[Pepparspray]

23 Sept 2013

TSI: Virkattu taulu hiuspinneillle

Tässä tulisi nyt jonkinlaista ohjetta Elisan hiuspinnitauluun.
Taulun on siis suunnitellut ja toteuttanut äitini,
joten mitään tarkkaa rivi-riviltä ohjetta en pysty antamaan.

1. Valitse kehyksen koko ja ulkonäkö oman makusi mukaan.
Tämän kehyksen ulkomitat ovat 32,5x23,5cm. Takalevyn koko on 30x21cm.
Kehys on aluperin ollut puunvärinen, äitini maalasi sen valkoiseksi.



 2. Virkkaa takalevyn kokoinen suorakaitale.
(Pienempi saattaa olla vaikea saada siististi istumaan kehyksiin,
varsinkin jos kehykset ovat kapeat.)


3. Leikkaa valitsemastasi nauhasta kolme pätkää,
jotka ovat pari milliä pidemmät kuin virkatun suorakaiteen lyhyt sivu.
Tässä käytetty vinokanttinauhaa, joka on ommeltu kaksinkerroin.
(Mietimme myös virkattua, mutta epäilimme sen venyvän käytössä liikaa).
Ompele nauhojen päät suorakaiteen reunoihin kiinni.
Nauhat kannattaa myös ommella kiinni keskeltä,
jotta se pysyy nätimmin paikallaan pidempään. 


4. Virkkaa haluamasi kokoiset taskut.
Nämä on virkattu niin, että  aloitetaan tuolta taskun alareunasta
ja molempiin reunoihin lisätään joka kerroksella pylväs,
kunnes päästään haluttuun leveyteen.
Näiden taskujen alareunassa on 22 pylvästä ja yläreunassa on 30 pylvästä.
Rivejä yhdessä taskussa on 10.


5. Virkkaa tai ompele taskut taustaan kiinni.


6. Koko työ kannattaa liimata kuumaliimalla taustalevyn reunoihin,
jotta se pysyy paremmin kehysten välissä.




7. Laita takalevy virkkauksineen kehykseen.

Valmis :)

Laittakaa ihmeessä kyselyä, jos joku kohta jää epäselväksi,
vastaan mielelläni parhaan taitoni mukaan :)

-Suvi

20 Sept 2013

Willan allergiat

Blogiini eksytään usein allergioihin liittyvillä hakusanoilla, joten ajattelin tehdä pienen päivityspostauksen aiheesta.

Willa (10/09), sai ensimmäisen allergiadiagnoosinsa parin kuukauden ikäisinä. Oireina olivat tajuttoman kuiva iho, joka ei talttunut vaikka kuinka rasvasimme ja öljysimme. Lääkäri määräsi antibioottikuurin, pehmittävän voiteen ja kortisonirasvan. Prick-testillä todettiin maito- ja kananmuna-allergia. Koska minä vielä tuolloin imetin, yritin jonkun aikaa mennä maidottomalla ja kananmunattomalla imetysdietillä, mutta Willan ollessa 4kk lääkäri suositteli imetyksen lopettamista molempien alhaisen painon vuoksi. Itse en ole ennen tuota ollut minkäänlaisella dietillä koskaan, olen aina syönyt mitä on mieli tehnyt, joten tuollainen rajoitus johti lopulta siihen, että söin aivan liian vähän. Oma painoni putosi huimasti ja Willan painokäyrään tuli selvä lasku.
Lääkäri kirjoitti Nutramigen reseptin ja aloitimme pikkuhiljaa pojan totuttamisen sen makuun. Lääkäri suositteli sokerin lisäämistä ensimmäisinä päivinä ja nopeastihan tuo tottui korvikkeen hirvittävään makuun. (Tuohan siis haisee ja maistuu aivan järkyttävän pahalle, alkuun korviketta sekoittaessa piti ihan pidätellä yökkäyksiä.)

