Aamupalat

Mehän ei arkiaamuisin syödä aamupalaa yhdessä. Jos minun työni alkavat 7-7:30, herään itse 5:45 laittamaan itseäni kuntoon. Mies nousee 6:00 ja lapset herätetään samaan aikaan. Aamupesut, hiusten harjaukset ja vaatetus. Ovesta lähdetään 6:30 paikkeilla.
Alkuun me teimme lapsille aamupalan valmiiksi, ennen kuin herätimme heidät. Mutta kun se meni joka aamu siihen paahtoleivän kulman puputtamiseen, päätimme lopettaa. Lapset syövät aamupalan päiväkodilla kello 8:00, eivätkä ole nälkään kuolemaisillaan ennen sitä, sanovat hoitajat. Joten emme näe mitään järkeä pilata jokaisen aamua sillä, että me tuputamme puoliväkisin lapsille aamupalaa, kun he eivät sitä selvästikään kaipaa.

Viikonloput ovat eri juttu. Lapset heräävät noin 7:30 ja me noustaan heidän kanssaan vuoroaamuin. (Riippuen tietysti omista töistäni). Lapset syövät aamupalaa 8:00, yleensä se on muroja tai puuroa.
Kun se uni-aamun saanut vanhempikin nousee, syödään aamupalaa yhdessä koko perhe 9-10 välillä.

Tänään halusi Elisa valmistaa ja kattaa yhteisen aamupalan. Lapset ovat usein mukana kaikenlaisissa kotitöissä ja täten oppivatkin, miten homma toimii. Uuni on kuuma ja sitä pitää varoa, mutta hienosti Elisa laittaa pellillisen croisantteja uuniin ja ottaa pois, me tietysti vahdimme vieressä.

Lapsilla on molemmilla välillä kausia, jolloin kelpaisi vain toinen vanhempi; Elisalla on tällä hetkellä menossa hyvin vahva pappa-kausi. Papan perään itketään ja uniriepuna on jokin papan vaate, yöpaitana usein papan t-paita. Päiväkodissa tekee papalle erilaisia koruja ja eihän se olisi meidän pappa, jollei se niitä myös käyttäisi! Vaikka virnuilua tulee varmasti niin työkavereilta kuin asiakkailtakin, on tuo iloisen värinen helminauha papan ranteessa aina ♥

Hyvää viikonloppua!

Syömään!

Tänään tein niinkin gourmet ruokaa kuin jauhelihakeittoa. Perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, kukkakaalia, parsakaalia, purjoa, herneitä ja jauhelihaa. Vähän persiljaakin. Huomatkaa tosi kaunis kattaus soppakattilalla ;)
(Meiltä kyllä ihan oikeasti uupuu sellainen iso valkoinen kulho, olen joskus kaivannut mm. keitetyille perunoille tai perunamuusille. Sellaisesta voisi soppaakin tarjoilla. Se on ehdottomasti hankintalistalla.)

Soppa maistui molemmille lapsille. Syötiin sen kanssa limppua, kun en muistanut ostaa ruisleipää.
Ja joo, Willa on vielä molempikätinen, mutta vahvasti viettää vasempaan. (Laastari pitää paikallaan irtoavaa pikkusormen kynttä.)
Soppaa tein tosiaan paljon, loput menevät pakkaseen. Pienimmät astiat pitävät sisällään yhden Willan annoksen; jos me satumme syömään ruuaksi jotain missä on maitoa, munaa tai pähkinää. (Eilen tacopiirakan tilalle sulatin Willalle pakastimesta viime viikkoista kinkkukiusausta). Willa ei yleensä ole tästä moksiskaan, varsinkin jos Elisa haluaa "samaa kuin Willakin".
Joskus kyllä tulee tilanteita, että poika ilmoittaa haluavansa samaa kuin muillakin. Saattaa saada raivokohtauksen ihan jo siitä syystä, että hänen perunamuusinsa tulee eri kattilasta. Ulkonäöltään kuitenkin ihan samanlaista. En ole vielä ottanut tästä sen suurempaa stressiä vaan laittanut uhmailun piikkiin.
Joskus kyllä tulee itselle tosi paha mieli, kun toiset syövät jotain herkkua jota Willa ei saa. Näin käy usein jossain kylässä. Vaikka minulla on Willalle omat eväät, eivät ne nyt tietenkään ole ihan samanlaisia kun muiden.
Paikat, jossa me käymme syömässä (fammu, faffa ja miehen isoisä) ovat perillä Willan allergioista noin muuten, mutta tuo isoisoisä ei sitä kovinkaan usein muista. Onneksi hänellä on kuitenkin pakkasessa aina nakkeja (Willan ehdotonta herkkua), joten hätä ei yleensä ole sen kummempi.
Fammu tykkää ruuanlaitosta ja yleensä tekee maidottomia ja munattomia ruokia. Faffan vaimoke tykkää myös kokata ja  on itse moniallergikko, joten Willalle on usein tehty ihan erikseen omat ruuat. "Siinä sivussa pyöräytin Willalle tuollaisen..." (Minä kun en ole mikään ruuanlaiton ystävä ja tuollainen "sivussa pyöräyttäminen" ei todellakaan onnistu ilman kunnon kaaosta!)

