KOTONA TAAS

Avautumista luvassa, lukekoon ken kestää ;)

En kyllä ihan käsitä vanhempia, jotka lähtevät laivalle lapsien kanssa sillä ajatuksella, että se on jotain kivaa lapsille. Päiväristeilyt ymmärrän, päivällä laivassa on varmasti paljon tekemistä, mutta tuo iltalaiva-meininki ei ihan mahdu omaan, varmasti hyvinkin rajoittuneeseen, maailmankuvaani.

Ajettuamme laivaan purimme autosta lapset, laukut ja rattaat. Etsimme hyttimme ja järjestelimme tavaroita hetken, odotimme pahimman ruuhkan asettumista. Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään ja etsimään lasten leikkipaikkaa. Se oli, no, aika aneeminen. Pallomeri, televisio ja joku linnake-nurkkaus. Puolisen tuntia annoimme Elisan siellä peuhata ja lähdimme etsimään jotain syötävää. Syötyämme mies lähti hyttiin tekemään töitä ja minä vein lapset ruokaravintolan viereiseen tanssiravintolaan, joka oli melkein tyhjä. Elisa tanssi innoissaan, lattialla pyörähteli yksi vanhempi pariskunta. Orkesteri lopetti soittamisen kolmen kappaleen jälkeen. Olin luvannut Elisalle, että saa kokeilla peliautomaatteja, mutta ruotsalaisella Visalla ei saakaan laivasta nostettua rahaa, maksaminen kyllä onnistui.

No, takaisin leikkipaikalle, ajattelin. Mutta, kuinka ollakaan, sinne päästyämme se oli juuri sulkeutumassa. Kello oli 22:00. Lapsemme olivat istuneet autossa 9 tuntia, missä purkaa kaikki se latautunut energia?

Tässä vaiheessa alkoivat ihmiset olla jo hyvinkin alkoholipitoisessa tilassa, en todellakaan veisi lapsiani mihinkään ravintolaan humalaisten keskelle hortoilemaan. (Laskin laivassa olevien ravintolan määrän, päätyen 12:een)

Menimme takaisin hyttiin, laitoin suihkun lorisemaan ja lapset leluineen sinne. Tämän jälkeen purimme vielä loputkin energiat hyttikäytävällä juosten. Kyllä, se oli meidän poppoo joka siellä riehui ja temmelsi!

23:30 Willa nukahti, Elisa katsoi papan kanssa piirrettyjä läppäriltä vielä hetken. Kävin kahvilassa etsimässä jotain iltapalaa Elisalle. Muutaman ravintolan läpi kävellessäni näin hyvinkin pieniä lapsia tanssilattialla, erittäin humalaisten aikuisten keskellä. Ahdisti.

Matka takaisin päin oli, jos mahdollista vielä pahempi. Laivan kokoustiloihin perustettu lastenmaailma kyllä pelasti osan matkaa, mutta hyttikäytävällemme olivat majoittuneet kaikki 15-vuotiaat, humalanhakuiset nuoret. Tupakka kärysi, laulu raikasi ja juomia kaadettiin kurkusta siihen tahtiin, että minua hirvitti. Mitähän noiden tyttöraukkojen äidit sanoisivat, jos tietäisivät mitä lapsensa touhuaa?

Aamulla käytävä oli kamalan näköinen, haisi viina, tupakka ja oksennus. Mutta oli hiljaista. Lapset nukkuivat krapulaansa pois, tuskin kovinkaan moni omassa hytissään.

Niin, ihmettelen siis vain, mitä noilla laivoilla on lapsille sellaista, mitä ei maissa olisi tarjolla?

PAKKAUSTA

Huomenna käännetään auton nokka kohti Tukholmaa. Matkaa on n.500km, matkaan kulunnee 5-7h, sen lisäksi laivamatka kestää 10h.

Perillä ollaan viikko. Vain viikko. Ja silti tavaraa tuntuu olevan vähintään kuukauden tarpeisiin. On matkasänkyä, itkuhälytintä, lääkettä, rasvaa, lelua, kirjaa ja ties mitä muuta. Matkalaukussa on ainakin:

T-paita x17

Pitkähihainen paita x12

Housut x15

Shortsit x7

Mekko x 5

Hame x 4

Body, lyhythihainen x5

Body, pitkähihainen x5

Sukat x20

Alushousut x15

Uima-asut x3

Takki x4

Kengät x 8

Ja paljon, paljon muuta.

Tämän lisäksi on tietysti yksi laukku, jossa on laivassa tarvittavat tavarat ja vaatteet, jottei kaikkia tavaroita tarvitse purkaa autosta. Yhdessä on Elisan auto-viihdykkeet (dvd-soitin, kirjoja, leluja, kyniä ja paperia jne), pienemmässä pussukassa on leluja Willalle, sitten on vielä hoitolaukku, kylmälaukku, käsilaukku, kameralaukku ja läppärilaukut x2. Tavaraa siis pisaa, jännitän jo vähän mahtuuko autoon puoletkaan tavaroista. Kun siis pitää vielä olla se matkasänky, matkarattaat jne.

