Huipulla tuulee

Olen näistä maisemista kirjoittanut jo monta kertaa ja tulen varmasti tulevaisuudessa kirjoittamaan vähintään yhtä monta. Nämä ovat jotain uskomatonta, vuodenajasta riippumatta.
Meidän tonttihan jatkuu tuonne peremmälle kallioisena ryteikkönä. Kesällä sinne ei edes tullut kunnolla kiivettyä vaikeakulkuisuuden takia. Eilen käytiin kuitenkin koko perheen voimin ihastelemassa sieltä aukeavia maisemia. Minulla ei tietenkään ollut kameraa mukana.
Tänään kiivettiin sinne Elisan kanssa ihan vartavasten kamera mukana. Tuo kuvausapulaiseni ei vain osaa ottaa huomioon 22 vuoden ikäeroamme, saatika mukana raahaamaani kameraa. Pakkasta oli vain pari astetta, mutta tuuli oli kova ja jäätävän kylmä. Toppavaatetus piti hyvin lämpimänä, pienen hienkin sain pintaan kiivetessäni.
Kiva reissu meillä oli, parhaimmat maisemat jäivät tosin kuvaamatta, ne kun olivat suoraan aurinkoa kohti. Sinne pitää kiivetä uudestaan vähän pilvisemmällä säällä.
Ja tuo takapihan ryteikkö pitää ehdottomasti raivata, jotta noiden maisemien katseleminen sujuu pienemmällä vaivalla.

Tänään meidät on kutsuttu lasten gamle faffalle syömään. Muu porukka lähti vielä pulkkamäkeen, minä painun suihkuun ja laittamaan itseäni valmiiksi.

Hyvää sunnuntain jatkoa!

Saariston syksy

Lisää kuvia sunnuntailta. Alimmainen on liikkuvasta autosta käsin näppästy.

Mehän asutaan siis kivenheiton päässä merestä, mantereella kuitenkin. Odottelemme Sen Oikean Talon löytymistä tuolta saarelta.

Itse olen asunut saarella ensimmäiset 17 vuottani ja takaisin sinne muutin taas 2006.

Tuossa välissä opiskelin neljä vuotta Tampereella. Tuota neljää vuotta lukuunottamatta, olen aina asunut kivenheiton päässä merestä. Enkä voisi kuvitella mitään muuta. Onneksi tuo kaksilahkeinen on kanssani samassa veneessä, eikä missään nimessä suostu muuttamaan sisämaahan.

(Ainiin, ihotautilääkärikin ehdotti kerran, että ehkä oma atooppinen ihottumani johtui Tampereelle muuttamisesta. Ei siis itse kaupungista, vaan sisämaassa asumisesta. Ihottuma alkoi ensimmäisenä talvena siellä, 2002 ja hävisi Elisan raskauden aikaisena talvena 2006-2007. Raskauden olen myös kuullut parantavan atooppista ihottumaa, mutta voihan tuolla ilmastollakin olla vaikutusta asiaan. Jännä juttu.)

Ainiin, tänään meillä on täällä 3-vuotias. Niin se vain kalenteri sanoo.

"William, ootko äitin vauva?"

"Nej! Jag är ingen vauva, jag är en stor pojke!"

:')

Kool mii määnpoi

Kuvia eiliseltä.

Kuten näkyy, laukku ei ole koskaan tyhjä. Kun kamera jättää paikkansa, sinne kulkeutuu leluja, vaatteita ja miehen kännykkä ja lompakkokin näkyy siellä vilkkuvan. Ja vaikka se vihaa tuota väriä, niin hienostihan se tuossa mukana näkyy mukana roikkuvan kun omat käteni ovat kameran ympärillä ;)

Viikonloppuna sain vihdoinkin tarpeeksi läppärinkuvatuksestani. Toukokuussa kerroinkin koneen elvyttämis-prosessista. Se sujui ihan hyvin, kone toimii kyllä, mutta hidas tämä on kuin mikä! Tuulettimet huutavat, kovalevyn merkkivalo palaa jatkuvalla syötöllä. Tänään laitetaan uusi kone tilaukseen, toivottavasti se saapuisi vielä tämän viikon aikana. Nyt pitää vielä tyhjätä tämä kone ja tallentaa kirjanmerkit yms.

P.S. Tätä kirjoittaessani lapset perustivat bändin. Mikrofoneina on sählymailat, repertuaariin kuuluu vain ja ainoastaan Eric Saaden "Manboy" kertosäe.
"Hej allihopa, det här är Glada Gänget och vi ska sjunga Manboy till er!" kuluu keittiöstä.
(Hei kaikki, me olemme Iloinen Jengi ja me laulamme teille Manboyta!")

"Määnpoi, määnpoi jyy kän kool mii määnpoi!"