No, korvikkeella mentiin ja Willa alkoi kasvaa aivan silmissä. Söi valtavia annoksia ja alkoi ottaa isäänsä kiinni kasvukäyrällä. Painoa tuli kilo kuussa ja tuo kasvutahti jatkui aina 1-vuotispäivään saakka. Ihon kunto parani huomattavasti imetyksen loputtua.
Jossain siinä neljänkuukauden paikkeilla kävimme myös Suomessa ja äitini vaati saada maksaa vierailun lasten allergioihin erikoistuneelle lääkärille. Vierailu kannatti, lääkäri kuuluu alansa huippuihin ja saatiin reseptiä niin kutinaa helpottavaan allergialääkkeeseen, kuin hilseshamppooseen. Kyselin lääkäriltä myös kahdesta kissastamme. Totesi, että jos on noin  vahva kananmuna-allergia näin nuorena, niin eläinallergioiden riski kasvaa huomattavasti. Kotiin palattuamme aloitimme uusien kotien etsimisen kissoille.

Kesällä 2010 Willa söi ruokaa, joka sisälsi sekä kananmunaa, että maitoproteiinia. Siitä seurasi hengenahdistusta, paukamia ja nokkosihottumaa. Ambulanssikyyti sairaalaan. Allergioiden voimakkuus tuli meille täytenä yllätyksenä.
Tuo oli täysin oma mokani. Olin lähdössä Suomeen viideksi päiväksi osallistuakseni hautajaisiin. Kävin ennen sitä ruokakaupassa, jotta kotona hommat sujuisivat mahdollisimman mutkattomasti. En lukenut tuoteselosteita tarpeeksi tarkasti.
Samana kesänä altistui myös kloorivedelle, josta tuli vahva reaktio.

Kuukausien kuluessa mietin, että oliko se nyt kuitenkaan tarpeellista luopua niistä kissoista. Vahvistuksen tuolle päätökselle saimme kuitenkin jo seuraavana syksynä kun Willalla todettiin astma. Alkuun oli puhe infektioastmasta, mutta vierailtuamme lastenklinikalla astman tiimoilta muutaman kerran, merkittiin tuo astmaksi.

Willa on altistunut maidolle muutamia kertoja. Vahvin reaktio tuli kuitenkin keväällä 2011, kun kaatoi lasillisen maitoa päällensä. Allergian vahvuus tuli jälleen yllätyksenä. Pelkkä iho kosketus riitti aiheuttamaan hengenahdistusta.

Syksyllä 2011 testattiin jälleen, tuloksena pähkinäallergia. Monia muitankin on vuosien varrella testattu, mm. vilja-, kala- ja pölypunkkiallergia on saatu poissuljettua.

Kesällä 2012 teimme klooritestauksia. Mitään isompaa reaktiota ei tullut ja pystyimmekin vierailemaan vesipuistossa ja uimahallissa. Iho tietenkin kuivui noiden vierailujen yhteydessä, mutta saimme sen suht nopeasti taas parempaan kuntoon.
Samana kesänä tuli reaktioita eläimistä. Syksyllä allergiatestit näyttivät vahvaa kissa- ja koira-allergiaa. Saatiin miedompi allergialääke annettavaksi kun vierailemme paikoissa, joissa on kissoja tai koiria.

Keväällä 2013 kävimme sisävesipuistossa uimassa. Seuraavana päivänä lähdin lasten kanssa viikoksi vanhempieni luo. Kotiuduttuamme huomasimme, että mikään määrä rasvausta ei auttanut. Willan iho oli ja pysyi, kuivana ja kutisevana. Kortisonikuuri sai ihon paremmaksi, mutta heti sen loputtua lehahti iho taas punaiseksi ja poika raapi itsensä verille harva se päivä. Huomasimme pientä aivastelua sillon tällöin ja tästä sainkin idean siitepölyistä. Kävin klinikalla keskustelemassa asiasta ja allergiakokeet sovittiin syksylle.
Siellä käytiin nyt elokuussa ja prick-testit näyttivät vahvaa allergiaa puiden ja heinien siitepölyille. Pölypunkki testattiin myös, mutta siitä ei reaktiota tullut. Hoitona päivittäinen allergialääkitys helmikuusta syyskuuhun.
Kesällä kävimme myös sirkuksessa, Willalle annettiin allergialääke ennen sinne menoa, mutta se ei auttanut. Emme tiedä oliko kyse varsinaisesta allergiasta, vaiko huonosta ilman laadusta ja astmasta, mutta pieni epäilys hevosallergiasta jäi kytemään. Tuota ei vielä ole testattu, poika kun ei toistaiseksi ole altistunut hevosille eikä varmasti ihan lähiaikoina altistukaan, joten emme pidä kiirettä sen kanssa.
Nyt on myös kokeilussa risti-allergiat. Pyrimme välttämään raakaa omenaa, raakaa porkkanaa, sitrushedelmiä, paprikaa ja tomaattia.

