[Pepparspray]

19 Sept 2013

Our Dressing Room To Be

Tässä se nyt on, meidän dressing room. Aika mahtipontinen nimi pikkuiselle, reilun 8 neliön kopperolle ;)
Ollaan löydetty huoneen historia kokonaisuudessaan tapettia repiessämme. Ensin se on ollut kukallinen, sitten valkoinen, sitten kirkkaan sininen, jossain vaiheessa mintun vihreä. Ja ihan lopuksi se oli tummaa turkoosia ja beigeä, yhdellä seinällä samaa tapettia kuin olohuoneessa oli alunperin mustavalkoisena.

Tästä siis lähdettiin.



Ja tällä hetkellä tilanne näyttää tältä.
Tapetit on revitty monen kerroksen osalta ja seinät odottavat hiontaa ja tasoitusta.

Tuo 'turkoosi' seinä on siis ovelta katsottuna oikealla ja siihen on tulossa vaatekaapit koko seinän leveydeltä. Ikkuna on suoraan ovea vastapäätä ja tuo 'kukkaseinä' jää siis ovelta katsottuna vasemmalle. Siihen on suunnitelmissa sitä meikkipöytää.
Sisustuksellisesti ollaan siis menossa vaalealla linjalla. Ajattelin sekaan lisätä vähän glamouria hopean ja lasin muodossa. Meikkipöydäksi olen suunnitellut valkoista, selkeälinjaista pöytää, esim. Ikean Malm kampauspöytää. Tuoliksi etsin jotain sirompaa ja olenkin täysin rakastunut Kartellin Louis Ghost tuoliin. Aluksi mietin noita ruokapöydän ympärille, mutta mies tyrmäsi ideani täysin. Sittemmin olen löytänyt ruokapöydän ympärille aivan toisenlaiset, aivan täydelliset tuolit, nyt vain odotan vihreää valoa mieheltä. Kun olisi kuulemma vähän akuutimpaakin tarvetta, kuten ne verhot ja olohuoneen matto ;)

Huomenna on edessä koe diabeteksestä. Olen yrittänyt selata muistiinpanojani, mutta insuliinit, glucagonit ja glycogeenit tursuavat jo korvista ulos. Täytyy vielä yrittää jatkaa pänttäämistä, vaikka ulkona paistava aurinko houkuttelisi kyllä lenkillekin.

Aurinkoista torstai-iltaa ystävät!

 Terveisin, Suvi

P.S. Sain kyselyitä edellisen postauksen virkattuun tauluun liittyen. Taulu on äitini käsialaa ja yritänkin viikonloppuna saada kirjoitettua jotain ohjeistusta siihen kuvineen kaikkineen!




15 Sept 2013

Hiljaista on.

Tämä blogi tuntuu nyt kokonaan hiljentyneen arjen alettua. Pahoittelut siitä, josko tämä tästä syksyn mittaan taas tasoittuisi.


Oma kaksiviikkoinen lomani piti sisällään Elisan kaksien syntymäpäiväjuhlien järjestämistä ja vanhempieni ja toisen pikkusiskoni vierailun. Äitini kanssa puuhattiin puutarhassa, isäni laittoi sillä aikaa sisällä kuntoon sähköjä. Yläkerran aulassa kun ei ollut kuin yksi pistorasia, lasten vaatehuoneesta puuttui sähköt kokonaan ja lasten vessaan tarvitsimme myös pistorasian hammasharjojen lataamista varten.
Tämän jälkeen alkoikin koulu oikein rivakalla tahdilla ja tuo tahti jatkuu edelleen. Syksy toi lukujärjestykseen lempiaineitani; psykologiaa ja psykiatriaa. Olenkin noita kirjoja lueskellut iltaisin ihan huvikseni :)
Tähän kaiken päälle sain vielä yhden poskiontelontulehdus-diagnoosin, antibiootit ja vahvemmat särkylääkkeet. Eilen oli ensimmäinen päivä piiiiitkään aikaan kun päätä ei särkenyt ollenkaan. Koko porukka ollaan oltu enemmän tai vähemmän nuhaisia, tällä kertaa taisivat lapset säästyä kaikkein vähimmällä.