Willa noin yleisesti rakastaa ruokaa ja syö valtavia annoksia melkein mitä vain. (Parsakaalia ei syönyt maanantaina kun ilmoitti, ettei syö puita. Tänään se kuitenkin maistui keiton seassa pienempinä paloina ;)
Päiväkodissa olivat olleet vähän huolissaan muutama viikko sitten, kun Willa ei ollut syönyt ruokaansa kokonaan ja sen sijaan söi kolme sämpylää!
Elisa syö myös melkein mitä vain, mutta huomattavasti pienempiä annoksia kun veljensä. Elisa rakastaa mm. kukkakaalia ja viime viikolla saivatkin muut asiakkaat ruokakaupassa kuulla ylistyslaulun kukkakaalille: "Jag älskar blomkål. Oj, vad den är god. Jag älskar kukkakaali, mamma!" Ilmoitti myös kassatädille, haluavansa kukkakaalia pizzansa päälle ;)

Näin meidän torstai. Pappa on ylitöissä, tulee varmaankin tunnin sisällä. On ollut kotona Willan kanssa maanantaista lähtien, Willa kun oli viikonloppuna flunssassa ja siitä johtuvat astmaoireet jatkuvat vieläkin. Tänään oli ensimmäisen kerran päiväkodissa, minä soittelin parin tunnin välein kuulumisia, mutta hyvin siellä oli sujunut.
Nyt lähden aloittamaan lasten iltapuuhat, palataan!

Ruuan kuvaamisen vaikeus

Tacopiirakkaa ja salaattia. Oli kyllä tosi vaikeata, siis kuvaaminen. Valkoiset astiat, värikäs ruoka ja kynttilät. Jostain piti luopua ja tällä kertaa se oli tunnelma. Kun kuvat vain näyttivät vuoroin kellertäviltä ja vuoroin vihertäviltä, päätin ottaa käyttöön lisävalaistusta ja kiinnitin kameraani lisäsalaman. Kuvien tunnelma toki kärsi, mutta nyt ruoka näyttää mielestäni siltä miltä se näytti luonnossakin. Ja lautaset näyttävät valkoisilta. Lukuunottamatta tuota salaatti kuvaa. Jos halusi kulhon olevan vitivalkoinen, näytti itse salaatti pakastetulta. Ja kun salaatti oli herkullisen väristä, oli kulho kellertävä. Etsin siis kultaisen keskitien.
Nyt pitänee kyllä perehtyä tähän tekniseen puoleen tarkemmin ja alkaa selata oppaita ruuan kuvaamisesta.
Josko homma tästä helpottuisi!

Ohje tacopiirakkaan muuten täältä. Ohje löytyy suomeksi täältä, mutta tuossa on käytetty kaksi purkkia ihan tavan crème fraichea, kun tuossa ensimmäisessä käytetään yksi purkki tavallista ja toinen chili-paprika-maustettua. (Tuota ei muuten löydykään Arlan suomenkielisitä tuotesivuilta, siinäköhän eroavaisuuden syy)
Ohjeella tulee omaan makuuni sopivan tulista, joten jätämme yleensä chilit piirakan päältä pois.
Lisäksi ihan perus vihreäsalaatti ja kermaviiliä. Nam!