Tässä siis tähän mennessä todetut allergiat: maito, kananmuna, pähkinät, koira, kissa, puiden ja heinien siitepölyt.

Blogin sivupalkissa on tunnistelista, josta löytyy myös allergia. Olen yrittänyt suurimmat allergiaa koskevat postaukset merkitä sen alle, mutta tietysti osa on unohtunut.

Yritän tehdä myös postauksen elämästä moniallergisen lapsen kanssa ja atooppisesta ihosta. Muistan itse minkälainen paniikki oli päällä kun ensimmäiset allergiat todettiin. Sittemmin tähän on tottunut ja varsinkaan Willan ruoka-aineallergiat eivät juuri omaa arkeamme hetkauta. Meillähän toki näitä allergioita on vähän, tiedän tapauksia joissa lapsi saa syödä vain muutamaa ruoka-ainetta. Ja onneksemme Elisa on säästynyt allergioilta, joissan perheissä allergisia ovat kaikki lapset.

Tällaisia mietintöjä vielä tälle illalle :)






Perjantai!





Tämän päiväinen koe diabeteksestä sujui mielestäni hyvin ja tulinkin kotiin erittäin hyvillä mielin. Viikkosiivous tuntui sujuvan kuin vettä vaan.
Nyt on se saatu onnellisesti päätökseen ja viikonloppu voi alkaa. Me siivotaan perjantaisin, koska haluan pyhittää viikonloput perheelle ja ystäville, yhteiselle puuhailulle, rentoutumiselle ja harrastuksille. Lauantai aamuna on ihana herätä kun tietää, ettei heti ensimmäisenä tarvitse olla tarttumassa imurin varteen :)
Willalle nousi eilen illalla kuume ja tämän viikonlopun suunnitelmat saavat jäädä. Oleillaan kotona, luetaan kirjoja ja pelataan pelejä.

Rentouttavaa viikonloppua!


19 Sept 2013

[Pepparspray suosittelee]: Google Readerin korvaaja

Tulin vielä kertomaan uudesta readeristani. Heinäkuussa kerroin etsinnästäni Google Readerin korvaajaksi. Löysinkin muutaman, mutta käytännössä ne eivät toimineet niin kuin olisin halunnut. The Old Reader oli loppupeleissä auttamattoman hidas, eikä tuntunut siitä mihinkään nopeutuvan.
Viikko sitten löysin InoReaderin ja voin kertoa, että Google Readerin korvaaja on löytynyt! Ulkoasu ja käyttöliittymä ovat hyvin samankaltaisia kuin GR:n ja todella helppo käyttöinen. Ja nopea! Enää ei tarvitse lukea blogipostauksia paria päivää jäljessä :)


Öitä!

Our Dressing Room To Be

Tässä se nyt on, meidän dressing room. Aika mahtipontinen nimi pikkuiselle, reilun 8 neliön kopperolle ;)
Ollaan löydetty huoneen historia kokonaisuudessaan tapettia repiessämme. Ensin se on ollut kukallinen, sitten valkoinen, sitten kirkkaan sininen, jossain vaiheessa mintun vihreä. Ja ihan lopuksi se oli tummaa turkoosia ja beigeä, yhdellä seinällä samaa tapettia kuin olohuoneessa oli alunperin mustavalkoisena.

Tästä siis lähdettiin.



Ja tällä hetkellä tilanne näyttää tältä.
Tapetit on revitty monen kerroksen osalta ja seinät odottavat hiontaa ja tasoitusta.

