[Pepparspray]: Ei kahta ilman kolmatta. Ja neljättä. Ja viidettä.

16 Jan 2014

Ei kahta ilman kolmatta. Ja neljättä. Ja viidettä.

Minähän kirjoitin syyskuussa pitkän tekstin Willan allergioista. Willallahan on näiden lisäksi astma ja atooppinen iho. Näistä kaikista eniten päänvaivaa aiheuttaa tuo iho. Ihoa pitää rasvata monta montamonta kertaa päivässä pehmittävillä voiteilla ja tämän lisäksi käytämme kortisonirasvaa kuureina.
No, syy tähän kirjoitukseen on juurikin tuossa ihossa.
Tänne muutettuamme saimme oikein kunnon ryöpäytyksen punkkien muodossa. Mies on noihin tottunut, asunut täällä melkein koko ikänsä, itse sain viime kesänä elämäni toisen punkin pureman. Miehestä nypittiin nyt parissa viikossa yli kymmenen ja Elisaltakin viitisen kappaletta. Willalta yksi.
Reilun viikon kuluttua tuosta puremasta, nousi Willan takareiteen punertava rengasmainen ihottuma. No, tässä vaiheessa ei oltu enää ihan varmoja, missä Willalla se punkki oli, kun niitä oli nypitty jokaiselta, vähän joka paikasta. Käytiin kuitenkin lääkärissä näytillä.
Lääkäri totesi kyseessä olevan ihottuman, samanlaista röpelöä oli toisessa takareidessä, mutta vaaleampana. Kysyin, että eikö sitä voisi testata, niin ei kuulemma kannata, ei se ole borrelioosia. Tämä selvä.

Lokakuussa Willan iholle nousi rengasmaisia läiskiä ympäri koko kroppaa, käsivarsiin ja jalkoihin. Käytiin taas lääkärissä, kerroin punkin puremasta ja borrelioosi epäilystämme. Ei, ei tämä ole borrelioosia! Tämä on ihottumaa!
Istuin siinä suu auki ja totesin, ettei tämä ole ihottumaa.
Juu, on tämä ihottumaa ja pojan iho on tosi huonolla hoidolla, tosi huonossa kunnossa. Väläytteli, että näin huonolla hoidolla vielä tulehtuu ja tulee sieni-infektioita.
Mutta ihohan oli tosi hyvänä juuri tuolloin! Olimme aloittaneet taas kortisonikuurin vajaa viikkoa aiemmin ja pahimmat kohdat olivat pehminneet ja poika lakannut taas raapimasta itseään verille. Kerroin tästäkin lääkärille ja totesin taas, että tämä ei ole ihottumaa. Me olemme pojan ihottumia katselleet kohta neljä vuotta, me kyllä näemme ja tiedämme, että tämä ei ole ihottumaa.
Mutta, eiväthän vanhemmat nyt voi tällaisista asioista mitään tietää. Diagnoosina taas ihottuma ja määräys viikon kestävälle kortisonirasvaukselle vahvimmalla kortisonilla. Kysymykseni borrelioosin tai sieni-infektion testaamisesta kaikui kuuroille korville. Kotiuduttuani olin niin täynnä kiukkua. Miten voi ihminen tehdä tuollaisia oletuksia ensimmäisen tapaamisen perusteella, kun ei edes suostunut kuuntelemaan minua, yrittäessäni kertoa miten asiat oikeasti ovat.
No, läikät kyllä kohta siitä häivisivät, itse emme vieläkään uskoneet tuohon ihottuma-diagnoosiin, aloimme jo epäillä sitä sieni-infektiota.

 Välistä läikät palasivat vaaleina ja hävisivät taas. Tapaninpäivänä läikät ilmestyivät taas todella vahvoina ja mies sai tarpeekseen ja lähti taas kohti terveyskeskusta.
Siellä homma meni suurinpiirtein samalla tavalla kuin omalla vierailullani lokakuussa, mutta mies sai pidettyä puolensa ja lääkäri kirjoitti shampoota sieni-infektioon, jolla piti pestä koko kroppa kahdesti viikossa ja antaa vaikuttaa 15 minuuttia. Saimme myös lähetteen lastenlääkärillemme.
No, tapaninpäivän iltana me lähdimme Suomeen ja siellä läikät vain vahvistuivat ja niitä tuli lisää. Willan mentyä nukkumaan, puhuttiin, että pitää ottaa seuraavana päivänä kunnon kuvat läikistä.
No, seuraavana päivänä läikät olivat taas kadonneet tyystin.