Remonttirintamalle kuuluu hyvää. Olohuone on täysin valmis tämän osalta, huonekaluja ja tekstiilejä vielä vaan kaipaillaan. Olen etsinyt etsimästä päästyäni olohuoneeseen mattoa, mutta valkoisen, ISON maton löytyminen alle 500 eurolla on osoittautunut mahdottomuudeksi. Verhot ja verhotangot ovat myös edelleen hakusessa (niitä ei ole vielä missään huoneessa) ja sohvapöytä. Tv-taso etsintäni taisi vihdoin päättyä, ensi viikolla on luvassa reissu Ikeaan mahdollista ehdokasta katsastamaan.

Olohuoneen valmistuttua aloitimme alakerran ison vaatehuoneen tuunauksen. Sieltä on nyt revitty pois vanhaa tapettia monen kerroksen edestä ja seuraavaksi on vuorossa seinien hionta ja tasoitus. Tämän jälkeen seinät tapetoidaan remonttitapetilla ja maalataan, luultavasti valkoiseksi. Yhdelle seinälle tulee vaatekaappeja, toiselle mietin itselleni meikkipöytää peileineen, valoineen kaikkineen.

Olen saanut kuulla jonkun verran kritiikkiä valkoisista valinnoistani. Varsinkin mies ja miehen isä vinoilevat harva se kerta, kun kysyvät, että minkä väriseksi tämä ja tämä nyt sitten maalataan. He eivät kuitenkaan osaa hahmottaa tätä taloa kokonaisuutena, omassa ympäristössään, vuoden ympäri. En halua maalata seinää harmaaksi kesällä ja todeta sitten keskitalvella, että huoneesta tulee aivan liian pimeä ja synkkä. Haluan ensin nähdä, mitä talvi ja pimeys saavat aikaan, totutella tilaan, ennen kuin lähden tekemään jotain radikaalimpaa.
Sama asia on sisustushankintojen kanssa. Vaikka nyt olisikin se 'lupa' hankkia kaikkea pientä ja isoakin, en ole uskaltanut. Yhtäkkiä olen todella epävarma kaikkien valintojen kanssa. Haluan, että hankkimani esineet ovat täydellisiä, enkä halua kerätä nurkkiin tavaroita, joista en ehkä vuoden päästä enää pidäkään. Haluan kestävyyttä. Tämä ehkä juontaa juurensa siitä, että olen elämässäni muuttanu nyt 15 kertaa, suurimman osan aikuis-iällä. Tämä oli kaiken toivon mukaan viimeinen.
Tästä syystä en myöskään halua kiirehtiä, tässä on koko loppu elämä aikaa! Meillä on katoissa vielä vanhojen asukkaiden jättämät lamput, varsinkin meidän makuuhuoneemme platfondi on aivan järkyttävä. Mutta, koska minulla ei ole tähän hätään mitään parempaa vaihtoehtoa, saavat ne olla siihen saakka, että Se Oikea löytyy.



Onneksi tässä reilun parin kuukauden aikana jotkut sisustukseen liittyvät asiat ovat selkeytyneetkin. Tiedämme mitä emme halua. Suurimpana noista ehkä tämä alakerran tammi-parketti. Alusta alkaen oli selvää, että tämä tullaan keittiö-rempan yhteydessä tulevaisuudessa vaihtamaan, mutta väri oli hakusessa. Mietin jotain vaaleampaa, valkoistakin. Meidän valkoiseksi maalattu portaikko kuitenkin muutti asian. Noita saisi olla imuroimassa pari-kolme kertaa päivässä, joka ikinen muru ja roska oikein loistaa olemassa olollaan. Listasta vedettiin myös yli tumma lattia, sellaista on yläkerran aulassa ja sen kanssa tuntuu olevan sama homma. En todellakaan ole imuroimassa koko kämppää kahta kertaa päivässä.
Kaksi ääripäätä on siis pois suljettu, pitäisi vain löytää jotain siltäv väliltä. Asia ei todellakaan ole vielä ajankohtainen, mutta kyllähän näitä tulee mietyttä ja suunniteltua.