Tuo 'turkoosi' seinä on siis ovelta katsottuna oikealla ja siihen on tulossa vaatekaapit koko seinän leveydeltä. Ikkuna on suoraan ovea vastapäätä ja tuo 'kukkaseinä' jää siis ovelta katsottuna vasemmalle. Siihen on suunnitelmissa sitä meikkipöytää.
Sisustuksellisesti ollaan siis menossa vaalealla linjalla. Ajattelin sekaan lisätä vähän glamouria hopean ja lasin muodossa. Meikkipöydäksi olen suunnitellut valkoista, selkeälinjaista pöytää, esim. Ikean Malm kampauspöytää. Tuoliksi etsin jotain sirompaa ja olenkin täysin rakastunut Kartellin Louis Ghost tuoliin. Aluksi mietin noita ruokapöydän ympärille, mutta mies tyrmäsi ideani täysin. Sittemmin olen löytänyt ruokapöydän ympärille aivan toisenlaiset, aivan täydelliset tuolit, nyt vain odotan vihreää valoa mieheltä. Kun olisi kuulemma vähän akuutimpaakin tarvetta, kuten ne verhot ja olohuoneen matto ;)

Huomenna on edessä koe diabeteksestä. Olen yrittänyt selata muistiinpanojani, mutta insuliinit, glucagonit ja glycogeenit tursuavat jo korvista ulos. Täytyy vielä yrittää jatkaa pänttäämistä, vaikka ulkona paistava aurinko houkuttelisi kyllä lenkillekin.

Aurinkoista torstai-iltaa ystävät!

 Terveisin, Suvi

P.S. Sain kyselyitä edellisen postauksen virkattuun tauluun liittyen. Taulu on äitini käsialaa ja yritänkin viikonloppuna saada kirjoitettua jotain ohjeistusta siihen kuvineen kaikkineen!




15 Sept 2013

Hiljaista on.

Tämä blogi tuntuu nyt kokonaan hiljentyneen arjen alettua. Pahoittelut siitä, josko tämä tästä syksyn mittaan taas tasoittuisi.


Oma kaksiviikkoinen lomani piti sisällään Elisan kaksien syntymäpäiväjuhlien järjestämistä ja vanhempieni ja toisen pikkusiskoni vierailun. Äitini kanssa puuhattiin puutarhassa, isäni laittoi sillä aikaa sisällä kuntoon sähköjä. Yläkerran aulassa kun ei ollut kuin yksi pistorasia, lasten vaatehuoneesta puuttui sähköt kokonaan ja lasten vessaan tarvitsimme myös pistorasian hammasharjojen lataamista varten.
Tämän jälkeen alkoikin koulu oikein rivakalla tahdilla ja tuo tahti jatkuu edelleen. Syksy toi lukujärjestykseen lempiaineitani; psykologiaa ja psykiatriaa. Olenkin noita kirjoja lueskellut iltaisin ihan huvikseni :)
Tähän kaiken päälle sain vielä yhden poskiontelontulehdus-diagnoosin, antibiootit ja vahvemmat särkylääkkeet. Eilen oli ensimmäinen päivä piiiiitkään aikaan kun päätä ei särkenyt ollenkaan. Koko porukka ollaan oltu enemmän tai vähemmän nuhaisia, tällä kertaa taisivat lapset säästyä kaikkein vähimmällä.



Remonttirintamalle kuuluu hyvää. Olohuone on täysin valmis tämän osalta, huonekaluja ja tekstiilejä vielä vaan kaipaillaan. Olen etsinyt etsimästä päästyäni olohuoneeseen mattoa, mutta valkoisen, ISON maton löytyminen alle 500 eurolla on osoittautunut mahdottomuudeksi. Verhot ja verhotangot ovat myös edelleen hakusessa (niitä ei ole vielä missään huoneessa) ja sohvapöytä. Tv-taso etsintäni taisi vihdoin päättyä, ensi viikolla on luvassa reissu Ikeaan mahdollista ehdokasta katsastamaan.

Olohuoneen valmistuttua aloitimme alakerran ison vaatehuoneen tuunauksen. Sieltä on nyt revitty pois vanhaa tapettia monen kerroksen edestä ja seuraavaksi on vuorossa seinien hionta ja tasoitus. Tämän jälkeen seinät tapetoidaan remonttitapetilla ja maalataan, luultavasti valkoiseksi. Yhdelle seinälle tulee vaatekaappeja, toiselle mietin itselleni meikkipöytää peileineen, valoineen kaikkineen.