Yleensä Suomen-reissulle lähtee vain minä ja lapset, menemme lentokoneella. Olen jo aika haka noille reissuille pakkaamisessa, ei kulu kauaa aikaa ja ylimääräistäkin on vain vähän. Nyt taas jotenkin panikoin tämän automatkan kanssa, tavaraa on yllinkyllin ja vielä vähän enemmän. Sää on epävakainen, luvataan sadetta, luvataan aurinkoa, pakkaan molempien varalle.

Tulemme Suomeen autolla 1-2 vuodessa (lennän kahden kuukauden välein lapsien kanssa), joten kovin usein tätä mega-pakkausta ei tarvitse suorittaa. Huh, josko tämä tästä. Vielä on tavaroita pakkaamatta, jatkan aamulla. Kerron sitten siellä puolen miten lapset viihtyi ja missä kohtaa alkoi pinna palaa ;) 

 Veneilyä eiliseltä.

KUMMALLISIA KUVIA

Etsitään, ihmetellään, kummastellaan.

Unohdetaan säännöt, normit ja ohjeet.

Mennään metsään niin, että tuntuu.

Ja sieltä löydetään se puuttuva jokin.

Tänään etsin uutta.

Löysin. Hämmästyin. Tykästyin

Enkä ihan vähääkään ♥

KESÄKUVIA

Välillä paistaa aurinko ja lämpöä on +28°C. Seuraavana päivänä sataa vettä kaatamalla. Maanantaina paistoi, tiistaina satoi, eilen paistoi ja tänään taas sataa. Sadepäivinä me siivoillaan ja riehutaan sisällä. Ollaan vaan ja nautitaan viileydestä. Aurinkoisina päivinä menemme rannalle, tai  niin kuin eilen, faffan luo, siellä on uima-allas jonka vesi oli eilen +23°C. Ihanan viileää!

Sattuipa taas kuitenkin eilen; Willalle laitettiin oma allas, kun veikkasimme ettei kloori ole hyväksi hänen iholleen. Jossain välissä Elisa kuitenkin ehti lorauttaa pienellä kastelukannulla kloorivettä Willan ammeeseen. Jalat ja kädet turposivat ja nousi punaisia paiseita. Ei siis pojalla asiaa vesipuistoihin tai uimahalleihin!

Huomenna on papan viimeinen työpäivä ennen neljän viikon kesälomaa!

 Tukkajumala!

P.S. Unikoulun tuloksia:

Willa nukkuu yöt läpeensä ilman heräilyä.

4 yötä siihen meni, kyllä kannatti!

UNIKOULU VOL. 2

Nopeasti vain päivitystä unikoulusta.

Edellisyönä siirrettiin Willa nukkumaan taas omaan sänkyynsä.

Samalla retkahdin kolmen aikaan antamaan hänelle pullon.

Kirosin itseäni koko eilisen päivän, mutta yllätys yllätys;

viime yönä (19-07:30) ei Willa herännyt kertaakaan. Voitto kotiin!

Tästä on hyvä jatkaa, levännyt äiti ja levännyt poika.

Tänään käytiin lääkärillä, adrenaliinikynä ei kuulemma ole,

ainakaan vielä, tarpeen. Kortisonitabletteja kirjoitti lisää.

Maitoaltistus siirrettiin 1,5 vuoden ikään.

Kalaa ja kananmunaa kokeillaan sitä ennen joissakin vaiheessa,

ei kuitenkaan vielä.

Tänään on satanut koko päivän.

Olen innostunut ompelemaan pussukoita ja laukkuja.

Otan kuvia kunhan kerkeän.

Huomiseksi on luvattu taas aurinkoista, suuntaamme rannalle jos näin on.

Toivottavasti Suomessakin vähän viilenisi kelit ennen ensi viikon

lomamatkaamme sinnepäin!

UNIKOULU

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, aloitimme Willan unikoulun perjantaina. Metodina Anna Wahlgrenin Nyt Nukutaan.

Kannoimme vaunut makuuhuoneeseemme, lisäsin muutaman peiton pehmennykseksi, sekä valjaat. Siirsin sänkymme seinän viereen ja ripustin ikkunaan tummansinisen pussilakanan. Suurin ongelma öisin on ollut Willan pystyyn nouseminen. Heti havahduttuaan hän kampeaa itsensä pystyyn ja vähän ajan kuluttua alkaa huuto, kun ei kukaan leikikään hänen kanssaan.

Kahden ensimmäisen yön tavoitteeksi määrittelimme klo. 23:15 syönnin pois jättämisen (toinen syönti 3:10) ja koko yön nukkumisen ilman pystyyn nousemisia ja muita ähräyksiä.

