Kiukkupylly

Elisa ilmoittaa haluavansa ulos. Kerron, että ei onnistu nyt, kun Willa nukkuu päiväunia.
"Minä menen sitten yksin!" kuuluu kiukkuinen huuto eteisestä.
Ehei tyttöseni, et kyllä mene.
"Ja ihan varmasti menen!"
Kun olen muutaman kerran kieltänyt, eikä uho tunnu loppuvan, ilmoitan, että nyt neiti joko rauhoittuu tai joutuu jäähylle. Eteisessä oli hetken aikaa täysin hiljaista. Kohta alkoi kuulua vaatteiden kahinaa ja olin juuri menossa katsomaan, kun täysissä pukeissa oleva Elisa ilmestyy keittiöön.
"Minä menen sitten parvekkeelle!" tiuskaisee ja lähtee kannat kopisten kohti parvekkeen ovea.

Sinne se meni, pikkuinen kiukkupyllyni. Ensin istui kiukkuisena tuolissa, mutta pian alkoi touhuta kaikenlaista. Lopulta sain houkutelluksi hymynkin esiin. Puolentunnin jälkeen tuli sisälle ja pyysi anteeksi. Saihan se ja vähän kuumaa kaakaotakin.

Elisa says she wants to go out. I tell her, that ain't happening because William is sleeping.
"Then I'm going out alone!"
No way, my girl, you are so not going.
"I am so going now!"
After telling her no few times, I tell her that either she calms down or she is going to have a timeout. Silence. After a while I hear clothes rustling in the hall and I'm just about to go and check what's going on when Elisa appears into the kitchen.
"I'm going onto the balcony then!" she snaps.

And there she went, my little Miss Cranky Pants. First she was sitting grumpy in the chair but after a while she started to do stuff. In the end I did manage to get few smiles from her as well. After half an hour she came in and apologized. She was forgiven and got some hot chocolate too.