Myös parkettilattia keittiössä tuntuu kovin työläältä lapsien kanssa. Lapset läikyttävät lattialle kaikenlaista ottaessaan juotavaa tai täyttäessään astiakonetta, eivätkä aina itse edes tajua sitä. Itsekin joudun pyyhkimään lattian tiskikoneen täytön jälkeen. Tuo kyllä varmasti helpottuu kun kaapistot uusitaan, eikä tiskikoneen päällä ole kattoon saakka ulottuvaa kaappia (siinä muuten yksi no no!). Nyt märät astiat joutuu "kierrättämään" lattian kautta, eikä tipoilta voi välttyä.

Sunnitelmia siis löytyy, ideoita on pilvin pimein, vain toteutus ja uskallus puuttuu :)





Hyvää alkavaa viikkoa!

Syysterveisin,
Suvi

P.S. Postauksen kuvat ovat Instagramin random-räpsyjä viime viikoilta.

6 Aug 2013

Hitaasti, mutta varmasti.

Kiirettä on pitänyt, lähinnä itselläni. Päivät ovat täyttyneet työtunneilla ja ne vapaat tunnit ovat menneet puoli horroksessa.
Töiltäni olen myös jäänyt paitsi melkein kaikesta hauskasta muun porukan lomaillessa. Perjantaina mies kävi ostamassa lapsille trampoliinin ja se on ollut ahkerassa käytössä siitä saakka. Itse hypin siellä Elisan kanssa sunnuntaina pitkän tovin, siihen päälle vielä eilinen juoksulenkki ja tänään ovat jalat olleet hyytelöä! Viikonloppuna saatiin vielä keinukin ripustettua terassin katteisiin; nyt on koko leikkipaikka koossa omalla pihalla :)´
Remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Olohuoneen kukkatapetti on saatu peitettyä kipsilevyillä ja pääsemme toivottavasti torstaina maalaushommiin. Tämän jälkeen onkin sitten reilun viikon mittainen remonttitauko, ainakin tässä keskikerroksessa, kun Elisan syntymäpäiviät lähestyvät. Yritän siihen mennessä saada nämä kaksi kerrosta hieman edustavampaan kuntoon.
Remontti on kyllä yllättävän vähän minua häirinnyt. Alkuun pelkäsin, että mitenhän remontin keskellä asuminen mahtaa sujua, miten jaksan katsoa tätä kaaosta päivittäin, mutta enpä ole ehtinyt asiasta stressaamaan. (Oikeastaan kaaos pääsi valloilleen vasta tämän olohuoneen seinän myötä ja tämä on onneksi valmis viikonloppuun mennessä.) Lapset viettävät suurimman osan ajastaan ulkona, Elisaa näkee kotona lähinnä vain ruoka-aikoina, joten siinäkään mielessä remontti ei ole elämäämme häirinnyt. (Ei pitäisi ehkä puhua me-muodossa, kun itse olen kuitenkin viettänyt suurimman osan ajasta töissä ;)





Parastahan tässä meidän uudessa kodissa on sijainti. Tämä sijaitsee 50 metrin päässä siitä viime vuotisesta. Sijainti on mitä täydellisin; kauppaan, fammulle, leikkipuistoon, ala-asteelle ja päiväkotiin on vajaa 500 metriä. Faffalle ja gamle faffalle on vajaa 3 kilometriä, jäähalli jää siihen matkan varrelle.
Miehen paras kaveri asuu kahden talon päässä. Hänellä on Elisaa pari vuotta vanhempi tytär ja tytöistä onkin tullut parhaita kaveruksia.
Viisi kaveripariskuntaamme asuu kilometrin säteellä ja heillä kaikilla on meidän lapsien ikäsiä lapsia. Jos jokin tämän muuton myötä onkin kohentunut, niin se on meidän sosiaalinen elämämme. Harva se päivä on joku käynyt meillä grillamassa tai me ollaan käyty kylässä jossain. Ennen tänne oli 25 km matka, joten varsinkaan arki-iltoina ei tullut lähdettyä oikein mihinkään.
Ja tietysti meri. Se on kivenheiton päässä ja kaksi suorastaan idyllistä, hiekkapohjaista uimarantaa on kilometrin säteellä. Molempia ympäröivät tälle paikalle niin tyypilliset karut kalliot.




