Vierähtipä taas tovi!

Täällä on ollut kiireistä! Ensin vietin viikon Italiassa aivovammaisten lasten vanhemmille tarkoitetulla kurssilla vanhempieni sijaisena. Kurssi oli aivan mahtava ja voin lämpimästi suositella kaikkien aivovammaisten lasten läheisille. Tuon viikon aikana opin niin paljon kaikkea uutta aivovammoihin liittyen, että kotiin tultuani vain päässä surisi.

Tiesittekö, että on mahdollista palauttaa  lapsen näkökyky tai kuulo, jos itse silmissä tai korvissa ei ole todettu mitään vikaa? Että luki- ja oppimishäiriöt sekä ADHD ovat yksi aivovamman muoto ja niiden korjaaminenkin on mahdollista? Että epilepsia lääkkeet tehoavat vain ensimmäiset seitsemän päivää, tämän jälkeen niillä on tietellisesti todettu olevan yhtä paljon vaikutusta kuin lumelääkkeellä?

Kurssi oli todella intensiivinen, viitenä päivänä istuimme auditoriossa 10-12 tuntia päivässä. Enpä ehtinyt juuri hotellilta poistumaan. Iltaisin kävimme muutamien vanhempien kanssa läheisessä ravintolassa syömässä, mutta siihen aikaan oli jo niin pimeää, etten voi juuri sanoa nähneeni Italiaa sen enempää. Viimeisenä aamuna kävelin kuitenkin ennen aamupalaa katsomaan välimerta. Intensiivisyydestä kertoo myös se, että hotelli sijaitsi aivan rannassa ja ensimmäisinä viitenä päivänä en edes ehtinyt nähdä koko merta ;)

Kurssilla näimme aivovammaisia lapsia, jotka olivat kurssin harjoitteiden avulla saaneet apua aivovammaansa.  Vaikeasti aivovammautuneet ('vihannes'-diagnoosin aikoinaan saaneet) lapset kävelivät, ryömimät ja konttasivat silmiemme edessä. Itse tunnen myös henkilökohtaisesti yhden nuoren miehen, joka vammautumisensa jälkeen sai tuon 'vihannes'-diagnoosin ja tuon kurssin ansiosta käy tätä nykyä ihan normaalissa lukiossa ja harrastaa mm. juoksemista. Terkkuja vain sinne!

No, sieltä sain matkamuistoksi flunssan, joka on nyt pitänyt pintansa jo kaksi viikkoa. Sieltä kotiuduttuani aloitin myös opiskelut ja tämä kaksi viikkoa onkin mennyt tukkoinen nenä kirjoissa kiinni. 1,5 vuoden päästä minusta toivottavasti valmistuu lähihoitaja, suuntautumisen kanssa käyn vielä sisäistä kamppailua. Aluksi olin täysin varma psykiatriasta, olenhan ollut siitä kiinnostunut jo todella kauan, mutta tuon aivo-kurssin jälkeen alkoi houkuttaa myös tuo vammaistyön puoli. Onneksi tässä on vielä pitkästi aikaa, ennen kuin valinta on tehtävä!
Haastetta opiskeluun tuo tietysti tuo kieli. Puhun ruotsia sujuvasti ja ymmärrän kaiken, mutta koen edelleen englanninkielen tutummaksi. Luento muistiinpanoni ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja kolmea kieltä sekaisin.
Koulupäivät ovat 8:30-16:00, tänään pääsimme lähtemään jo kahden aikaan, joten kiirehdin kotiin ja tein pikaisen viikkosiivouksen. Jännä miten tuon normaalisti koko päivän kestävän rumban saa tehtyä kahdessa tunnissa, kun laittaa vahvistimen nupit kaakkoon ja pistää tuulemaan!

Ainiin. Minua Instagrammissa seuraavat tietävätkin jo, että puhelimeni hajosi sunnuntaina. Yksi kulma meni pienenpieniksi sirpaleiksi eikä sitä voinut enää käyttää saamatta haavoja sormiinsa. Laitoimme samana iltana vielä tilaukseen uuden ja se saapuikin jo tiistaina. Värin kanssa kävin pähkäilyjä pitkään, mutta kun miehen uusi työpuhelin on samaa mallia ja musta, päädyin valkoiseen. Vanhat puhelimemme olivat identtiset ja ei kyllä tuhat ja yksi kertaa riitä kun kävimme toistemme puhelimia räpeltämässä ennen kuin tajusimme erehtyneemme.

Enpä kyllä juuri ole huomannut mitään suurempaa eroa vanhan ja uuden välillä. No, kamera on kyllä huomattavasti parempi ja näyttö terävämpi, mutta noin muuten käyttö ei juuri vanhasta eroa. Kertokaahan jos olen missanut jonkun ominaisuuden jota nelosessa ei ollut? Siriä toki kokeilin ja sen avulla lähettelin miehelle tiistaina hassun hauskoja sähköposteja ja tekstiviestejä Sirin ymmärtäessä alkuun puheeni täysin väärin ;)

Tällaista tänne.
Huomenna minulla kutsuu työt ja lapsilla on
ensimmäinen kerta urheilukerhossa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Sain Paulalta tunnustuksen, kiitos ihana ♥
Palaan aiheeseen paremmalla ajalla ja vähemmän päänsäryn kanssa! 

Isopieni

Kaikki jo kyselevät, eikös Elisa mene syksyllä kouluun. Itse hän on todella innoissaan.
Eilen saapuneessa kirjeessä oli kunnan logo, vieressä koulun nimi; nyt se on virallista. Nolla-luokka kutsuu ensi syksynä. Miten tuo muka vielä missään koulussa osaa toimia. Isojen lapsien keskellä, tallovat vielä jalkoihinsa. Voi minun pientä.

