[Pepparspray]

6 Nov 2014

Hei, me muutetaan!


Ei nyt ihan fyysisesti sentään, mutta blogi siirtyy osoitteeseen:

www.saaristokoti.com



Vähän erilaista sisältöä ja tiheämpi päivitystahti.

Toivottavasti nähdään siellä!

Terveisin,
Suvi

14 Oct 2014

Kotiäiti {WannaBe}

Hej på er!

Täällä on arki jatkunut samanlaiseen malliin. Elisan ollessa koulussa me puuhastellaan Willan kanssa kotona, käydään pyöräretkillä, fammua moikkamassa ja  nautitaan leikkitreffeistä. Nautin näistä kiireettömistä arkiaamuista aivan suunnattomasti!
Itse olen ollut flunssan vuoksi puolikuntoinen jo monta viikkoa. Ottaisin mieluusti viikon mittaisen kunnon flunssan, kuin tällaisen 'olen-en ole-kipeä'-olotilan!





Keittiökin alkaa olla jo loppusuoralla. Vielä pitäisi kipaista hakemassa Ikeasta muutama levy lisää. Mutta voin todellakin suositella näitä levyjä. Todella helpot ja nopeat asentaa (sanoo hän, joka on asennusta vain vierestä katsellut). Meillä homma on venynyt kun en ole saanut aikaiseksi käydä niitä levyjä ostamassa. On se kumma, kun sinne olisi pakko mennä, niin ei nappaa ollenkaan.

Energistä keskiviikkoa!

25 Sep 2014

Thor och Isabella

Päätös terraarioeläimen hankkimisesta tehtiin jo vuosia sitten ajatuksella, että "Sitten kun se oma talo löytyy". Lajinkin kanssa oltiin vielä vähän epävarmoja, ensin ajatuksena oli kilpikonna, joka lopulta vaihtui liskoksi.
No, kun se talo sitten viimein löytyi, lupasimme lapsille, että kunhan saadaan ne alakertaan vievät portaat asennettua, niin jonkinmoinen lisko hankitaan. Lasten kanssa katseltiin erilaisia vaihtoehtoja, Elisa varsinkin ihastui kameleontteihin, Willan mieleen olivat parta-agamat. Oman googletteluni seurauksena tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jonkinlaisella gekolla lähdetään liikenteeseen. Ajatuksissa oli päiväaktiivinen, pienikokoinen, hauskan ulkomuodon omaava ja suht helppohoitoinen laji aloittelijalle. Lisää googlettelua ja huomasin etsiväni mahdotonta yhtälöä.
Jostain oli tingittävä ja kun tässä nyt ollaan ensikertaa liikenteessä, päädyimme leopardigekkoon.
Nyt olenkin sitten viimeiset kuukaudet etsinyt tietoa eri lähteistä ja kolmella eri kielellä. Jonkinlainen käsitys liskon tarpeista alkoi muodostumaan.

No, kaksi viikkoa sitten sain tarpeekseni. Mitä ihmettä me nyt vielä odotetaan? Johan meiltä täytyy liietä tila yhdelle terraariolle! Parin puhelinsoiton jälkeen lähdimmekin lasten kanssa ajamaan kohti Göteborgia ajatuksella, että kunhan nyt katsellaan ja ihmetellään.

Muutamaa tuntia myöhemmin olimme kuitenkin kotimatkalla kahden ihastuttavan leoski-vauvan, parinsadan jauhomadon, viidenkymmenen sirkan, (Miksi tyytyä kahteen kun voi kerralla saada monta sataa lemmikkiä? ;) ja terraarion kanssa.
Ja voihan rääpäle! Nämä kaksi olivatkin huomattavasti meille kerrottua nuorempia, mutta toistaiseksi homma näyttää sujuvan ihan hyvin. Fammulta haettiin lainaan keittiövaaka, jotta pystytään vähän tarkemmin seuraamaan näiden kasvua.
Molemmat ovat siis naaraksi haudottuja, mutta lopullinen sukupuoli selviää vasta parin kuukauden kuluttua. Willahan pitää omaa liskoaan poikana, kuulemma vaihtoi sen kunnei halunnut tyttöliskoa ;)