Vaikka tämä on jo kuudes vuosi täällä, en edelleenkään voi olla päivittäin ihastelematta näitä maisemia. Ja tuo vesi! Se on ihan älyttömän kirkasta, pohjan näkee monen metrin syvyyteen saakka ja aurinkoisimpina päivinä vesi hohtaa ihan turkoosina.
En ole ehtinyt ulkoiluttamaan kameraani juuri lainkaan, kuvia on tullut napsittua vain puhelimella.
(Sain kyllä kunnian kuvata kahdet kohdallemme osuneet häät, molemmista kuvia tuli tuhannen kappaletta, joten kamera ei ole suinkaan täysin käyttämättä ollut.)

Elisa aloitti uudessa koulussa maanantaina. Varsinainen esiopetus alkaa vasta parin viikon päästä, mutta vapaa-ajankerhossa on nyt ollut kahtena päivänä. Hyvin on mennyt ja tyttö tuntuu viihtyvän. Tuota samaa kouluahan on aikoinaan käynyt niin fammu kuin pappakin ja tutustumiskäynnillä ennen lomaa, oli Elisasta ihan kummallista, että kerhon tädit muistivat kun meidän pappa on ollut ihan pieni. "Ei meidän pappa ole koskaan ollut pieni", tuhahti neiti tietäväinen ;)



Tällaista tänne. Nyt on edessä kahden päivän vapaa, sitten vielä viimeinen rutistus viikonloppuna ja tämä tyttö pitää parin viikon loman!

Aurinkoista viikkoa,
Suvi

22 Jul 2013

Minä osaan! [pienen vaatehuoneen maalaus]

Jotain ollaan vihdoin saatu (melkein) valmiiksi. Makuuhuoneemme yhteydessä oleva pikkuinen vaatehuone on vihdoin saatu kokonaan maalattua ja nyt odottelenkin enää hyllyjen maalin kuivumista, jotta saan laitettua tavarat paikoilleen. Alkuun täällä (ja makuuhuoneessa sijaitsevissa vaatekaapeissa) säilytetään meidän vaatteita, mutta ne siirtyvät isompaan (walk-in) vaatehuoneeseen kun saadaan se maalattua ja kellarissa odottavat kaapit asennettua. Sen jälkeen en tiedä mitä tässä huoneessa säilötään, vaatekaapitkin puretaan pois; vihdoinkin on liikaa säilytystilaa ;)






Tasoittelua. Meillä ei ollut saumanauhaa, eikä minun hermoni kestänyt sellaisen ostamisen odottamista, joten pakkeloinnissa meni tovi. Ja se oli kyllä todella hyvää harjoittelua. Oven vieressä olevalla seinällä oli iiiiso rako (näkyy alla oikealla), jota en lähtenyt tasoittamaan. Tuohon seinälle asennetaan hyllyt, joten rako ei tuolta mihinkään vilku :)


Mies maalasi katon, muuten jälki on täysin minun.


Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen läikikästä seinää katsellessani olin kyllä jo todella epätoivoinen, hoin mielessäni "Miksen osaa, miksei tämä onnistu?!"
Siskoni yritti lohduttaa "No, se on vain vaatehuone... Ei kukaan sitä näe"
Maalin kuivuttua tulos olikin huomattavasti tasaisempi ja lähdin uudelle maalauskierrokselle vähän luottavaisemmin mielein. Ja sen kuivuttua! Hurraa! Minä osaan! Ylpeyden tunteella ei ollut rajoja, pyysin koko porukan sitä ihmettelemään, grilli-iltaa meillä viettäviä kavereita myöten. MINÄ OSAAN!
Onhan tuolla vielä pientä hiomista, jalkalistoja puuttuu, katossa roikkuva putki pitää kiinnittää ja maalata, seinälle jolla on sähkötaulu tullaan asentamaan hyllyjä, samoin tuonne rekin alle, ihan alas.
"Jos joku muu osaa, niin miksen minäkin?"-mottoni piti taas paikkansa. Harjoittelemalla hyvää tulee :)

Tästä rohkaistuneena, meinaan tämän viikon aikana käydä
meidän makuuhuoneen kimppuun.
Valkoista on luvassa sinnekin, kunhan löydän sopivan sävyn.