Taidan mennä kuuntelemaan tuon keikan, sen verran iloiselta jengiltä kuulostaa ;)

♥♥♥

Clair Naturel

Tänään tuli kuvattua paljon; kamerassa todisteena 941 kuvaa.
Olin samalla aallonpituudella niin luonnonvoimien kuin kameranikin kanssa.
Käytiin lasten isoisoisällä syömässä, matkalla nappasin nämä, toisen mennessä ja toisen tullessa.
Ekassa kuvassa Tjörnin silta, toisessa auringon laskua 80km/h kuvattuna.
Nämä kuvat kävi Lightroomissa vain koon pienennyksessä ja vesileimauksessa.
Mielestäni aivan upeat värit. Vähän ehkä häiritsee tuo sillalla kulkeva valkoinen ajoneuvo.

P.S. Äitini oli löytänyt suomenkielisiä vinkkejä luontokuvaukseen, niitä on täällä.
(Se on muuten yksi heikko kohtani, luontokuvaus. En osaa. Se taas johtuu siitä, ettei ole ollut kiinnostusta. Ehkä se(kin) tästä vielä.)

Syömään!

Tänään tein niinkin gourmet ruokaa kuin jauhelihakeittoa. Perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, kukkakaalia, parsakaalia, purjoa, herneitä ja jauhelihaa. Vähän persiljaakin. Huomatkaa tosi kaunis kattaus soppakattilalla ;)
(Meiltä kyllä ihan oikeasti uupuu sellainen iso valkoinen kulho, olen joskus kaivannut mm. keitetyille perunoille tai perunamuusille. Sellaisesta voisi soppaakin tarjoilla. Se on ehdottomasti hankintalistalla.)

Soppa maistui molemmille lapsille. Syötiin sen kanssa limppua, kun en muistanut ostaa ruisleipää.
Ja joo, Willa on vielä molempikätinen, mutta vahvasti viettää vasempaan. (Laastari pitää paikallaan irtoavaa pikkusormen kynttä.)
Soppaa tein tosiaan paljon, loput menevät pakkaseen. Pienimmät astiat pitävät sisällään yhden Willan annoksen; jos me satumme syömään ruuaksi jotain missä on maitoa, munaa tai pähkinää. (Eilen tacopiirakan tilalle sulatin Willalle pakastimesta viime viikkoista kinkkukiusausta). Willa ei yleensä ole tästä moksiskaan, varsinkin jos Elisa haluaa "samaa kuin Willakin".
Joskus kyllä tulee tilanteita, että poika ilmoittaa haluavansa samaa kuin muillakin. Saattaa saada raivokohtauksen ihan jo siitä syystä, että hänen perunamuusinsa tulee eri kattilasta. Ulkonäöltään kuitenkin ihan samanlaista. En ole vielä ottanut tästä sen suurempaa stressiä vaan laittanut uhmailun piikkiin.
Joskus kyllä tulee itselle tosi paha mieli, kun toiset syövät jotain herkkua jota Willa ei saa. Näin käy usein jossain kylässä. Vaikka minulla on Willalle omat eväät, eivät ne nyt tietenkään ole ihan samanlaisia kun muiden.
Paikat, jossa me käymme syömässä (fammu, faffa ja miehen isoisä) ovat perillä Willan allergioista noin muuten, mutta tuo isoisoisä ei sitä kovinkaan usein muista. Onneksi hänellä on kuitenkin pakkasessa aina nakkeja (Willan ehdotonta herkkua), joten hätä ei yleensä ole sen kummempi.
Fammu tykkää ruuanlaitosta ja yleensä tekee maidottomia ja munattomia ruokia. Faffan vaimoke tykkää myös kokata ja  on itse moniallergikko, joten Willalle on usein tehty ihan erikseen omat ruuat. "Siinä sivussa pyöräytin Willalle tuollaisen..." (Minä kun en ole mikään ruuanlaiton ystävä ja tuollainen "sivussa pyöräyttäminen" ei todellakaan onnistu ilman kunnon kaaosta!)

Willa noin yleisesti rakastaa ruokaa ja syö valtavia annoksia melkein mitä vain. (Parsakaalia ei syönyt maanantaina kun ilmoitti, ettei syö puita. Tänään se kuitenkin maistui keiton seassa pienempinä paloina ;)
Päiväkodissa olivat olleet vähän huolissaan muutama viikko sitten, kun Willa ei ollut syönyt ruokaansa kokonaan ja sen sijaan söi kolme sämpylää!
Elisa syö myös melkein mitä vain, mutta huomattavasti pienempiä annoksia kun veljensä. Elisa rakastaa mm. kukkakaalia ja viime viikolla saivatkin muut asiakkaat ruokakaupassa kuulla ylistyslaulun kukkakaalille: "Jag älskar blomkål. Oj, vad den är god. Jag älskar kukkakaali, mamma!" Ilmoitti myös kassatädille, haluavansa kukkakaalia pizzansa päälle ;)

Näin meidän torstai. Pappa on ylitöissä, tulee varmaankin tunnin sisällä. On ollut kotona Willan kanssa maanantaista lähtien, Willa kun oli viikonloppuna flunssassa ja siitä johtuvat astmaoireet jatkuvat vieläkin. Tänään oli ensimmäisen kerran päiväkodissa, minä soittelin parin tunnin välein kuulumisia, mutta hyvin siellä oli sujunut.
Nyt lähden aloittamaan lasten iltapuuhat, palataan!

