Kevätsiivous pitkän kaavan mukaan

Elisa on tässä viikkojen mittaan kysellyt useasti, että koska me tehdään kevätsiivous. Olen yrittänyt selittää, että aikaa tai jaksamista mihinkään muutaman päivän hulluun heilumiseen ei ole ollut, ja että äiti on pikkuhiljaa käynyt läpi kaappeja ja laatikoita muun touhuamisen lomassa. Ajatus tuntuu varmaan jotenkin absurdilta, koska seuraavalla viikolla saan kuulla taas saman kysymyksen.

Kävin myös läpi olohuoneessamme olevat kirjahyllyt ja viskoin surutta roskiin monesti selattuja pokkareita. Olisihan noita voinut kiikuttaa kierrätyskeskukseenkin, mutta tällä suunnalla suomenkielisten opusten menekki on huonoa, joten en viitsinyt vaivautua.
Ensimmäiseen ostamaani kirjahyllyyn (Ikea Billy) oli alunperin tarkoitus ostaa kokonaan lasiset ovet ja ostinkin. Kotiin tullessani huomasin kuitenkin erehtyneeni laatikosta; ovien alaosassa oli paneeli joka peitti kolme alinta hyllyä. En kuitenkaan jaksanut palauttaa ja ruuvasin ovet kaappiin kiinni. Parin päivän jälkeen huomasin, että mukaani nappaamani ovet olivatkin kertakaikkisen mahtavat; alaosaan pystyi piilottamaan kaikkea vähemmän kaunista pois silmistä, kokolasisten kanssa tämä ei olisi onnistunut.  Ensimmäisen hyllyn seuraksi hankittiin ajanmittaan pari lisää ja niihin myös tuollaiset puolipaneelit, rauhoittaa kivasti kokonaisuutta. Nyt noissa alaosissa piilotellaankin erinäisiä vähemmän kauniita tavaroita, kuten ohjekirjoja, lehtiä ja muuta sälää.

Tänään kävin vielä läpi ison kasan lasten piirrustuksia ja maalauksia tältä keväältä ja järjestin ne kansioihin. Idean askartelukansioihin nappasin alkuvuodesta Annelta ja yhtenä tammikuun pimeänä iltana käytiinkin läpi iso laatikollinen taideteoksia ja nappastiin sieltä parhaimmat päältä.
Tuo kuvassa oleva "ukko" on Willan maaliskuussa piirtämä; ensimmäinen ihmishahmo jolla on vartalo ja kaula, siihen saakka ihmishahmot olivat vielä pääjalkaisia.

Nyt jokainen kaappi, laatikko ja hylly on käyty läpi ja järjestetty. On viskelty tavaraa roskiin ihan riuskalla kädellä ja paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö on ottanut lasten pieniksi jääneitä vaatteita kiitollisina vastaan. Vintti olisi vielä raivaamatta ja siihen puuhaan pitääkin varata ihan kokonainen viikonloppu, kaatopaiikka kierroksineen.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Suvi

Plumps

 Osui ja upposi. Tämä kevät on mennyt ohi semmoista vauhtia, että ihan hirvittää. Koulu, työharjoittelu ja koulutehtävät haukkaavat aimo osan ajasta ja siinä tiimellyksessä kamera on jäänyt kokonaan koskematta. Eilen kuitenkin korjasin asian, kun lähdettiin lasten kanssa rannalle. Lämpömittari oli reilusti yli +20°C ja me vietimmekin siellä koko päivän. Lapset kahlasivat, Elisa pyysi uinti-lupaa, mutta siihen en sentään vielä suostunut ;)
Kivointa oli kuitenkin kivien ja keppien heitteleminen veteen ja siinä hommassa vierähtikin pitkä tovi. Kotiintuomisiksi oli kaksi väsynyttä lasta ja äidin palanut iho. Aivan ihana päivä!
Tänään on satanut vettä kuin saavista kaatamalla ja näiden kahden päivän yhteistyönä huomasin tänään puiden ja pensaiden jo viherätävän oikein kunnolla. Me ollaan oltu ilta sisällä, pelattu lautapelejä ja katsottu telkkua. Huomenna lapset lähtevät isänsä kanssa faffan luo, minulla edessä työharjoittelua 9-20, ihanat työvuorot ;)

Asuinseutumme kauneus yllättää minut lähes päivittäin. Olen alusta asti ihaillut karuja kallioita ja karikkoisia vesiä. Täällä on ihan uskomattoman kaunista vuodenajasta riippumatta, enkä oikeastaan yllättynyt kun jokin aika sitten luin CNN:n listauksen seitsemännestä sijasta. Taidan olla maininnut asiasta joskus aikaisemminkin, mutta jos olette joskus lukeneet Saariston Lapset-kirjoja, niin tiedätte mitä tarkoitan.

