan, joten kiirehdin kotiin ja tein pikaisen viikkosiivouksen. Jännä miten tuon normaalisti koko päivän kestävän rumban saa tehtyä kahdessa tunnissa, kun laittaa vahvistimen nupit kaakkoon ja pistää tuulemaan!

Ainiin. Minua Instagrammissa seuraavat tietävätkin jo, että puhelimeni hajosi sunnuntaina. Yksi kulma meni pienenpieniksi sirpaleiksi eikä sitä voinut enää käyttää saamatta haavoja sormiinsa. Laitoimme samana iltana vielä tilaukseen uuden ja se saapuikin jo tiistaina. Värin kanssa kävin pähkäilyjä pitkään, mutta kun miehen uusi työpuhelin on samaa mallia ja musta, päädyin valkoiseen. Vanhat puhelimemme olivat identtiset ja ei kyllä tuhat ja yksi kertaa riitä kun kävimme toistemme puhelimia räpeltämässä ennen kuin tajusimme erehtyneemme.

Enpä kyllä juuri ole huomannut mitään suurempaa eroa vanhan ja uuden välillä. No, kamera on kyllä huomattavasti parempi ja näyttö terävämpi, mutta noin muuten käyttö ei juuri vanhasta eroa. Kertokaahan jos olen missanut jonkun ominaisuuden jota nelosessa ei ollut? Siriä toki kokeilin ja sen avulla lähettelin miehelle tiistaina hassun hauskoja sähköposteja ja tekstiviestejä Sirin ymmärtäessä alkuun puheeni täysin väärin ;)

Tällaista tänne.
Huomenna minulla kutsuu työt ja lapsilla on
ensimmäinen kerta urheilukerhossa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Sain Paulalta tunnustuksen, kiitos ihana ♥
Palaan aiheeseen paremmalla ajalla ja vähemmän päänsäryn kanssa! 

Syömään!

Tänään tein niinkin gourmet ruokaa kuin jauhelihakeittoa. Perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, kukkakaalia, parsakaalia, purjoa, herneitä ja jauhelihaa. Vähän persiljaakin. Huomatkaa tosi kaunis kattaus soppakattilalla ;)
(Meiltä kyllä ihan oikeasti uupuu sellainen iso valkoinen kulho, olen joskus kaivannut mm. keitetyille perunoille tai perunamuusille. Sellaisesta voisi soppaakin tarjoilla. Se on ehdottomasti hankintalistalla.)

Soppa maistui molemmille lapsille. Syötiin sen kanssa limppua, kun en muistanut ostaa ruisleipää.
Ja joo, Willa on vielä molempikätinen, mutta vahvasti viettää vasempaan. (Laastari pitää paikallaan irtoavaa pikkusormen kynttä.)
Soppaa tein tosiaan paljon, loput menevät pakkaseen. Pienimmät astiat pitävät sisällään yhden Willan annoksen; jos me satumme syömään ruuaksi jotain missä on maitoa, munaa tai pähkinää. (Eilen tacopiirakan tilalle sulatin Willalle pakastimesta viime viikkoista kinkkukiusausta). Willa ei yleensä ole tästä moksiskaan, varsinkin jos Elisa haluaa "samaa kuin Willakin".
Joskus kyllä tulee tilanteita, että poika ilmoittaa haluavansa samaa kuin muillakin. Saattaa saada raivokohtauksen ihan jo siitä syystä, että hänen perunamuusinsa tulee eri kattilasta. Ulkonäöltään kuitenkin ihan samanlaista. En ole vielä ottanut tästä sen suurempaa stressiä vaan laittanut uhmailun piikkiin.
Joskus kyllä tulee itselle tosi paha mieli, kun toiset syövät jotain herkkua jota Willa ei saa. Näin käy usein jossain kylässä. Vaikka minulla on Willalle omat eväät, eivät ne nyt tietenkään ole ihan samanlaisia kun muiden.
Paikat, jossa me käymme syömässä (fammu, faffa ja miehen isoisä) ovat perillä Willan allergioista noin muuten, mutta tuo isoisoisä ei sitä kovinkaan usein muista. Onneksi hänellä on kuitenkin pakkasessa aina nakkeja (Willan ehdotonta herkkua), joten hätä ei yleensä ole sen kummempi.
Fammu tykkää ruuanlaitosta ja yleensä tekee maidottomia ja munattomia ruokia. Faffan vaimoke tykkää myös kokata ja  on itse moniallergikko, joten Willalle on usein tehty ihan erikseen omat ruuat. "Siinä sivussa pyöräytin Willalle tuollaisen..." (Minä kun en ole mikään ruuanlaiton ystävä ja tuollainen "sivussa pyöräyttäminen" ei todellakaan onnistu ilman kunnon kaaosta!)