Ja niin, näiden mukana tuli jauhomatoja ja sirkkoja. Pienen googlettelun jälkeen saatiin noille ruokaeläimillekin hyvät oltavat ja nyt meidän ruokailutilan(!) nurkassa on mato- ja sirkkafarmi. Eipähän tarvitse pelätä kutsumattomia ruokavieraita ;)
Nuo farmit eivät ole tuohon jäämässä, kunhan saan hommaan jonkinlaisen rutiinin ja varmuuden, siirtyvät ruokaeläimet kellariin. Terraarionkaan lopullinen paikka ei ole tässä alakerrassa. Näin ainakin itselleni olen vakuutellut. Nyt vain sattuu olemaan niin, että minä olen se kaikkein innokkain tirkistelijä ja tuijottelen noiden puuhia illat pitkät :)

Willa siis nimesi oman liskonsa Thoriksi. Se on näistä kahdesta ihan pikkuisen pienempi ja sen tunnistaa pyllyn päällä olevasta pilkusta.
Elisan lisko on nimeltään Isabella, joka on huomattavasti "veljeään" rohkeampi ja aktiivisempi. Tuntuu myös syövän enemmän, vaikka molempien painot näyttävätkin nyt samoja lukemia (5g).










Ovat ne ihan hirmuisen suloisia vaikkakaan kaikki eivät ole samaa mieltä. Kun esimerkiksi työkaverini kuulivat meillä asustelevan liskoja oli reaktiot jotain "Yyyyyyh" "Eeeewwww" -luokkaa. Mutta kaikki nämä livenä nähneet ovat ainakin tykästyneet. Fammu jopa niin paljon, että harkitsee itselleenkin ;)

Nyt on aika painua pehkuihin, lapsilla on huomenna lomapäivä ja luvassa on hulinaa ja vilinää, kun molemmat ovat kutsuneet kavereita meille leikkimään.

Hyvää viikonloppua!

24 Aug 2014

Yökyöpeli




Viime postauksesta onkin kulunut jo hirmuisen pitkä aika, enkä oikeastaan löydä edes edes syytä. Muuta kuin ihan vain tämä itse elämä. Tietokone taitaa olla päällä ensimmäistä kertaa sitten toukokuun.

Mutta, jos nyt jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, niin loppu harjoittelujaksoni oli yhtä mahtava kuin alkukin. Sain olla mukana mitä mielenkiintoisimmissa kohtaamisissa. Yksi potilas tunsi sielunyhteyden erään suositun amerikkalaislaulajan kanssa, toinen oli vakuuttunut siitä, että kaikki ympärillä olevat olivat robotteja jotka yrittivät vallata maailman ja kolmas pystyi havaitsemaan syövän vain ihmistä katsomalla. Tämä viimeksi mainuttu tiesi myös aina miten syöpä parannetaan ja käski syömään mm. ketsuppia ja juomaan punaista mehua.
Olin paikalla myös rajuimpien tunteenpurkausten aikana; sain teipata viiltelyhaavoja ja keskustella itsemurha-aikeista. Olin myös paikalla yhden yrityksen tapahtuessa.
Sanon vain, että mielenkiintoinen on ihmisen mieli.

Heti harjoittelujaksoni päätyttyä ja valmistuttuani (kyllä, täällä kirjoittaa nykyään mielenterveys- / lähihoitaja :) alkoi kesätyöni vanhainkodin yövuorossa. Keväällä hommaan lupautuessani epäilin turnauskestävyyttäni hereillä pysymisen suhteen ja pari ensimmäistä yötä olivatkin aika rankkoja. Aika pian kuitenkin tajusin homman mahtavuuden ja nyt en enää suostu päivävuoroja vanhainkodilla tekemäänkään :)
Vuoroja on 2-3 viikossa ja yksi vuoro kestää 10 tuntia. Tuosta kymmenestä tunnista varsinaista työskentelyä on noin 1-2 tuntia, osastosta ja yöstä riippuen. Lopun ajan saa käyttää miten itse haluaa. Mies ja pari kaveria kauhistelevat, etteivät ikinäkoskaanmilloinkaan pystyisi tällaiseen "istuskeluun", mutta minulle tämä on ollut taivas. Vihdoin on aikaa tehdä niitä juttuja, joita kotona ei ehdi tai raaski, siellä kun löytyy aina jotain "tärkeämpää" tekemistä.
Nyt minulla on parikymmentätuntia viikossa aikaa neuloa, virkata, lukea, katsella netflixiä, treenata, surffata netissä jne. Tämä on aivan mahtavaa!
Työ psykoosiosastolla toki kiinnostaa edelleen ja aion jatkossakin tehdä sinne sijaisuuksia, mutta kun vertaa sitä näihin yövuoroihin, kallistuu vaaka väkisinkin tähän suuntaan ainakin tässä elämäntilanteessa, mm. lyhyemmät työmatkat, suurempi palkka, mahdollisuus olla kotona Elisan koulupäivän loputtua ja tosiaan, se 'oma aika'. Ainoa miinus hommassa on ehkä se, että sitä ei parhaimmalla tahdollakaan pysty kutsumaan mielenkiintoiseksi. Tykkään kyllä työskennellä dementikkojen kanssa, mutta keskellä yötä se saattaa olla yhtä vaipan vaihtoa ja tappelua nukkumisesta.