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Terveisin, Suvi Da Painter

18 Jul 2013

Nautiskelijat

Meille on rantautuneet mitä ihanimmat kelit ja ollaan nautittu ihan täysillä! No, itse kävin eilen lääkärissä hakemassa poskiontelontulehdus-diagnoosin ja 7 päivän sairasloman, joten omat tekemiseni ovat olleet rauhallisempaa sorttia. Tänään olen haahuillut puutarhassa muka-tekevän näköisenä ja yrittänyt pysytellä varjossa antibioottikuuristani johtuen.
Elisan kummit kävivät maanantaina ja kummisetä kertoi juuri rakentaneensa lapsilleen hiekkalaatikon. Ei mennyt tuntikaan heidän lähdöstään kun mies ilmestyi autotallista hiekkalaatikon kehikko mukanaan ja kyseli minne se sijoitetaan ;)
Eilen aamulla taasen heräsin  puoli kahdeksan maissa ja ihmettelin kun miestä ei näkynyt missään. Kohtahan se jo ajoi pihaan kuorma-auton lava hiekkaa täynnä. Oli ollut paikallisen rakennusliikkeen oven takana koputtelemassa jo seitsemän jälkeen! Päivän mittaan saikin kaiken hiekan kärrättyä laatikkoon, asiaa ei yhtään helpottanut, että minä käskin sijoittaa sen ylärinteeseen, pusikon taakse, esteettisyys syistä! ;)
Tiistaina käytiin siivoamassa vanha asunto ja tuotiin viimeisetkin roinat vintistä tänne. Olo on todella helpottunut, kun tuo 7 tunnin kuuraaminen on takana ja voi täysillä keskittyä tähän uuteen.

Huomenna käännetään auton nokka kohti Ikeaa. Olen pidättäytynyt kaiken uuden tavaran ostamisesta jo monta kuukautta, muuttoa kauhulla odottaen, joten nyt voin hyvällä omalla tunnolla aloittaa shoppailun ;)
Täällä sisällä ei ole remontin osalta tapahtunut mitään, kaikki aika kuluu ulkosalla. Huomisen Ikea-retkemme aikana mies kyllä aikoo maalata Elisan huoneen seinät.

Meillä on kädet täynnä, mutta vihdoinkin on jotain järkevää tekemistä, miehestä näkee selvästi miten hän nauttii kun saa puuhailla. Joka päivä on jos jonkinlaista projektia suunnittelemassa :)

Kuulemisiin!
Suvi

P.S. Me saatiin faffalta tupaantulijaislahjaksi grilli jo heti muuton jälkeisenä päivänä. Me ollaan grillattu lähes joka päivä, ja mies alkaa uhkaavasti muistuttaa Solsidanin Freddeä ;)

14 Jul 2013

Viikko ja vähän päälle

Reilu viikko ollaan nyt asustelu uudessa kodissa ja tämä on aivan mahtavaa!
Lapset juoksevat ulos jo heti herättyään ja me ollaan nautittu aamupalaa terassilla heidän leikkejään seuraten.
Muuttolaatikoita on purkamatta vielä paljon, mutta ne on sijoitettu kellariin, joten ne ei ole tässä tiellä häiritsemässä. Pikkuhiljaa haetaan laatikko kerrallaan ja laitetaan tavarat paikoilleen.