Willa noin yleisesti rakastaa ruokaa ja syö valtavia annoksia melkein mitä vain. (Parsakaalia ei syönyt maanantaina kun ilmoitti, ettei syö puita. Tänään se kuitenkin maistui keiton seassa pienempinä paloina ;)
Päiväkodissa olivat olleet vähän huolissaan muutama viikko sitten, kun Willa ei ollut syönyt ruokaansa kokonaan ja sen sijaan söi kolme sämpylää!
Elisa syö myös melkein mitä vain, mutta huomattavasti pienempiä annoksia kun veljensä. Elisa rakastaa mm. kukkakaalia ja viime viikolla saivatkin muut asiakkaat ruokakaupassa kuulla ylistyslaulun kukkakaalille: "Jag älskar blomkål. Oj, vad den är god. Jag älskar kukkakaali, mamma!" Ilmoitti myös kassatädille, haluavansa kukkakaalia pizzansa päälle ;)

Näin meidän torstai. Pappa on ylitöissä, tulee varmaankin tunnin sisällä. On ollut kotona Willan kanssa maanantaista lähtien, Willa kun oli viikonloppuna flunssassa ja siitä johtuvat astmaoireet jatkuvat vieläkin. Tänään oli ensimmäisen kerran päiväkodissa, minä soittelin parin tunnin välein kuulumisia, mutta hyvin siellä oli sujunut.
Nyt lähden aloittamaan lasten iltapuuhat, palataan!

PIKARUOKAA

Asia, jonka itse seuraavaksi haluaisin oppia valokuvauksen saralla olisi ehdottomasti ruuan kuvaaminen. Tänään syötiin lohta fetajuustopestolla. Näyttää enemmänkin lihamurekkeella päälystetyltä. Oli se kyllä tosi herkullista, mutta eihän siinä ehdi miettiä mitään kuvakulmia! Jaloissa kaksi nälkäistä lasta, yksi flunssainen (as in känkkäränkkäinen) mies ja jäähtyvä ruoka. Jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Se katosi suihin niin nopeasti, etten edes ehtinyt kurkottaa kameraa kohti. Mutta tästä jatketaan, huomenna yritän uudestaan!

Nyt lähden vaihtamaan itselleni(kin) jumppavaatteita. Lajivalmentaja kuuli voimistelutaustastani, tuli vieno pyyntö valmentajaksi. Tarvetta olisi.
Kyllä siinä oli miettimistä! Enhän minä enää mitään osaa. Ja ainakaan en voi Elisan ryhmää valmentaa. Ja miten tämä polvikin....
Syitä oli vaikka millä mitalla, mutta eihän siitä päässyt kuin kokeilemalla. Ja hitsinvitsi, se oli hurjan kivaa! Kummasti ne jutut vaan muistuu mieleen. En valmenna Elisan ryhmää vaan rinnakkaista, 5-7 vuotiaita tyttöjä. Ja tokihan se polvikin kestää, eihän ne valmentajat nyt kovin kummoisia liikkeitä itse tee. Pari tuntia lisää liikuntaa omaankin viikkoon, hyvää se vain tekee :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

MUSTAA VALKOISELLA

VÄRIÄ ELÄMÄÄN

ÄIDIN PIKKU APULAINEN

OHI ON!

Pääsiäisen riennot riennetty. Oli ihanaa palata eilen kotiin ja laittaa Elisa nukkumaan. Menin heti sohvalle telkun ääreen, wc-paperirullan ja vesilasin kera. Nenä vuotaa kuin niagara, kurkkukipu alkaa helpottamaan. Elisa on ollut tosi kiukkuinen koko päivän, mahtaakohan kipeäksi tulossa hänkin.

Eilen tosiaan lähdimme Elisan päiväunien jälkeen Lucas-sedän syntymäpäiville ja palasimme vasta Elisan yöuni-aikaan. Ruokaa oli taas monenlaista sorttia ja sitä riitti. Tällä kertaa osasin olla ahmimatta mahaani aivan täyteen, joskin varmaan tuo helle vaikutti asiaan myös. Lähtiessämme kotoa, varjossa oleva mittarimme näytti +17°C. Ruoka oli katettu terassille, johon aurinko paistoi koko ajan. Elisalla oli yllään sukkahousut, pitkähihainen paita, mekko ja hattu. Vähän ajan päästä piti jo sukkahousut riisua pois. Hattukin pysyi päässä vain hetkittäin. Itse en terassilla viihtynyt ruokailua pidempään, maha-asukki vaikuttaa jo nyt auringonsietokykyyni. Lisäksi vuotava nenäni ja turvoksissa olevat poskionteloni eivät varmaankaan auttaneet asiaan.

Synttärisankari.

Elisa ja Gamle Mormor.

Auringonpaistetta terassilla.

Aurinkolasit olivat tarpeeseen!

Elisa ja fammu vatkaavat kermaa.

Lucas opettelee Children Of The Damned kertosäettä veljensä opastamana.

Äiti, katso! Ei hattua!

Mmm... Kakkua!

Voinko muuttaa tänne?

Pomps.

Ohopsan.

Minä osaan!

Tämähän on hauskaa!