Yhtälailla tietokoneen kanssa kaapissa on majaillut kamera ja remontti-into. Nyt ne on kuitenkin kaikki kaivettu taas esiin ja voin kuvata teille toivottavasti alkuviikosta valmistuvaa pikkuista (joka paisui vähän isommaksi) keittiöremppaa.
Keittiön tuunaaminen aloitettiin jo kesän alussa, vanhempieni ja pikkusiskoni käydessä, poistamalla se keskellä keittiötä seissyt jääkaappi-systeemi. Se teki jo keittiön huomattavasti valoisammaksi, mutta valon myötä silmään pistivät entistä enemmän naarmuuntuneet välitilan laatat. Alunperin laatat ovat siis olleet ruskeat, jotka joku älypää on päättänyt maalata, ilmeisesti ihan tavallisella seinämaalilla, valkoiseksi. No, eihän tuollainen seinämaali kestä jatkuvaa pyyhintää, joten lieden ja tiskialtaan takaiset alueet olivat todella sottaisen näköisiä maalin hilseillessä.
Hain Ikeasta pari viikkoa sitten FASTBO levyjä välitilaan ajatuksella, että ne vaan silikoonilla liimataan siihen kaakelien päälle. No, tällainen fuskaushan ei käy miehelle ja päätettiin poistaa vanhat kaakelit. Ja niiden alta paljastuneet vielä vanhemmat kaakelit...
Aloitimme eilen aamulla ja saimme homman valmiiksi tänään iltapäivällä. Kylläpähän osasivat liimata tiukkaan joskus 70-luvulla!
Huomenna saadaan toivottavasti kovalevyt paikalleen ja sen jälkeen vain liimaillaan nuo levyt. Yritän vielä saada miestiä innostumaan tasojen vaihtamisesta valkoisiin, mutta tyyppi ei oikein ole samalla aallonpituudella tässä asiassa. Saa nähdä miten käy :)



Eipä tänne muuta ihmeellistä, Elisan koulu alkoi viime viikolla ja tyttö on aivan innoissan. Sain myös puhelun suomen kielen opettajalta ja suomen kielen tunnit sijoitettiin maanantai-iltapäivälle.
Lisää kesäkuulumisia löytyy instagrammista ja kuvat näkyvät myös tuossa blogin sivupalkissa.

Puss o kram,

Suvi
P.S. Typerä bloggeri taas tappalee noiden kuvien sijoittamisen kanssa.

21 May 2014

Seitsemännessä taivaassa



Kuten otsikosta käy ilmi, täällä liihoitellaan jossain korkealla pilvien yläpuolella. Työharjoitteluni psykoosiosastolla alkoi maanantaina ja voin kertoa löytäneeni unelmatyöpaikkani! En meinaa malttaa lähteä sieltä kotiin ja kotiin tullessani hihkun ja hehkutan päivääni miehelle. Joka ei tietysti ymmärrä asian päälle ollenkaan :D


"Pääsin tänään seuraamaan kolmen potilaan ECT:tä!!"
"Mikä se on?"
"Sähköhoitoa! Potilaan aivoihin johdetaan sähköä, jolla saadaan aikaan kouristuskohtaus! Ja ennen sitä annetaan lihaksia rentouttavaa lääkettä, siitäkin tulee kouristelua!"
"Ööö... kiva?"


En osaa edes kuvailla tätä tunnetta. Innostusta! Tekee mieli itkeä ja nauraa yhtä aikaa.
Minä NAUTIN! Kuljen kotonakin kestohymy huulilla ja odotan jo seuraavaa työpäivää. Osasto on todella mielenkiintoinen ja työryhmä aivan mahtava. Minua pyydettiin jo sijaiseksi harjoittelujaksoni päätyttyä, ihan hyvin kolmen päivän jälkeen :)
Tuntuu kyllä ihan hassulta, minä töissä sairaalassa!