Remontti- ja kunnostushommia ollaan ehditty vasta sen verran, että mies pesi talon ulkopuolelta painepesurilla ja maalasi kivijalan. Ruohokin ollaan keretty leikkaamaan jo kertaalleen ja parhaillaan pähkäilemme mikä on paras keino leikellä kalliolla kasvavaa runsaskasvuista pensaikkoa. En ole edes jaksanut perehtyä pensaan lajiin, maata pitkin se viistää ja kovin ryteikköiseksi tekee tuon takapihan rinteen.
Pihalla kasvaa myös raparperia, viinimarjoja, vadelmaa, omena- ja kirsikkapuita. Jotain kukkiakin. mm. vaaleanpunaista pionia, kuunliljaa ja valtava alppiruusupensas. Osa näistä olisi suunnitelmissa karsia kokonaan tai ainakin pienentää mm. alppiruusupuskan kokoa jonkun verran.
Tontin perällä emme ole vielä edes käyneet sillä se on täysin villiintynyt, mutta takareunassa kasvaa suuri tammi, jonne olemme jo suunnitelleet lapsille puumajan rakentamista.



Itse hioin ja paklasin tänään meidän makuuhuoneen vieressä sijaitsevan pikkuisen vaatehuoneen. Huomenna olisi luvassa hiontaa ja tiistaille maalausta. En ole koskaan paklannut aikaisemmin ja maalata en osaa, joten tuo pikkuruinen koppero päätyi harjoitteluprojektikseni. Napsin jo kameralla 'ennen'-kuvia ja postailen niitä kunhan saan ne 'jälkeen'-kuvatkin napattua :)


Pikku apuri :)

Olohuoneen seinä on vielä kesken, ajattelimme homman olevan huomattavasti helpompi, mutta huomasimmekin tapetin repeytyneen parista kohtaa. Pienen tuumailun jälkeen, tulimme siihen tulokseen, että tuossa on ollut aikoinaan kaksi ikkunaa ja talon eläessä niiden vanhat karmit tms. repivät neliön muotoiset jäljet tapettiin. Talon piirrustukset vahvistivat epäilymme.
Tällä hetkellä suunnitelma näyttää siltä, että käymme ostamassa muutaman kipsilevyn ja ruuvaamme tuohon päälle. Emme tiedä minkälaisia virityksiä tapetin alta paljastuisi, joten pakkeloimiseen ja hiomiseen menisi aikaa huomattavasti enemmän. Tuo projekti on kuitenkin täysin miehen vastuulla ja toteutunee ensi viikon aikana.

Ajattelin aluksi, että kestän meidän makuuhuoneen kukallista tapettia ja vaaleansinistä maalia toistaiseksi, mutta se ei ihan mennytkään niin. Kunhan olen harjoitellut tuon vaatehuoneen kanssa, aion sutia makuuhuoneenkin seinät valkoiseksi. Ja purkaa siellä olevat vaatekaapit. Olen vallan ihastunut näihin vaatehuoneisiin; jää turhaa edestakaisin juoksemista vaatteiden kanssa, kun kaikki on keskitetty yhteen paikkaan.
Alakerran suuri vaatehuone toimii tällä hetkellä kylässä olevan siskoni makuuhuoneena. Siellä on vanhojen asukkaiden jättämät Ikean korihylly-systeemit ja ne ajattelimme korvata Ikean Pax-vaatekaapeilla. Se projekti etenee kuitenkin vasta joskus syksymmällä siskoni lähdettyä.



Kovin paljoa ei olla siis vielä edistytty, omat työvuoroni ovat venyneet tavallista pidemmiksi, tiistaina tein 14 tuntia ja perjantaina 24 tunnin vuoron. Sen päälle juhlittiin vielä anopin häitä, joista kotiuduimme vasta puolenyön jälkeen. Nukuimme koko porukka yli kymmeneen ja päivällä onkin virtaa riittänyt. Alkuillasta väsähdin kuitenkin täysin ja alkoi hirvittävä päänsärky. Pientä flunssaa on ollut ilmassa jo pari viikkoa, mutta nyt tuntuu, että poskiontelot räjähtävät. Loppuillan ajattelin vaan makoilla sohvalla ja ottaa rauhallisesti, josko huominen työpäivä sujuisi vähemmillä kivuilla.

