![[Pepparspray]](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw9-IO2RZvKrD9SAyHSZTYb2qcEwLuEsAK6BbzHCNCmH9vuRGDtkPtSax3PrLi6SAs0gOEV7uoDL9ny9b9yvDsoCG0LryhMda8AyGuFGer1T1eRtCFnVC4uGMoKh3ewuuydW9wcbmuHcVJ/s1210/blogiheaderflat3.png)
Viime talvena alle kouluikäisten lasten teatteriharrastusta googletelin ja ainoa vaihtoehto olisi Göteborg. Ongelmaksi muodostuu siis matka, vajaa 50km. Eihän se nyt olisi matka eikä mikään, jos harjoituksia olisi kerran viikossa, mutta kokemuksesta tiedän, että niitä on tulevaisuudessa enemmän.
Ekaluokkalaisille on kuitenkin tarjolla teatteriharrastusta meidänkin kaupungissamme, joten päätimme odottaa sinne asti.
Itse harrastin Turun Nuoressa Teatterissa ja voin rehellisesti sanoa, että nuo olivat parhaimmat nuoruusvuoteni. Teatteriporukka oli aivan mahtava, aina kanssa näyttelijöistä lavastajaan ja teatterin johtajaan saakka. Vaikka harjoituksia ensi-iltaa edeltävillä viikoilla olikin paljon, vaikka teatterilla vietettiin niin perjantai-illat kuin sunnuntaiaamutkin, vaikka ensimmäisessä ensi-illassani melkein pissin housuuni, tai ehkä juurikin tästä kaikesta johtuen, minä rakastin sitä!
Voin suositella teatteriharrastusta kaikille. Ei ole väliksi onko iso/pieni, ujo ja hiljainen/ puhelias ja ylisosiaalinen, jokainen mahtuu joukkoon. (Turun Nuoren Teatterin peruskurssista voit lukea lisää täältä.)
Viime kesän aikana meitä lähestyttiin niin voimistelun, tanssin, bamsejumpan kuin luistelunkin saralta. (Ilmeisesti viisi vuotta on yleinen ikä aloittaa harrastaminen tai sitten olen vain missanut aiempien vuosien mainokset)
Siinä meni vanhemmilla sormi suuhun ja Elisa sai valita itse. Yhdessä katselimme esitteitä, kerroimme mitä missäkin tehdään. Valinta ei tuntunut olevan vaikea; telinevoimistelu. Äidin jalanjäljissä siis.
Itse aloitin hieman nuorempana, satujumpassa kävin 3-vuotiaasta, telinevoimistelun puolelle siirryin temppukoulun kautta 4-vuotiaana. 6-vuotiaana siirryin kilparyhmään ja jatkoin voimistelua 13-vuotiaaksi.
Elisa on nyt käynyt kolmesti ja viihtyy loistavasti. Jo ensimmäisellä kerralla tehtiin lihasharjoituksia, opeteltiin venyttelemään ja harjoiteltiin loppuojennusta. Läpi käytiin erilaiset telineet, harjoiteltiin telinevaihtoa ja tutustuttiin monttuun. Harjoitukset ovat kahdesti viikossa ja kestävät tunnin.
Yksi erittäin positiivinen yllätys on hallin parvella oleva kuntosali. Kuntosalin ja hallin välissä on isot ikkunat, joten voi oman treenin ohessa seurata lapsensa voimistelua! Tätä mahdollisuutta aion ehdottomasti hyödyntää jatkossa, kunhan tämä uutuuden viehätys tästä karisee ja pystyn keskittymään muuhunkin, kuin herkeämättömään Elisan tuijottamiseen :)
Almö Livs Arena. Kuva (ei oma) otettu hallin kuntosalilta.
Yksi todella ärsyttävä asia muuten on muut vanhemmat. Tai ei toki kaikki, mutta ne jotka eivät tajua olla hiljaa! Kahdesti takanani on istunut sellainen marttakerho, että teki mieli tiuskaista olemaan hiljaa.
Samaten minua ärsyttää suunnattomasti katsomossa odottavat pikkusisarukset. Tiedän. Tiedän! Ei kaikilla ole mahdollisuutta jättää sitä pikkusisarusta kotiin toisen vanhemman kanssa, mutta kyllä kaikkien nyt pitäisi tajuta, että kun sen pikkusisaruksen äänenvoimakkuus ylittää tietyn tason tai kun se ei istu enää sekunttiakaan paikallaan, voi sen kanssa käydä välillä aulassa kävelemässä tai pyörähtää ihan ulkona saakka.
Huh, tulipa avauduttua ;)
Koska en paikallisista liikkeistä löytänyt kuin yhden mustan(!) voimistelupuvun, tilasin netin kautta ja ne saapuivat tänään. Aamupäivällä käytiin myös kangaskaupoilla ja löydettiin kolmeen pukuun kankaat. Ainakin yksi niistä valmistunee vielä illalla. Sovituskuvia en lupaa vielä huomiselle, mutta viimeistään perjantaina niitä on luvassa. Siihen saakka: moimoi!
9 comments:
Pinja aloitti mix dancen :) tånään oli toinen kerta, kerran viikossa on. Jumppapuku hörhelöhihalla, trikoot ja tossit. Halutessaan löytyy vielä hame.
Isoveli harrastaa sählyä ja temppujumppaa, haluttiin pysyä näissä mihin voi myöhemmin liikkua kävellen/pyöräillen itse eli lähellä.
