It's great to be me

Tämä aamu valkeni sumuisena ja toi heti mukanaan paniikin sekaisen stressin iltapäivän dementian kokeesta. Anomiat, apraxiat ja agnosiat eivät tuntuteet pysyvän päässä sen kauemmin kuin dementiaan hoitoon käytettävät lääkkeet, saatika niiden sivuvaikutukset.
Koe meni kuitenkin hyvin ja koulun ulko-oven avatessani minua vastassa oli mitä kaunein auringonpaiste. Kaivoin aurinkolasit laukusta ja suuntasin lelukauppaan ostamaan lahjoja huomisille syntymäpäiväkutsuille. Sitäkin olin jo ehtinyt stressaamaan, minulla ei ole mitään käsitystä mistä 7-vuotiaat pojat pitävät, mutta olin kaupasta ulkona alle kymmenen minuutin. Vau!

Elisan kauneussalonki;
mitä sitä ei isä tyttärensä puolesta tekisi :)

Pitää vielä hehkuttaa, että olen todellakin löytänyt oman alani. Psykiatrian ja oikeuspsykiatrian luennot ovat uskomattoman mielenkiintoisia, katselemme dokumenttejä sarjamurhaajista, keskustelemme erilaisista diagnooseista ja niiden hoidosta. Keskiviikkona ihan harmittaa, että seuraavaan luentoon on niin pitkä aika! Voisin istua kuuntelemassa ja keskustelemassa aiheesta vaikka päivittäin :)
Sainkin opiskelukaveriltani vinkin paikallisesta radioappsista puhelimeen, josta voi kuunella erilaisia dokumenttejä liittyen Ruotsin ja maailman suurimpiin murhamysteereihin, onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin. Musiikin kuuntelu onkin jäänyt tyystin, tänään siivotessani kuuntelin samalla dokumentin ruotsalaisesta sarjamurhaajasta :D
Suuremmat jatko-opintohaaveet ovat kyllä tämän koulutuksen myötä karisseet pois. Vaikka mielenkiintoa riittäisi, ei pää jaksa opiskelua ruotsiksi kun joka kolmannen sanan oikeinkirjoituksen saa tarkastaa sanakirjasta. Lääketieteelliset termit on saanut unohtaa melkein tyystin, kun opettelemista on pelkästään niissä ruotsinkielisissä.

Nyt minä lähden verryttelemään keskiviikon lenkistä kipeytyneitä jalkojani uudelle pyörähdykselle ja kuuntelen dokumentin Estonian uppoamisesta.

Mahtavaa perjantain jatkoa teillekin!