Huomenna on kuitenkin vapaapäivä, ollaan Willan kanssa kotosalla ja yritän saada kotityöt ajantasalle. Sääennusteen mukaan on huomiselle luvassa +27°C, joten luultavasti päädymme puutarhahommiin.
Loppuviikoksi pääsen taas harjoittelemaan!



Hyvää loppuviikkoa!

P:S. Bloggerin kuvien lisäys takkuaa ja pahasti.
Kuvat ilmestyvät minne sattuu, katoavat kesken kaiken
ja vasta pitkän taiston jälkeen ne saa keskitettyä rinnakkain.


11 May 2014

Puutarhaterapiaa

Viikot vierivät aivan hurjaa vauhtia, tuntuu ettei uusi viikko ehdi edes alkaa, ennen kuin jo ollaan viikonlopussa.

Minä olen pakertanut viime viikot koulutöiden kanssa, viimeisiä viedään, kuukauden päästä pitäisi jo valmistua, mielenterveyshoitajaksi :)
Viikonloput ollaan puuhattu puutarhassa ja voin kertoa, että hommaa on riittänyt.
Käydessämme tätä taloa katsomassa, totesi myyjä että: "Tästä on vähän muodostunut tällainen komposti..." viitaten valtavan alppiruusun takaiseen alueeseen.



No, alppiruusun (ja muutaman muun puun/pensaan) katkottuamme ja juurakoita kaivaessamme, kävi selväksi, että "komposti" on joillekin erittäin laaja käsite. Me kuvaisimme tuota enemmänkin kaatopaikaksi;  9x6 metrin kokoinen alue täynnä maahan haudattua roskaa.
Monta, monta, monta säkkiä erilaista muovitavaraa, aina muovisista kukkaruukuista (joita oli kymmeniä, jollei satoja!) aina multapussien säkkeihin ja kissan muoviseen vessalaatikkoon saakka. Metallia löytyi sitäkin, pullonkorkkeja, betonirautaa ja jopa yhden matkalaukun kehikko (matkalaukuksi tunnistin, koska yksi kulma pyörineen oli vielä tallella). Lasia löytyi ruokapurkkien ja sirpaleiden muodossa. Rakennusjätettä; tiiliä, betonimöykkyjä, niitä betonin valuraudoituksia, autotallin vanha kattomateriaali, talon vanhoja kattotiiliä, parketin ja laminaatin palasia jne. Tämän lisäksi löysimme kivoja yllätyksiä, mm. valtava määrä harmaata mönjää, jonka alkuperä vaikuttaisi olevan kissanhiekkalaatikon sisältö.
Kermapaketteja, majoneesi- ja mätitahnatuubeja.
Kahdesta, ihan oikeasta kompostiastiasta löysimme valtavan määrän luita ja kananmunankuoria. Niitä pois kaivaessani, ajattelin, että siellä alla on varmaan ihan hyvää multaa kuitenkin. Olihan siellä sitäkin toki, harmi vain, että sen seassa oli niin metallia, lasia kuin muoviakin. Ovat siis heittäneet pois hedelmiä yms. pusseineen päivineen.






Eli, minä olen lajitellut. Ja lajitellut. Ja lajitellut lajittelusta päästyäni.
Nyt ollaan vihdoinkin siinä tilanteessa, että viime maanantaina vietiin valtava lasti kaatopaikalle ja huomenna on edessä uusi reissu. Huominen lasti ei enää sinäänsä sisällä roskaa, vaan oksia, juurakoita, kiviä ja maa-ainesta, jota kaivoimme kompostiastioista.
Suurin raivaus on siis takana, nyt saa alkaa tosissaan miettiä nurmikon rajoja ja laittamaan uutta. Tuntuu aivan mahtavalle.
Ainoa asia, joka on pitänyt minut järjissäni tämän urakan kanssa, kummallista kyllä, on ollut se, että nämä roskat eivät ole meidän jäljiltämme. Tiesin, että voisimme (kehtaisimme!) aina kutsua apuvoimia, jos omat voimat eivät riittäisi.



Näiden viikonloppujen ja aurinkoisten ilmojen ansiosta me olemme jo ruskettuneet huomattavasti. Kaverini ihasteli Elisan rusketusta, totesin epäileväni tytön olevan vain likainen, mutta eipä tuo väritys pesemällä mihinkään lähtenyt.

