It's great to be me

Tämä aamu valkeni sumuisena ja toi heti mukanaan paniikin sekaisen stressin iltapäivän dementian kokeesta. Anomiat, apraxiat ja agnosiat eivät tuntuteet pysyvän päässä sen kauemmin kuin dementiaan hoitoon käytettävät lääkkeet, saatika niiden sivuvaikutukset.
Koe meni kuitenkin hyvin ja koulun ulko-oven avatessani minua vastassa oli mitä kaunein auringonpaiste. Kaivoin aurinkolasit laukusta ja suuntasin lelukauppaan ostamaan lahjoja huomisille syntymäpäiväkutsuille. Sitäkin olin jo ehtinyt stressaamaan, minulla ei ole mitään käsitystä mistä 7-vuotiaat pojat pitävät, mutta olin kaupasta ulkona alle kymmenen minuutin. Vau!

Elisan kauneussalonki;
mitä sitä ei isä tyttärensä puolesta tekisi :)

Pitää vielä hehkuttaa, että olen todellakin löytänyt oman alani. Psykiatrian ja oikeuspsykiatrian luennot ovat uskomattoman mielenkiintoisia, katselemme dokumenttejä sarjamurhaajista, keskustelemme erilaisista diagnooseista ja niiden hoidosta. Keskiviikkona ihan harmittaa, että seuraavaan luentoon on niin pitkä aika! Voisin istua kuuntelemassa ja keskustelemassa aiheesta vaikka päivittäin :)
Sainkin opiskelukaveriltani vinkin paikallisesta radioappsista puhelimeen, josta voi kuunella erilaisia dokumenttejä liittyen Ruotsin ja maailman suurimpiin murhamysteereihin, onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin. Musiikin kuuntelu onkin jäänyt tyystin, tänään siivotessani kuuntelin samalla dokumentin ruotsalaisesta sarjamurhaajasta :D
Suuremmat jatko-opintohaaveet ovat kyllä tämän koulutuksen myötä karisseet pois. Vaikka mielenkiintoa riittäisi, ei pää jaksa opiskelua ruotsiksi kun joka kolmannen sanan oikeinkirjoituksen saa tarkastaa sanakirjasta. Lääketieteelliset termit on saanut unohtaa melkein tyystin, kun opettelemista on pelkästään niissä ruotsinkielisissä.

Nyt minä lähden verryttelemään keskiviikon lenkistä kipeytyneitä jalkojani uudelle pyörähdykselle ja kuuntelen dokumentin Estonian uppoamisesta.

Mahtavaa perjantain jatkoa teillekin!

My Little Indian Girl

Fredagsmys

Hengitys

Se on automaattista.

Siihen ei terveenä kiinnitä huomiota.
Sen huomaa vasta kun se ei toimi.

Tänään se ei Willalla toiminut. Minut hälytettiin heti aamusta takaisin kotiin, luentoa oli kestänyt 45 minuuttia kun puhelin soi. Willa yskii, eikä se tunnu lääkkeellä laantuvan, vaikuttaa väsyneeltä eikä oiken pysy muiden mukana. Tämä oli kyllä odotettavissakin, pari yskänpuuskaa tuli jo aamupuuhien aikaan.
47km ajo takaisin ja poika päiväkodista. Yski raukka vedet silmissä, puhekaan ei enää onnistunut. Äkkiä kotiin ja lisää lääkettä, poika sohvalle television ääreen ja ikkunat auki.
Yskiminen laantui päivänmittaan rohisevaksi hengitykseksi, palatakseen taas illalla voimakkaana takaisin. Tämän lisäksi pientä lämpöilyä, vuotava nenä ja vatsa sekaisin. Minkähänlainen tauti tämä on.
Astmalääke ei tunnu täysin riittävän, mutta toivomme, että uni rauhoittaisi. Jollei, niin kohta lähdetään päivystykseen. Vaihtoehtona on myös kortisonitabletit ja niitä annetaan jos menee keskellä yötä todella pahaksi.

Minulta jäi siis koulupäivä välistä, olen istunut Willan vieressä sohvalla koulutöitä tehden. Keskittyminen oli vain kovin vaikeaa, kun herra Höpöttäjän yskä lakkasi, alkoi taukoamaton, pari tuntia kestänyt puhetulva. Otti selvästi tuon aamun hiljaisuuden takaisin ;)

Ollaan päästy sairastumisien suhteen helpolla tänä syksynä ja talvena. Onkin noussut pieni epäilys vanhan kodin tai päiväkodin mahdollisesta kosteusvauriosta/homeesta. Lapsien ei ole pitänyt sairastumisten vuoksi olla pois koulusta/päiväkodista kertaakaan tänne muuton jälkeen.
Mies jää huomenna Willan kanssa kotiin, minä pääsen kouluun.

Tämä päivä on menty ihan minimillä kaiken suhteen, pedit jäivät petaamatta, pyykit on vielä koneessa ja olohuone lainehtii kirjoista. Nyt raivaushommiin siis.

Tavallinen maanantai

Taas lähti uusi viikko käyntiin!

Meidän talvi näyttäisi olevan ohi; muutaman lumisen viikon jälkeen alkoi lauantai-iltana vesisade. Lämpötila on plussalla ja ilmassa tuoksuu kevät. Ihanaa!

Auringonpaiste paljasti karun totuuden ikkunoidemme puhtaudesta, joten tällä viikolla pitääkin testata joululahjaksi saamani ikkunanpesu-laite. Joulupukkikin huomasi muuton yhteydessä kolminkertaiseksi paisuneen ikkunoiden lukumäärän...