Ruuan kuvaamisen vaikeus

Tacopiirakkaa ja salaattia. Oli kyllä tosi vaikeata, siis kuvaaminen. Valkoiset astiat, värikäs ruoka ja kynttilät. Jostain piti luopua ja tällä kertaa se oli tunnelma. Kun kuvat vain näyttivät vuoroin kellertäviltä ja vuoroin vihertäviltä, päätin ottaa käyttöön lisävalaistusta ja kiinnitin kameraani lisäsalaman. Kuvien tunnelma toki kärsi, mutta nyt ruoka näyttää mielestäni siltä miltä se näytti luonnossakin. Ja lautaset näyttävät valkoisilta. Lukuunottamatta tuota salaatti kuvaa. Jos halusi kulhon olevan vitivalkoinen, näytti itse salaatti pakastetulta. Ja kun salaatti oli herkullisen väristä, oli kulho kellertävä. Etsin siis kultaisen keskitien.
Nyt pitänee kyllä perehtyä tähän tekniseen puoleen tarkemmin ja alkaa selata oppaita ruuan kuvaamisesta.
Josko homma tästä helpottuisi!

Ohje tacopiirakkaan muuten täältä. Ohje löytyy suomeksi täältä, mutta tuossa on käytetty kaksi purkkia ihan tavan crème fraichea, kun tuossa ensimmäisessä käytetään yksi purkki tavallista ja toinen chili-paprika-maustettua. (Tuota ei muuten löydykään Arlan suomenkielisitä tuotesivuilta, siinäköhän eroavaisuuden syy)
Ohjeella tulee omaan makuuni sopivan tulista, joten jätämme yleensä chilit piirakan päältä pois.
Lisäksi ihan perus vihreäsalaatti ja kermaviiliä. Nam!

Mikä ihmeen laitruumi?

Lightroom on ehdottomasti lemppari ohjelmani. Sen löydettyäni pari vuotta sitten, en ole valokuvia juuri Photoshopissa availlut, ei ole ollut tarvetta. Juurikin tästä syystä olin niin innoissani mahdollisuudesta arpoa yksi teidän kesken!

Lightroom on ennen kaikkea niin kätevä. Kaikki säädöt ovat siinä esillä, koko ajan näkyvillä. Voi varovasti säätää yhtä ja sitten toista; ei tarvitse erikseen avata valikkojen kautta. Kuvat saa käsiteltyä nopeasti. Ja monta kuvaa kerralla!

Oletetaan vaikka, että huomaat vasta koneella, että valkotasapaino on ollut ihan pyllyllään.

Jokainen kuva on sinertävä.

No, säädät tasapainon oikein yhteen kuvaan. Ja sitten siirryt seuraavaan kuvaan ja painat vain yhtä nappia (Previous) ja ohjelma hakee aiemman kuvan säädöt ja lisää ne uuteen kuvaan.

Tai vaikka niihin kaikkiin neljäänsataanviiteenkymmeneenkolmeen.

Originaali.

Tällaisia erilaisia yhden napin efektejä (Lightroom Presets) on vaikka kuinka.

Ja niitä voi tehdä ja tallentaa itse. Ja niitä voi myös ladata lisää netistä.

Tai sitten voi käyttää oikeassa reunassa olevia säätimiä ja käydä kuva läpi kohta kohdalta.

Pehmentää sieltä, tarkentaa tuolta.

Vain mielikuvitus ja oma maku on rajana.

Itse lisään yleensä ainakin kontrastia, terävöitän tärkeimmät ja mahdollisesti myös rajaan. Kuvan tallennusmuodosta riippuen.
Ohjelma on todella helppo käyttöinen ja ihan "amatöörikin" voi saada upeaa jälkeä aikaan.
Jos olet joskus avannut Photoshopin ja todennut sen olevan aivan liian monimutkainen, Lightroom voi olla ratkaisu.
Sitä kautta voi myös halutessaan tehdä vesileiman (watermark), tuon kuvieni päällä olevan haalean tekstin. (Tai oikeastaan niitä voi tehdä vaikka kuinka monta ja valita aina kuvakohtaisesti mitä haluaa käyttää. Tai sitten olla yhtä tylsä kuin minä ja mennä sillä samalla.)
Mutta lyhykäisyydessään, I ♥ Lightroom

Minulle lähetettiin tämän yhteistyön myötä kokeiltavaksi Adobe Photoshop Elements 11. En ole ohjelmaa koskaan aiemmin kokeillut, mutta pikaisen selailun jälkeen voin todeta, että  V-A-U. Siinä on muuten sitten toinen ohjelma jota voin suositella sinulle, joka totesit Photoshopin olevan liian vaikeaselkoinen. En uskalla vielä sen enempää ohjelmasta sanoa, yritän perehtyä siihen ensin tarkemmin. Mutta voisin vaikka yrittää jonkinsorttista esittelyä viikonlopuksi.

 Näillä säädöillä huomiseen!