Mikä ihmeen laitruumi?

Lightroom on ehdottomasti lemppari ohjelmani. Sen löydettyäni pari vuotta sitten, en ole valokuvia juuri Photoshopissa availlut, ei ole ollut tarvetta. Juurikin tästä syystä olin niin innoissani mahdollisuudesta arpoa yksi teidän kesken!

Lightroom on ennen kaikkea niin kätevä. Kaikki säädöt ovat siinä esillä, koko ajan näkyvillä. Voi varovasti säätää yhtä ja sitten toista; ei tarvitse erikseen avata valikkojen kautta. Kuvat saa käsiteltyä nopeasti. Ja monta kuvaa kerralla!

Oletetaan vaikka, että huomaat vasta koneella, että valkotasapaino on ollut ihan pyllyllään.

Jokainen kuva on sinertävä.

No, säädät tasapainon oikein yhteen kuvaan. Ja sitten siirryt seuraavaan kuvaan ja painat vain yhtä nappia (Previous) ja ohjelma hakee aiemman kuvan säädöt ja lisää ne uuteen kuvaan.

Tai vaikka niihin kaikkiin neljäänsataanviiteenkymmeneenkolmeen.

Originaali.

Tällaisia erilaisia yhden napin efektejä (Lightroom Presets) on vaikka kuinka.

Ja niitä voi tehdä ja tallentaa itse. Ja niitä voi myös ladata lisää netistä.

Tai sitten voi käyttää oikeassa reunassa olevia säätimiä ja käydä kuva läpi kohta kohdalta.

Pehmentää sieltä, tarkentaa tuolta.

Vain mielikuvitus ja oma maku on rajana.

Itse lisään yleensä ainakin kontrastia, terävöitän tärkeimmät ja mahdollisesti myös rajaan. Kuvan tallennusmuodosta riippuen.
Ohjelma on todella helppo käyttöinen ja ihan "amatöörikin" voi saada upeaa jälkeä aikaan.
Jos olet joskus avannut Photoshopin ja todennut sen olevan aivan liian monimutkainen, Lightroom voi olla ratkaisu.
Sitä kautta voi myös halutessaan tehdä vesileiman (watermark), tuon kuvieni päällä olevan haalean tekstin. (Tai oikeastaan niitä voi tehdä vaikka kuinka monta ja valita aina kuvakohtaisesti mitä haluaa käyttää. Tai sitten olla yhtä tylsä kuin minä ja mennä sillä samalla.)
Mutta lyhykäisyydessään, I ♥ Lightroom

Minulle lähetettiin tämän yhteistyön myötä kokeiltavaksi Adobe Photoshop Elements 11. En ole ohjelmaa koskaan aiemmin kokeillut, mutta pikaisen selailun jälkeen voin todeta, että  V-A-U. Siinä on muuten sitten toinen ohjelma jota voin suositella sinulle, joka totesit Photoshopin olevan liian vaikeaselkoinen. En uskalla vielä sen enempää ohjelmasta sanoa, yritän perehtyä siihen ensin tarkemmin. Mutta voisin vaikka yrittää jonkinsorttista esittelyä viikonlopuksi.

 Näillä säädöillä huomiseen!

PIKARUOKAA

Asia, jonka itse seuraavaksi haluaisin oppia valokuvauksen saralla olisi ehdottomasti ruuan kuvaaminen. Tänään syötiin lohta fetajuustopestolla. Näyttää enemmänkin lihamurekkeella päälystetyltä. Oli se kyllä tosi herkullista, mutta eihän siinä ehdi miettiä mitään kuvakulmia! Jaloissa kaksi nälkäistä lasta, yksi flunssainen (as in känkkäränkkäinen) mies ja jäähtyvä ruoka. Jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Se katosi suihin niin nopeasti, etten edes ehtinyt kurkottaa kameraa kohti. Mutta tästä jatketaan, huomenna yritän uudestaan!