Kirjoitus- ja laskutaitoja Elisa harjoittelee kyllä kotona ihan omatoimisesti. Nyt ei enää riitä edes tikkukirjaimet, omaa nimeä harjoitellaan jo gemena-aakkosin. Me olemme saaneet kirjoittaa laskutehtäviä paperit täyteen. Mummo lähetti Suomesta esikoulukirjan, josko me saadaan hetki taas hengähtää. Tuntuu, että meillä menee enemmän aikaa laskutehtävien keksimiseen, kuin Elisalla niiden ratkaisemiseen.

Nyt lähden laittamaan ruokaa, papan tultua kotia lähdetään testaamaan joululahjaksi saatuja rattikelkkoja.
Huomiseen!

Astma-ankka

"Katso äiti, ensin näin, sitten näin ja sitten puuh-paah, puuh-paah"

On se jo niin iso poika ♥

Hengissä ollaan!

Pahoittelut, bloggaustauko venähtikin pidemmäksi kuin oli alunperin mielessä, mutta täällä ollaan taas!

Joulun alla tuli puheeksi lastenhuone ja sen ylläpito; kahdet lelut yhdessä huoneessa sai aikaan hirmuisen kaaoksen jo parin minuutin sisällä heräämisestä. Mietittiin josko omat huoneet auttaisivat asiaa. Uudenvuoden päivänä pyöriteltiinkin jo huonekaluja ja lapset saivat omat huoneensa; Elisa siirtyi meidän makuuhuoneeseen ja Willa askarteluhuoneeseen. Me siirryimme lasten vanhaan huoneeseen. Ja voi tätä tilan tuntua!
Eniten olen tietysti itsekkäästi innoissani meidän makuuhuoneesta. Ihanaa kun on tilaa kävellä sängyn ympärillä. Kun makuuhuoneeseen mahtuu muutakin kuin sänky!
Tänne siirsimme myös askarteluhuoneesta pöydän, joka toimii tietokone-, ompelu-, askartelu-, maalaus-,ja piirrustuspöytänä vuoronperään. Tilaa jäi vielä pukeutumispöydälle MALM-lipastoiden muodossa. Tykkään!

Lastenhuoneista otan parempia kuvia paremmalla ajalla; ainakin Elisan huoneen seinät olemme vielä suunnitelleet maalaavamme.
Tällaista tänne, kohta lähdetään Elisan kanssa voimisteluhallille.

Terkuin,

Suvi

Taugo

Täällä blogitaukoillaan kun on niin paljon muita juttuja menossa. Palaan paremmalla ajalla.

Voi rysähdys

Meidän joulukuu lähti oikein rysähtäen käyntiin, kun mies lähti ambulanssilla 00:28 kohti sairaalaa. Kummalliset sydämentykytykset, pyörrytys ja hengitysvaikeudet olivat jatkuneet jo puolitoista tuntia, joten ambulanssihenkilökunta päätti ottaa kyytiinsä.
No, enhän minä mitään unta saanut, paketoin lasten joulukalenterilahjoja puoli neljään, kun sain tiedon, että EKG hyvä ja olo paranemaan päin.
Pää tyynyyn äkkiä, herätyskello soi 6:05. Soitin töihin, etten pääse tulemaan tänään. Vielä reilu tunti unta ja lasten kanssa ihastelemaan joulukalenterissa roikkuvia paketteja. Sain vähän sääliviä katseitakin, kun Elisa huomasi, ettei minulle ollut pakettia. "Me voidaan avata yhdessä!"

Aamu yhdeksältä haimme papan kotia, mitään vikaa ei löytynyt ja päätyivätkin jonkinlaiseen stressireaktioon. Raukka sai koko kotimatkan vastailla kysymyksiin. "Menitkö ambulanssilla? Makasitko sängyssä vai istuitko? Oliko niillä valot päällä? Saitko piikin käsivarteen? Entä sormeen? Saitko laastaria?"
Jos oli pappa väsynyt yön valvomisen jälkeen, niin tuo puhetulva varmasti piristi ;)

Aamupäivä leikeltiin lumihiutaleita Elisan kanssa. Iltapäivän olen selannut nettiä ja pinnaillut. Lumihiutaleiden leikkausvinkkejä ja joulu fiilistelyä; siinä tämän iltapäpäivän resepti.
Elisa katsoi meidän sohvalla löhöilyä tovin ja totesi: "Oletan, ettei tänään mennäkään pulkkailemaan?"
Neiti Pikkuvanha on täysin oikeassa. Ulkona on kyllä aivan ihana ilma, pari astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Mutta ei meistä ole lähtijöiksi, tuo toinen jo nukahti sohvalle.

Lapset leikkivät nyt omassa huoneessaan. Jännä mitä editystä on tuohon tullut viimeisen puolenvuoden aikana. Nykyään leikkivät yhdessä ihan koko ajan. Saattavat uppoutua pariksikin tunniksi leikkeihinsä ja sitä jutustelua on aivan ihana kuunnella. "Olisiko nämä parhaita kavereita? Nämä voisi keinua vuorotellen ja pitää kädestä ja halia!"

Pitäkäähän tekin kädestä kiinni ja halikaa!

Oikein kovasti.

Friday Photo Dump

Huh, kiireinen viikko takana ja vielä kiireisempi siivouspäivä. Aloitettiin jo ennen kahdeksaa. Minä menen illaksi töihin ja vien lapset iltapäiväksi päiväkotiin, joten halusin siivouksen alta pois.
Tännekin pyrytteli lunta, muutama hassu sentti jäi maahan. Se tietysti riitti ruohikolla pulkkailemiseen.

Hyvää viikonloppua kaikille!