Aamupalat

Mehän ei arkiaamuisin syödä aamupalaa yhdessä. Jos minun työni alkavat 7-7:30, herään itse 5:45 laittamaan itseäni kuntoon. Mies nousee 6:00 ja lapset herätetään samaan aikaan. Aamupesut, hiusten harjaukset ja vaatetus. Ovesta lähdetään 6:30 paikkeilla.
Alkuun me teimme lapsille aamupalan valmiiksi, ennen kuin herätimme heidät. Mutta kun se meni joka aamu siihen paahtoleivän kulman puputtamiseen, päätimme lopettaa. Lapset syövät aamupalan päiväkodilla kello 8:00, eivätkä ole nälkään kuolemaisillaan ennen sitä, sanovat hoitajat. Joten emme näe mitään järkeä pilata jokaisen aamua sillä, että me tuputamme puoliväkisin lapsille aamupalaa, kun he eivät sitä selvästikään kaipaa.

Viikonloput ovat eri juttu. Lapset heräävät noin 7:30 ja me noustaan heidän kanssaan vuoroaamuin. (Riippuen tietysti omista töistäni). Lapset syövät aamupalaa 8:00, yleensä se on muroja tai puuroa.
Kun se uni-aamun saanut vanhempikin nousee, syödään aamupalaa yhdessä koko perhe 9-10 välillä.

Tänään halusi Elisa valmistaa ja kattaa yhteisen aamupalan. Lapset ovat usein mukana kaikenlaisissa kotitöissä ja täten oppivatkin, miten homma toimii. Uuni on kuuma ja sitä pitää varoa, mutta hienosti Elisa laittaa pellillisen croisantteja uuniin ja ottaa pois, me tietysti vahdimme vieressä.

Lapsilla on molemmilla välillä kausia, jolloin kelpaisi vain toinen vanhempi; Elisalla on tällä hetkellä menossa hyvin vahva pappa-kausi. Papan perään itketään ja uniriepuna on jokin papan vaate, yöpaitana usein papan t-paita. Päiväkodissa tekee papalle erilaisia koruja ja eihän se olisi meidän pappa, jollei se niitä myös käyttäisi! Vaikka virnuilua tulee varmasti niin työkavereilta kuin asiakkailtakin, on tuo iloisen värinen helminauha papan ranteessa aina ♥

Hyvää viikonloppua!