Valjaat.

17:30 Peruna-parsakaalisosetta pieni purkillinen

18:30 Kaurapuuroa (1dl hiutaleita, 2,5dl vettä)

18:45 Leikkiä: naurua, naurua, naurua ja vielä naurua!

19:00 Esittelen herralle uuden nukkumapaikkansa ja lasken hänet vaunuihin, annan vellipullon (n.210ml)

Nukahtaa pullonsa ääreen.

20:00 Herää, protestoi. Hiljenee kun aloitan vaunujen vetämisen.

Vedän 20 kertaa, lopetan. Kuuluu rääkäisy. Vedän vielä 25 kertaa, lopetan: hiljaisuus.

21:30 Herää. Vedän vaunuja 20 kertaa. Rääkäisy. Toiset 20, sama tulos. Samoin kolmannella kerralla.

Neljännen kerran jälkeen on hiljaista.

23:10 Herää. Aloitan vetämisen. Suuttuu kun pulloa ei olekaan tarjolla. Vaunujen vetäminen hiljentää vain ensimmäisen 10 vedon ajaksi. Huutoa seuraavat 10 työntöä. 10 työntöä hiljaista. Sama toistuu kolme-neljä kertaa. Lasken työntöjä. Hiljaiset jaksot pitenevät kerta kerralta. Itku ei ole enää raivoisaa, lähinnä ihmettelevää. Vaihdan kättä joka 50 työnnön jälkeen. 556 työnnön kohdalla tulee täysi hiljaisuus. Jatkan vetämistä. 650 työnnön kohdalla lopetan ja poistun huoneesta.

00:20 Herää. Työnnän vaunuja 5 kertaa. Hiljaisuus.

1:30 Hiljaisuus 20 työnnön jälkeen.

3:15 Herää, annan pullon. Nukahtaa muutaman imaisun otettuaan.

7:10 Herää naureskellen ja kujerrellen.

Toinen yö meni jo huomattavasti helpommin. Herätyksiä oli vain kaksi. 23:20 (hiljeni heti vetämisen aloitettuani ja nukahti 25 työnnön jälkeen) sekä 3:20 sai pullonsa. 7:30 heräsi iloisena ja kujerrellen, selvä merkki lapsesta, joka on nukkunut tarpeeksi.

Pesä.

Pohdimme unirytmejä illalla miehen kanssa ja saimme aikaiseksi seuraavanlaisen unirytmin:

7:00 Aamu alkaa.

10-11:30 Ensimmäiset päiväunet.

14:30-16.00 Toiset päiväunet

19:00 Yöunille

Vuorokaudessa unta kertyy siis 15h.

Ensi yö onkin sitten haasteellisempi. Tavoitteena on toisenkin yösyönnin pois jättäminen. Olemme puuhanneet päivällä paljon, ruokaa on ahdettu maha piukkaan jokaisen syönnin yhteydessä. Päiväunet on nukuttu ajallaan. Erittäinen tyytyväisen oloinen ja iloinen poika. Iltaa odottaessa!

Tilaa kärrytellä.

P.S. Aloitin unikoulun Elisan kanssa hänen ollessa 3kk ikäinen. Ensin opettelimme nukahtamaan omaan sänkyyn itsekseen, sitten vähä vähältä pudottimme yösyöttöjä pois. 5kk ikäisenä Elisa nukkui 14h yöunet ja 3 tunnin päiväunet.

Suunnitelmissa oli aloittaa Willankin kanssa aikaisemmin, mutta arjen odottamattomat vastoinkäymiset, kuolemantapaukset ja Willan allergiat venyttivät aloittamista.

LISEBERG

 Ensimmäistä kertaa Lisebergissä.

 Laitteisiin ei vielä ollut asiaa,

mutta vaunuissa viihtyttiin hyvin.

 Jonotusta.

 Maailmanpyörä.

 Valinnan vaikeus.

Mennäkö ensin tuohon vai tuonne...

 Ihmettelyä.

 Törmäsimme Liseberg-kanien voimanäytökseen.

 Ensimmäistä kertaa, ihan yksin.

Me jännitimme varmasti enemmän aidan takana.

 Siellä se lentää!

 Katso!

 Willa väsähti.

 Pappa on hakemassa ruokaa.

 Väsymyksen merkkejä ilmassa, päiväunet jäivät välistä.

 Niillä on aina hauskaa yhdessä.

 Ja ne tykkäävät toisistaan hurjan paljon.

 Kuppeja.

 Törmäilyä Mini-koossa. Kyllä sille ajokortin voisi sallia.

Sai auton liikkeelle paremmin kuin muutama vanhempi lapsi.

Lopuksi käytiin taas vierailulla kaninkolossa,

tällä kertaa halin antoi Rouva Kani.

P.S. Willan unikoulu alkoi perjantaina,

yritän saada postauksen siitä aikaiseksi vielä tänään.