Kevään lukujärjestys toi tullessaan maanantain ja torstain etäpäivät. Psykiatriaa on tiistaisin, oikeuspsykiatriaa keskiviikkoisin ja perjantai aamuisin on dementiaa. Olen todella tyytyväinen kurssivalintoihini, kaikki kolme vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, enkä malta odottaa mm. oikeuspsykiatrian laitoksella vierailua, puhumattakaan toukokuun työharjottelusta!

7:00 Herätys
7:15 Lapsille aamupalaa
7:30 Pukemista, pesemistä ja hiusten harjausta
8:15 Elisa koululle
8:20 Willa päiväkotiin
8:30 Kotona, omaa aamupalaa, aamun jälkien siivousta, pesukoneiden täyttö
9:00 Koulutöitä
10:30 Pyykinpesukoneen tyhjennystä, uudelleen täyttöä, kuivuri päälle
10:50 Koulutyöt jatkuu
12:30 Lounastauko, pyykkien viikkausta ja silitystä
13:30 Ja koulutyöt jatkuu....
15:45 Lapset koulusta ja päiväkodista, kaupan kautta kotia
16:15 Ruoka tulille, alakerran imurointi
16:30 Mies kotiutuu, yläkerran imurointi
17:00 Ruuaksi kanapataa ja riisiä
17:30 Kohti voimisteluhallia
19:30 Iltapuuhat
20:00 Lapset nukkumassa, omaa aikaa

Nämä etäpäivät on pakko jakaa osiin, jotta jaksaa käyttää edes suurimman osan päivästä koulutöihin. Koulun alettua vuosi sitten yritin päntätä koko 8:30-16:00 välisen ajan, mutta totesin, että siinä vain sekoaa pää, eikä mikään jää muistiin.
Nykyään yritän rytmittää päivää vähän koulupäivän tapaan, pienet tauot tekevät hyvää. Kotihommat pysyvät mukavasti ajantasalla, eikä totaalinen uupumus iske heti iltapäivästä.



Hyvää alkanutta viikkoa!

Borrelioosi

Lääkäri soitti testitulokset; borrelioosi oli positiivinen.
Ensin tuli kiukku, sen jälkeen epätoivo. Miten tästä eteenpäin?
Huomenna selvittelen, että mihin tehdään ja minkälainen valitus. Suoraan terveyskeskukseen sitä tuskin kannattaa tehdä, pitää löytää joku ylempi taho.
Olemme koko illan lueskelleen myöhäisvaihdeen borrelioosin oireita. Toistaseksi ei ole mitään siis havaittu ja toivottavasti mitään ei tulekaan, mutta noita pitää pitää silmällä tulevaisuudessa. Me siis kävimme ensimmäisen kerran lääkärissä asian tiimoilta 14. elokuuta, puremasta on siis reilu 5kk ennen antibioottihoitoa. Mahdollisten oireiden kirjo on valtava, aina väsymyksestä halvaantumisiin ja osaa on todella vaikea kysellä neljävuotiaalta.
Unohdin siinä kiukussani kysellä lääkäriltä, että pitäisikö testata vielä jotain lisää, soittelen sinne huomenna.
Samalla testattiin D-vitamiinitasot. Ne ovat vähän alhaiset, eivät kuitenkaan mitenkään hälyttävän, mutta vitamiinilisä tuplataan.

Että tällaista tiistaita. Voikaahan hyvin!

Kunnialaukaus

En ole missään mielessä uskovainen, mutta olen yleensä sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Vähän ennen joulua unohti mies aamulla avaimet kotiin töihin lähtiessään. Tarina lyhykäisyydessään menee niin, että joutui tuon takia viivyttämään töistä lähtöään vartilla, jonka aikana matkalla jonka hän ajaa sattui iso kolari. Sitä väkisinkin miettii, mitä jos ne avaimet olisivatkin tulleet aamulla mukaan.

Nyt on parin viikon aikana sattunut niin monta meitä koskettanutta onnettomuutta, sitä miettii, että mikä mieli tässä on.
Yksi niistä sattui tällä viikolla, kun saimme tietää miehen serkun, nuoren jääkiekkoilijalupauksen, lyyhistymisestä kesken jääkiekkopelin. Lyyhistymisen syy on vielä epäselvä, mutta sen seurauksena hän luisui pää edellä kaukalon laitaan ja makaa tällä hetkellä sairaalassa halvaantuneena kainaloista alaspäin.
Paikka jossa asumme on pieni, kaikki tuntevat kaikki. Jääkiekko on iso juttu, koko saaren ainoa jäähalli sijaitsee täällä. Ja tämä kosketti koko yhteisöä.

Tuon jääkiekkoilijapojan kunniaksi pelasivat eilen jo uransa lopettaneet miehet; Team Old Boys. Peli laitettiin pystyyn ihan extempore ja osa joukkueesta oli vielä juossut ostamaan mailaa ja teroittamaan luistimiaan launtai aamuna :)
Minä sain kunnian ottaa heistä joukkuekuvan, joka allekirjoitusten jälkeen viedään loukkaantuneelle pojalle sairaalaan. Joukkuekuvaa en tässä julkaise, mutta pari kuvaa pelistä. Taisin viedä kamerani ihka ensimmäistä kertaa jäähalliinkin. Valon puolesta ei ollut ongelmaa, tätä pelkäsin ja tähän olin varautunutkin. Ongelmana oli lähinnä ripeä kinttuiset pelaajat, jotka tunkivat kamerani eteen juuri kun olin saamassa kuvaa mahtavasta tilanteesta!
Oppia ikä kaikki.

Näin synkeistä tunnelmista huolimatta, haluan toivottaa teille hyvää alkavaa viikkoa, käyttäkäähän kypärää, heijastinta ja turvavyötä!