Huomenna alkaa minun viimeinen kouluviikkoni. Ensi viikon jälkeen alkaa neljä viikkoa kestävä työharjottelu. Minä pääsin sairaalan psykoosiosastolle, enkä voisi olla enempää innoissani! Sieltä toivottavasti löytyy tulevaisuudessa sijaisuuksiakin.
Vaikka työtilanne täällä on todella hyvä, en elä missään toivossa, että vakituista työtä löytyisi heti valmistumisen jälkeen. Vanhuspuolelle pääsisi toki, mutta ajattelin ensin mennä sijaisuuksilla jonkun aikaa, jotta voin kokeilla erilaisia paikkoja ennen kuin päätän mitään pysyvämpää.

Tällaista tänne.

Aurinkoista viikkoa!
Terveisin, Suvi

24 Apr 2014

Black, White And Folded

Hei taas pitkästä aikaa!

Minä olen vihdoin parantunut flunssasta, reilu kolme viikkoa menikin sen kourissa. Pääsiäisviikon vietin lasten kanssa vanhempieni luona, sieltä kotiuduimme tiistaina. Viikko vierähti käsitöiden merkeissä, kun ompelimme Elisan Alladin-aiheiseen luistelunäytökseen Jasmine-puvun. Tämän lisäksi surautin pikaompeluksena Willalle housut ja virkkasin Elisan huoneeseen tyynyn.
Meidän poissaollessamme oli luonto puhjennut täyteen viherrykseensä ja olenkin nyt pari päivää ihaillut puutarhaamme. Heinäkuussa tänne muuttaessamme oli kesä jo niin pitkällä, että ainoastaan kuunliljat ja pionit kukkivat. Nyt olen ihmetellyt joka puskaa ja maasta puskevaa kukkaa; on valkoista, keltaista, sinistä ja lilaa. Ihanaa!
Kun ikkunoista aukeava maisema tarjoaa väriä yllin kyllin, olen huomannut, että sisällä menee yhä mustavalkoisemmaksi. Pikkuhiljaa, huone huoneelta, alkaa näyttää yhä värittömämmältä ja yksinkertaisemmalta. Ehkä se liittyy tähän joka keväiseen raivausvimmaan, mene ja tiedä :)


 





Kevään raivaus-vimman syyksi voidaan myös laittaa pari viikkoa sitten tilaamaani vaatteiden viikkaaja. Olen nähnyt mainoksen/videon kyseisestä härpäkkeestä jo vuosia sitten ja naureskelin ihmisten uusavuttomuutta. Viime syksynä mies törmäsi mainokseen ja totesi laitteen olevan kuin minulle tehty. Tuhahtelin taas.
No, tuolloin pari viikkoa sitten törmäsin mainokseen taas ja ajattelin, että kokeillaan sitten. Toimitus oli nopea ja jo seuraavana päivänä pääsin sitä testailemaan. Ja?
Se on i-h-a-n-a. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta en käsitä miten olen aiemmin pärjännyt ilman!
Tykkään pitää kaapit järjestyksessä ja vaatteiden siististi viikkaamiseen saattaa mennä tovi jos toinenkin. Asiaa ei yhtään auta se, että jokainen vaate on hiukan eri kokoinen ja muotoinen, vaikka kokolappu sanoisi mitä. Lopputuloksena on, että jokainen vaate on viikattuna eri kokoinen, jollei hommaa hoida viivaimen avulla.



Nyt ei ole enää sitä ongelmaa. Oli kyseessä sitten pitkähihainen, lyhythihainen tai leveä helma. Jokaisesta tulee tismalleen samankokoinen, täydellinen paketti parissa sekunnissa! Istahdin samantien vaatehuoneen lattialle ja viikkasin siltä istumalta minun ja miehen vaatteet uudelleen. Voitte vain kuvitella sitä ilmettä, kun mies tuli kotiin ja huomasi puuhasteluni ;)
Kun huomasin härvelin toiminuuven, tilasin junior-version ja se oli saapunut poissaollessamme. Tänään kävin läpi lastenkin vaatteet. Harmi, että lastenvaatteet harvemmin pysyy siististi viikattuina, mutta tällä viikkajalla lapsetkin onnistuvat viikkaamaan yhtä nättejä paketteja kuin minä. Voin ehkä vihdoinkin jakaa viikkaus-vastuuta muillekin, kun lopputulos täyttää omat kriteerini ;)


Aurinkoista loppuviikkoa!
Terveisin, Suvi