Jospa tämäkin täti tästä ryhdistyisi ja saisi lisää sisältöä tuotettua lähitulevaisuudessa!

Puss o kram,

Suvi

Kevättä kohti

Tämä maaliskuu on mennyt ihan hurjalla vauhdilla. Koulu pitää minut hyvin kiireisenä. 1600 opintopistettä ahdettua 1,5 vuoteen; ei tässä paljoa ylimääräistä aikaa jää :)
Ensi viikolla on kuitenkin luvassa lomailua mummolassa, hengähdystauko tulee kyllä tarpeeseen!
Täällä oltiin jo ihan keväisissä tunnelmissa jonkin aikaa, mutta lämpötila veti itsensä taas miinukselle ja tällä hetkellä pyryttää lunta. Ensi viikolle on luvassa taas lämpimänpää, josko se kevät sieltä kohta laahautuisi tännekin.

Terkuin, Suvi
P.S. Bloggustauoilla löydät meidät täältä.

Mein kuvei

Kiireistä, kiireistä. Luotetaan puhelimen kameran valovoimaan. Valoa on, lämpöasteetkin jo plussan puolella. Kevätkevätkevät!

Vierähtipä taas tovi!

Täällä on ollut kiireistä! Ensin vietin viikon Italiassa aivovammaisten lasten vanhemmille tarkoitetulla kurssilla vanhempieni sijaisena. Kurssi oli aivan mahtava ja voin lämpimästi suositella kaikkien aivovammaisten lasten läheisille. Tuon viikon aikana opin niin paljon kaikkea uutta aivovammoihin liittyen, että kotiin tultuani vain päässä surisi.

Tiesittekö, että on mahdollista palauttaa  lapsen näkökyky tai kuulo, jos itse silmissä tai korvissa ei ole todettu mitään vikaa? Että luki- ja oppimishäiriöt sekä ADHD ovat yksi aivovamman muoto ja niiden korjaaminenkin on mahdollista? Että epilepsia lääkkeet tehoavat vain ensimmäiset seitsemän päivää, tämän jälkeen niillä on tietellisesti todettu olevan yhtä paljon vaikutusta kuin lumelääkkeellä?

Kurssi oli todella intensiivinen, viitenä päivänä istuimme auditoriossa 10-12 tuntia päivässä. Enpä ehtinyt juuri hotellilta poistumaan. Iltaisin kävimme muutamien vanhempien kanssa läheisessä ravintolassa syömässä, mutta siihen aikaan oli jo niin pimeää, etten voi juuri sanoa nähneeni Italiaa sen enempää. Viimeisenä aamuna kävelin kuitenkin ennen aamupalaa katsomaan välimerta. Intensiivisyydestä kertoo myös se, että hotelli sijaitsi aivan rannassa ja ensimmäisinä viitenä päivänä en edes ehtinyt nähdä koko merta ;)

Kurssilla näimme aivovammaisia lapsia, jotka olivat kurssin harjoitteiden avulla saaneet apua aivovammaansa.  Vaikeasti aivovammautuneet ('vihannes'-diagnoosin aikoinaan saaneet) lapset kävelivät, ryömimät ja konttasivat silmiemme edessä. Itse tunnen myös henkilökohtaisesti yhden nuoren miehen, joka vammautumisensa jälkeen sai tuon 'vihannes'-diagnoosin ja tuon kurssin ansiosta käy tätä nykyä ihan normaalissa lukiossa ja harrastaa mm. juoksemista. Terkkuja vain sinne!