Meillä on samanlaisia ajatuksia täällä. Vaikka Tilde onkin vasta vajaa neljä, eikä mikään kiire ole, mutta ajatustasolla, että mihinhän hän päätyy. Nyt hän käy lasten jumpassa, joka on tosi, tosi kiva. Ainoa haitta siinä on puolen tunnin ajomatka Tukholman toiselle puolelle. Pitäjä on tutun tuttu ja mukana on kaksi meidän tuntemaan poikaa, joten sen takia ollaan valittu se. Mutta mitäs ensi lukukaudella? Jatketaanko vai keksitäänkö jotain muuta, joka olisi lähempänä.
heh... mehän on käyty uimassa ja jumpassa Neidin kanssa... vauvauinti sillon aikoinaan ja siitä ollaan sit jatkettu omin päin kerta viikossa ja noi jumpat on tullu ko tuo on nii kauhian liikkuvainen... se on helpottannu mamman arkea siis ;) täällä saksassa nuo jumpat onkin sit ihan erilaisia, enemmän ns. suorittavia (varsinaisia temppuratoja, osa jopa sellasia et ite en menis ;)), suomessa nuo oli enemmän noita laululeikkejä ja ne ei soveltunnu tuolle mein elohopealle... ei tuo osannu (osaa) pysyä paikoillaan... niinjoo, käydäänhän myö kans kerran viikossa suomikoulussa, jossa on noita laululeikkejä (ja jooh, mein ipana on se AINOO, joka juoksee ympäriinsä noista samanikäsistään - juoskoot kun jos ottaa syliin ni huuto on kauhia, no onneks vähitellen alkaa malttiakin löytyä, todella, todella vähän, mut... ;))
mut oon ihan samaan mieltä tuosta teatterista! ite oon masalan nuorisoteatterissa ollu, mut vasta teininä - aivan mahtava harrastus! samoin partio oli kiva, mut päättäköön tuo sit aikanaan mitä haluaa (luultavasti jotain liikunnallista ja nörttimäistä... varmaan kiipeilyä ja laskettelua jos on tippaakaan isänsä plikka, njoo... kiipeilemässäkin käydään apaut kerta viikossa Neiti mukana (jooh, on sil omat tossutkin...)...)
ja jooh... tuo on marraskuussa 3-v... ehheh... mut ei oo päiväkodissa. alottaa kyl ens viikolla leikkikerhossa 2 kertaa viikossa 3h kerralla (tää ihan kielen oppimisen kannalta) ja ens syksynä koetetaan saada päiväkotiin, kun tääl pitää hakee päiväkotipaikkaa jo kauhian aikasin, eli tammi-helmikuussa ja tänä vuonna oli ihan vähän muita juttuja tuohon aikaan :D
Meillä telinevoimisteluhalliin saa mennä ainoastaan ekalla kerralla mukaan. Muuten vanhemmat ja sisarukset istuu odotusaulassa odottelemassa.
Noin lähellä meillä ei olis kyllä ollu mikään, tai no ehkä tuo tanssi tossa parin kilsan päässä.
Voimisteluseura(/-halli)kin valittiin sen mukaan, että tulevaisuudessa tullaan asumaan siellä lähellä. (Taloa kun siis edelleen etsitään tuolta viereiseltä saarelta.) Tämän hetkiseen matkaan tuo ei paljoa vaikuta, 10 minuutin automatka piteni puolella, eli ei tarvinnut sen takia murehtia.
Willa joutuu raukka tulevaisuudessa jääkiekon pariin, halusi tai ei. (No ei sentään :D) Mutta kun isänsä on harrastanut, isoisänsä valmentaa, luistelemaan oppi jo viime talvena, mailan käsittely yllättävän hyvää tuon ikäiselle, niin näyttäisi veri vetävän siihen suuntaan :) Mutta tuon jätän tyystin isänsä harteille, en ymmärrä näistä poikien jutuista niin paljoa, että parempi pysyä taka-alalla :D
Sepä se! Eihän tuo Göteborg nyt niin kaukana ole (käyväthän ihmiset täältä saakka siellä töissäkin päivittäin), mutta nuo himskatin työmatkaruuhkat! Tuohon matkaan menisi muuten ehkä 30 minuuttia, mutta ruuhkineen siihen saa varata vähintään sen tunnin :(
Minä kanssa vasta siis teininä tuota teatteria harrastin, lopetettuani telinevoimistelun. Voimisteluharjoituksia kun oli kolmesta viiteen viikossa, niin ei siihen kovin kummoisia lisäharrastuksia mahtunut.
Miten teillä sujuu kielen kanssa muuten? Onko jotain jo tarttunut? :)
Itse harrastaessani oli myöskin noin; että vain alussa pääsi katsomaan.
En tiedä kielletäänkö täälläkin harjoituksien katsomosta seuraaminen tulevaisuudessa, mutta siihen saakka aion kyllä nauttia täysin siemauksin :)
Jawohl! Ein bissen ;) Itsehän käyn myös saksankurssia ja samoin mieheni (siksi meillä on auppari - muuten ei kumpikaan päästäis kursseille...)
Neiti meistä tuon kielen varmasti ensimmäisenä oppii, kovin toistelee jo muita ja osaahan tuo jo muutaman sanankin ja ymmärtää huomattavasti enemmän :)
Post a Comment
Kiitos viestistäsi ♥