Olen saanut kuulla jonkun verran kritiikkiä valkoisista valinnoistani. Varsinkin mies ja miehen isä vinoilevat harva se kerta, kun kysyvät, että minkä väriseksi tämä ja tämä nyt sitten maalataan. He eivät kuitenkaan osaa hahmottaa tätä taloa kokonaisuutena, omassa ympäristössään, vuoden ympäri. En halua maalata seinää harmaaksi kesällä ja todeta sitten keskitalvella, että huoneesta tulee aivan liian pimeä ja synkkä. Haluan ensin nähdä, mitä talvi ja pimeys saavat aikaan, totutella tilaan, ennen kuin lähden tekemään jotain radikaalimpaa.
Sama asia on sisustushankintojen kanssa. Vaikka nyt olisikin se 'lupa' hankkia kaikkea pientä ja isoakin, en ole uskaltanut. Yhtäkkiä olen todella epävarma kaikkien valintojen kanssa. Haluan, että hankkimani esineet ovat täydellisiä, enkä halua kerätä nurkkiin tavaroita, joista en ehkä vuoden päästä enää pidäkään. Haluan kestävyyttä. Tämä ehkä juontaa juurensa siitä, että olen elämässäni muuttanu nyt 15 kertaa, suurimman osan aikuis-iällä. Tämä oli kaiken toivon mukaan viimeinen.
Tästä syystä en myöskään halua kiirehtiä, tässä on koko loppu elämä aikaa! Meillä on katoissa vielä vanhojen asukkaiden jättämät lamput, varsinkin meidän makuuhuoneemme platfondi on aivan järkyttävä. Mutta, koska minulla ei ole tähän hätään mitään parempaa vaihtoehtoa, saavat ne olla siihen saakka, että Se Oikea löytyy.



Onneksi tässä reilun parin kuukauden aikana jotkut sisustukseen liittyvät asiat ovat selkeytyneetkin. Tiedämme mitä emme halua. Suurimpana noista ehkä tämä alakerran tammi-parketti. Alusta alkaen oli selvää, että tämä tullaan keittiö-rempan yhteydessä tulevaisuudessa vaihtamaan, mutta väri oli hakusessa. Mietin jotain vaaleampaa, valkoistakin. Meidän valkoiseksi maalattu portaikko kuitenkin muutti asian. Noita saisi olla imuroimassa pari-kolme kertaa päivässä, joka ikinen muru ja roska oikein loistaa olemassa olollaan. Listasta vedettiin myös yli tumma lattia, sellaista on yläkerran aulassa ja sen kanssa tuntuu olevan sama homma. En todellakaan ole imuroimassa koko kämppää kahta kertaa päivässä.
Kaksi ääripäätä on siis pois suljettu, pitäisi vain löytää jotain siltäv väliltä. Asia ei todellakaan ole vielä ajankohtainen, mutta kyllähän näitä tulee mietyttä ja suunniteltua.

Myös parkettilattia keittiössä tuntuu kovin työläältä lapsien kanssa. Lapset läikyttävät lattialle kaikenlaista ottaessaan juotavaa tai täyttäessään astiakonetta, eivätkä aina itse edes tajua sitä. Itsekin joudun pyyhkimään lattian tiskikoneen täytön jälkeen. Tuo kyllä varmasti helpottuu kun kaapistot uusitaan, eikä tiskikoneen päällä ole kattoon saakka ulottuvaa kaappia (siinä muuten yksi no no!). Nyt märät astiat joutuu "kierrättämään" lattian kautta, eikä tipoilta voi välttyä.

Sunnitelmia siis löytyy, ideoita on pilvin pimein, vain toteutus ja uskallus puuttuu :)





Hyvää alkavaa viikkoa!

Syysterveisin,
Suvi

P.S. Postauksen kuvat ovat Instagramin random-räpsyjä viime viikoilta.

6 Aug 2013

Hitaasti, mutta varmasti.