No, sieltä sain matkamuistoksi flunssan, joka on nyt pitänyt pintansa jo kaksi viikkoa. Sieltä kotiuduttuani aloitin myös opiskelut ja tämä kaksi viikkoa onkin mennyt tukkoinen nenä kirjoissa kiinni. 1,5 vuoden päästä minusta toivottavasti valmistuu lähihoitaja, suuntautumisen kanssa käyn vielä sisäistä kamppailua. Aluksi olin täysin varma psykiatriasta, olenhan ollut siitä kiinnostunut jo todella kauan, mutta tuon aivo-kurssin jälkeen alkoi houkuttaa myös tuo vammaistyön puoli. Onneksi tässä on vielä pitkästi aikaa, ennen kuin valinta on tehtävä!
Haastetta opiskeluun tuo tietysti tuo kieli. Puhun ruotsia sujuvasti ja ymmärrän kaiken, mutta koen edelleen englanninkielen tutummaksi. Luento muistiinpanoni ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja kolmea kieltä sekaisin.
Koulupäivät ovat 8:30-16:00, tänään pääsimme lähtemään jo kahden aikaan, joten kiirehdin kotiin ja tein pikaisen viikkosiivouksen. Jännä miten tuon normaalisti koko päivän kestävän rumban saa tehtyä kahdessa tunnissa, kun laittaa vahvistimen nupit kaakkoon ja pistää tuulemaan!

Ainiin. Minua Instagrammissa seuraavat tietävätkin jo, että puhelimeni hajosi sunnuntaina. Yksi kulma meni pienenpieniksi sirpaleiksi eikä sitä voinut enää käyttää saamatta haavoja sormiinsa. Laitoimme samana iltana vielä tilaukseen uuden ja se saapuikin jo tiistaina. Värin kanssa kävin pähkäilyjä pitkään, mutta kun miehen uusi työpuhelin on samaa mallia ja musta, päädyin valkoiseen. Vanhat puhelimemme olivat identtiset ja ei kyllä tuhat ja yksi kertaa riitä kun kävimme toistemme puhelimia räpeltämässä ennen kuin tajusimme erehtyneemme.

Enpä kyllä juuri ole huomannut mitään suurempaa eroa vanhan ja uuden välillä. No, kamera on kyllä huomattavasti parempi ja näyttö terävämpi, mutta noin muuten käyttö ei juuri vanhasta eroa. Kertokaahan jos olen missanut jonkun ominaisuuden jota nelosessa ei ollut? Siriä toki kokeilin ja sen avulla lähettelin miehelle tiistaina hassun hauskoja sähköposteja ja tekstiviestejä Sirin ymmärtäessä alkuun puheeni täysin väärin ;)

Tällaista tänne.
Huomenna minulla kutsuu työt ja lapsilla on
ensimmäinen kerta urheilukerhossa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Sain Paulalta tunnustuksen, kiitos ihana ♥
Palaan aiheeseen paremmalla ajalla ja vähemmän päänsäryn kanssa! 

Isopieni

Kaikki jo kyselevät, eikös Elisa mene syksyllä kouluun. Itse hän on todella innoissaan.
Eilen saapuneessa kirjeessä oli kunnan logo, vieressä koulun nimi; nyt se on virallista. Nolla-luokka kutsuu ensi syksynä. Miten tuo muka vielä missään koulussa osaa toimia. Isojen lapsien keskellä, tallovat vielä jalkoihinsa. Voi minun pientä.

Kirjoitus- ja laskutaitoja Elisa harjoittelee kyllä kotona ihan omatoimisesti. Nyt ei enää riitä edes tikkukirjaimet, omaa nimeä harjoitellaan jo gemena-aakkosin. Me olemme saaneet kirjoittaa laskutehtäviä paperit täyteen. Mummo lähetti Suomesta esikoulukirjan, josko me saadaan hetki taas hengähtää. Tuntuu, että meillä menee enemmän aikaa laskutehtävien keksimiseen, kuin Elisalla niiden ratkaisemiseen.

Nyt lähden laittamaan ruokaa, papan tultua kotia lähdetään testaamaan joululahjaksi saatuja rattikelkkoja.
Huomiseen!

Astma-ankka

"Katso äiti, ensin näin, sitten näin ja sitten puuh-paah, puuh-paah"

On se jo niin iso poika ♥