Hyvää alkanutta viikkoa ystävät!

2 Jul 2013

Blogien seuraaminen ja tulevan kodin sisustuspohdintoja

Hejohoj!

Täällä myös yksi Google Syötteenlukijan lakkauttamista vastustava bloggaaja. Olen seurannut blogeja syötteenlukijan kautta jo vuosia ja tämä uudistus harmittaa kovasti.
Etsin pitkään uutta syötteenlukijaa, halusin ehdottomasti jonkun helpon ja yksinkertaisen. Rekisteröidyin monille sivuille ja hetken ihmettelemisen jälkeen poistin tilini. Lopulta löysin The Old Readerin. Hyvin paljon samantapainen, ellei jopa samanlainen, kuin Googlen versio. Ainoa miinus, jonka olen tässä kuukauden käytön aikana huomannut, on että osa blogeista päivittyy sivulle todella hitaasti. Nähtyäni blogi-linkin facebookista, klikkasin äkkiä The Old Readeriin lukeakseni koko postauksen, vain huomatakseni, ettei se ole vielä päivittynyt. (Kyseinen päivitys tuli sinne vasta monen, monen tunnin kuluttua). Sivusto on käsittääkseni vasta auennut, joten toivotaan tuon olevan vain alkukankeutta!

Tästä kuitenkin harmistuneena tein tilin myös Bloglovin':iin. Sinne tuntuu päivitykset tulevan ajallaan, ainakaan toistaiseksi en ole mitään isompaa viivettä huomannut.
Puhelimessa (iPhone5) minulla on käytössä Feedly, se päivittää otsikot The Old Readerin kautta.

Tuolla sivupalkissa on linkit blogini seuraamiseen niin Bloglovin':in kuin Blogilistankin kautta. Jos tiedätte jonkun muun tavan/sivuston, jolla seuraatte blogeja, ilmoittakaa ihmeessä niin lisään niitä tuonne sivupalkkiin.

Blogin ulkoasuhan laahaa pahasti jäljessä, josko sitä tämän muuttorumban jälkeen jäisi enemmän aikaa tällekin :)

Olin jo hetken aikaa todella epätoivoinen tulevan kodin sisustuksen suhteen. Tykkään niin monesta erilaisesta sisustustyylistä, tai pienistä osista niitä, että lopputulos olisi voinut olla vain sekametelisoppa. Pinterestin avulla olen vihdoin saanut hahmoteltua kokonaisuutta haluamaani suuntaan. Haluan sisutuksen olevan pohjaltaan selkeälinjainen ja käytännöllinen, mutta haluan tuoda pehmeyttä ja kodikkuutta esineillä ja tekstiileillä. Mitään seurattavaa sisustustyyliä en löytänyt, osa on liian kolkkoja ja hotellimaisia, osassa taas on liikaa koristeellisuutta omaan makuuni.
Tikkurilan tyylitesti  antoi vastaukseksi moderni pelkistäjä ja nousevana tyylinä valikoiva nautiskelija. Kumpikaan ei sellaisenaan meille sovi, mutta saa nähdä millainen Pelkistävä Nautiskelija täältä vielä kuoriutuu :)
Paljon tullaan hyödyntämään vanhoja huonekalujamme ja paljon tullaan tekemään itse. Pikkusiskoni saapuu huomenna ja tuo mukanaan puutyökirjan, jossa on ohjeet erilaisten huonekalujen tekoon. Kodin tunnearvo nousee varmaan muutaman pykälän, kun saa katsella itse suunnittelemia ja toteutettuja töitä. (Nyt kun meillä on tilaa niitä toteuttaa!) Luvassa siis TSI-postauksia tulevaisuudessa!


Kolme päivää jäljellä!
Tänään vielä luvassa yksi kaatopaikka keikka, huomenna ainakin yksi muuttokuorma.

Meillä on ollut aika viileät ja harmaat kelit, nauttikaahan te auringosta meidänkin puolesta.

Puss o kram
-Suvi