Nyt lähden vaihtamaan itselleni(kin) jumppavaatteita. Lajivalmentaja kuuli voimistelutaustastani, tuli vieno pyyntö valmentajaksi. Tarvetta olisi.
Kyllä siinä oli miettimistä! Enhän minä enää mitään osaa. Ja ainakaan en voi Elisan ryhmää valmentaa. Ja miten tämä polvikin....
Syitä oli vaikka millä mitalla, mutta eihän siitä päässyt kuin kokeilemalla. Ja hitsinvitsi, se oli hurjan kivaa! Kummasti ne jutut vaan muistuu mieleen. En valmenna Elisan ryhmää vaan rinnakkaista, 5-7 vuotiaita tyttöjä. Ja tokihan se polvikin kestää, eihän ne valmentajat nyt kovin kummoisia liikkeitä itse tee. Pari tuntia lisää liikuntaa omaankin viikkoon, hyvää se vain tekee :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

ARVONTA

Nyt olisi siis arvonnan aika!

Palkintona on Adobe Photoshop Lightroom 4-kuvankäsittelyohjelma ja sen tarjoaa Adobe.

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen.

Kommentissa haluan sinun jatkavan lausetta: 

"Seuraavaksi haluan kokeilla/oppia valokuvauksen saralla..."

Arvonta suoritetaan kaikkien osallistujien kesken. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Reiluuden nimissä, jokaisella on tällä kertaa mahdollisuus vain yhteen arpaan. Alla olevan kuvan voi silti halutessaan kopioida ja liittää omaan sivustoonsa linkin kera. Ja uudet lukijat ovat aina tervetulleita!

Anonyymit, keksikäähän erottuva nimimerkki!

Onnea arvontaan!

Suvi

Allergiaa (ja enterorokko päivitys!)

Täällä ollaan vielä. Aika on mennyt arkea pyörittäessä ja sairastessa.
Willalta otettiin verikoe allergiakartoitusta varten. Listaan lisätään nyt hassel-, maa-, kookos,- ja parapähkinä sekä manteli. Yritit olivat onneksi kuitenkin miinuksella.
Pyysin luvut testituloksista ja ne näyttävät tältä
(mukana parinvuoden takainen maito- ja kananmunatesti vertailuksi):

Kananmuna 57
Maito 32
Maapähkinä 33
Hasselpähkinä 11
Kookospähkinä 0,92
Parapähkinä 2,2
Manteli 4,5

Pari päivää sitten sai reaktion jostain, ei ihottumaa tai lehahdusta, mutta keuhkoputket menivät tukkoon. Onneksi päästiin säikähdyksellä kun kortisonitabletit vaikuttivat jo 20 minuutissa. Emme löytäneet mitään varsinaista syytä (tai todettua allergiaa), mutta epäilemme seesaminsiemeniä.
Reaktiot saatiin myös fammun luona muutama viikko sitten. Se tarkoittanee koiraa tai kissaa, ehkä jopa molempia. Ensi viikolla olisi siis luvassa lisää verikokeita, mahdollisesti prick-testi. Tulokset saadaan varmaan sitä seuraavalla viikolla. Siihen saakka vältellään ainakin niitä siemeniä.

Enterorokko päivitystä sen verran, että Willalta lähtee nyt kynnet oikeasta kädestä. Etusormen kynsi on jo lähtenyt, muut odottelevat vuoroaan. Vasen käsi säästyi onneksi.

Sairasteltu on siis. Itse olen kärsinyt hartiasärystä jo kolmisen viikkoa. Viime viikkoinen osteopaatti käynti ei auttanut ollenkaan, joten lopulta sunnuntaina marssin lääkärille. Diagnoosina tulehdus ja nostokielto, lääkkeeksi lihaksia rentouttavaa ja ibuprofeiinia.

Mutta sitten parempiin uutisiin. Tai ehkä parhaimpiin ikinä.
Huomenna alkaa arvonta, luvassa aivan mahtava palkinto.
Menee ihan kylmät väreet itsellä jo.
Pysykää kuulolla!

Syysterkuin,

Suvi