Ensimmäinen kuorma

Ensimmäinen muuttokuorma vietiin tänään talon kellariin odottamaan ensi viikolla tapahtuvaa avainten luotuvusta. Homma ei tietenkään mennyt niin sujuvasti kuin toivoin; minä, joka en yleensä juuri itseäni kolhi, sain muistoksi tästä päivästä kolme mustelmaa, yhden aristavan varpaan ja onnistuin joka raapaisemaan käsivarteni tiiliseinään laatikkoa kantaessani.
Jo autoa pakatessa, sai Willa oikein mojovan kolauksen avolava kuorma-auton sivulaidasta; olin jo kolmesti sanonut, ettei availe lukkoja, mutta yritäpä vaan pitää poika irti "niiiiiiiiiin siististä" autosta. Olin toisella puolella nostamassa laatikkoa lavalle kun kuulin kovan kolauksen. Suoraan päälakeenhan se painava laita oli auetessaan kopsahtanut ja huuto oli kyllä sen mukaista. Sylissäni huutaessaan veti syvään henkeä ja päästi ilmoille niin kovan ja kimeän kiljaisun, että korvaani sattui. Siis ihan fyysisesti sattui ja oikea korvani aristaa edelleen.

Mutta, yhtäkaikki. Laatikot keittiöstä ja meidän makuuhuoneesta saatiin vietyä, samoin lasten rattikelkat ja yksi polkupyörä. Vintin olen saanut raivattua melkein kokonaan, sieltä on tähän mennessä lähtenyt kierrätykseen 8 jätesäkillistä lasten pieniä vaatteita, 2 jätesäkillistä laukkuja, pehmoleluja ja pehmeitä vauvantarvikkeita. Syöttötuoli, huonekaluja, leluja... Ja vielä on ainakin neljä jätesäkillistä kaatopaikalle vietävää. Voi tätä tavaran määrää!

Tällaista tälle viikolle, enää kymmenen päivää vapauteen!

Nauttikaahan auringosta,

Suvi