Kiirettä on pitänyt, lähinnä itselläni. Päivät ovat täyttyneet työtunneilla ja ne vapaat tunnit ovat menneet puoli horroksessa.
Töiltäni olen myös jäänyt paitsi melkein kaikesta hauskasta muun porukan lomaillessa. Perjantaina mies kävi ostamassa lapsille trampoliinin ja se on ollut ahkerassa käytössä siitä saakka. Itse hypin siellä Elisan kanssa sunnuntaina pitkän tovin, siihen päälle vielä eilinen juoksulenkki ja tänään ovat jalat olleet hyytelöä! Viikonloppuna saatiin vielä keinukin ripustettua terassin katteisiin; nyt on koko leikkipaikka koossa omalla pihalla :)´
Remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Olohuoneen kukkatapetti on saatu peitettyä kipsilevyillä ja pääsemme toivottavasti torstaina maalaushommiin. Tämän jälkeen onkin sitten reilun viikon mittainen remonttitauko, ainakin tässä keskikerroksessa, kun Elisan syntymäpäiviät lähestyvät. Yritän siihen mennessä saada nämä kaksi kerrosta hieman edustavampaan kuntoon.
Remontti on kyllä yllättävän vähän minua häirinnyt. Alkuun pelkäsin, että mitenhän remontin keskellä asuminen mahtaa sujua, miten jaksan katsoa tätä kaaosta päivittäin, mutta enpä ole ehtinyt asiasta stressaamaan. (Oikeastaan kaaos pääsi valloilleen vasta tämän olohuoneen seinän myötä ja tämä on onneksi valmis viikonloppuun mennessä.) Lapset viettävät suurimman osan ajastaan ulkona, Elisaa näkee kotona lähinnä vain ruoka-aikoina, joten siinäkään mielessä remontti ei ole elämäämme häirinnyt. (Ei pitäisi ehkä puhua me-muodossa, kun itse olen kuitenkin viettänyt suurimman osan ajasta töissä ;)





Parastahan tässä meidän uudessa kodissa on sijainti. Tämä sijaitsee 50 metrin päässä siitä viime vuotisesta. Sijainti on mitä täydellisin; kauppaan, fammulle, leikkipuistoon, ala-asteelle ja päiväkotiin on vajaa 500 metriä. Faffalle ja gamle faffalle on vajaa 3 kilometriä, jäähalli jää siihen matkan varrelle.
Miehen paras kaveri asuu kahden talon päässä. Hänellä on Elisaa pari vuotta vanhempi tytär ja tytöistä onkin tullut parhaita kaveruksia.
Viisi kaveripariskuntaamme asuu kilometrin säteellä ja heillä kaikilla on meidän lapsien ikäsiä lapsia. Jos jokin tämän muuton myötä onkin kohentunut, niin se on meidän sosiaalinen elämämme. Harva se päivä on joku käynyt meillä grillamassa tai me ollaan käyty kylässä jossain. Ennen tänne oli 25 km matka, joten varsinkaan arki-iltoina ei tullut lähdettyä oikein mihinkään.
Ja tietysti meri. Se on kivenheiton päässä ja kaksi suorastaan idyllistä, hiekkapohjaista uimarantaa on kilometrin säteellä. Molempia ympäröivät tälle paikalle niin tyypilliset karut kalliot.




Vaikka tämä on jo kuudes vuosi täällä, en edelleenkään voi olla päivittäin ihastelematta näitä maisemia. Ja tuo vesi! Se on ihan älyttömän kirkasta, pohjan näkee monen metrin syvyyteen saakka ja aurinkoisimpina päivinä vesi hohtaa ihan turkoosina.
En ole ehtinyt ulkoiluttamaan kameraani juuri lainkaan, kuvia on tullut napsittua vain puhelimella.
(Sain kyllä kunnian kuvata kahdet kohdallemme osuneet häät, molemmista kuvia tuli tuhannen kappaletta, joten kamera ei ole suinkaan täysin käyttämättä ollut.)

Elisa aloitti uudessa koulussa maanantaina. Varsinainen esiopetus alkaa vasta parin viikon päästä, mutta vapaa-ajankerhossa on nyt ollut kahtena päivänä. Hyvin on mennyt ja tyttö tuntuu viihtyvän. Tuota samaa kouluahan on aikoinaan käynyt niin fammu kuin pappakin ja tutustumiskäynnillä ennen lomaa, oli Elisasta ihan kummallista, että kerhon tädit muistivat kun meidän pappa on ollut ihan pieni. "Ei meidän pappa ole koskaan ollut pieni", tuhahti neiti tietäväinen ;)



Tällaista tänne. Nyt on edessä kahden päivän vapaa, sitten vielä viimeinen rutistus viikonloppuna ja tämä tyttö pitää parin viikon loman!

Aurinkoista viikkoa,
Suvi