Kuvat marraskuulta.

Tänään oli tuo aika lastenlääkärille. Koska läiskiä ei juuri nyt ole näkyvissä, näytin puhelimestani kuvat jotka otin marraskuussa ja kerroin sieni-infektioepäilystä. Ensimmäisen kuvan nähtyään, totesi sen näyttävän nokkosihottumalta, toisen kuvan jälkeen totesi, että vahvasti vaikuttaisi borrelioosilta. Kerroimme punkin puremasta ja alkuperäisistä epäilyksistämme. Ja siitä, että läikät katoavat ja tulevat suurempina takaisin.
Kyseinen lääkäri on hoitanut Willaa ihan vauvasta saakka ja uskoi kun sanoimme, ettei tämä ole ihottumaa. Totesi vielä, että kyllä vanhemmat nämä asiat yleensä paremmin tietävät kuin joku random terveyskeskuslääkäri.
Alustavana diagnoosina siis borrelioosi ja hoitona 10 päivän antibioottikuuri. Tiistaina menemme otattamaan verikokeet vasta-aine-näytettä varten.
Sanomattakin on selvää, että aion tehdä asiasta ilmoituksen. Ja me kun luulimme, ettei tällaista tapahdu yksityisellä puolella. Itse kun tappelin muutama vuosi sitten rauta-arvojeni testaamisesta kunnallisella puolella, syntyi päätös siirtää kaikki terveyspalvelumme, neuvolaa myöten, ykstyiselle. Tähän saakka asiat ovat sujuneet siellä hyvin ja toivottavasti ilmoituksen teko auttaa tilannetta jatkossa.

Otimme samalla puheeksi Willan puheenkehityksen. Miehen, jo pitkään jatkunut, epäilys puheen viivästymisestä sai lääkärin laittamaan lähetteen puheterapiaan. Itsehän olen vähän sellainen "Odotetaan ja katsellaan, sehän on vain ihan pientä, kyllä se siitä"-tyyppiä. Samoin on tämän puheen kanssa. Ajattelin, että vertaamme vain Elisaan, joka aloitti puheen, selkeän sellaisen, todella aikaisin. Mies huolestuu todella herkästi, kun kyse on jostain lapsiin liittyvästä. Huolestuu on ehkä jopa laimea ilmaisu, panikoituu sopisi paremmin. (Olisitte nähneet hänet kun Elisalle nousi ensimmäinen kuume reilu vuoden ikäisenä ;)
Mutta, nyt, kun olemme tavanneet Willan kanssa samanikäisiä, piti minunkin myöntää, että puheessa on selkeää viivästymistä. Muistan kuitenkin lukeneeni, että yleensä kaksikielisyys hidastaa puheenkehitystä. Lääkäri totesi, että hänen kokemuksensa mukaan kaksikielisyys päinvastoin nopeuttaa ja selkeyttää lapsen puhetta.
Mutta jos viivästymistä onkin, on se todella pientä, enkä itse ole vielä edes huolissani asiasta. Kun otin asian puheeksi päiväkodissa, eivät olleet edes huomanneet/ ajatelleet asiaa, mutta lupasivat nyt kiinnittää enemmän huomiota ja kirjoittaa havaintonsa ylös. On helpompi esitellä asia puheterapeutille, kun on jotain konkreettista. Huomasimme tänään, että lääkärin kysyessä tarkennuksia, oli tosi vaikea luetella, miten viive mielestämme ilmenee. No, miehen hermojen ja yöunien kannalta on kuitenkin hyvä, että käymme puheterapeutin arvioitavana :)

Tällaista tänään, voikaahan hyvin!
/Suvi

6 comments:

Henni said...

Toivottavasti lääke puree! Meillä pojalla oli kerralla ihossa kymmenen punkkia viime kesänä. Oli jossain pusikossa istunut. Muutenkin meillä kaikilla oli ensimmäistä kertaa punkkeja. Ei siis olla niihin totuttu ja ne tuli vieläpä omasta pihapiiristä keski-suomessa. Selvittiin ilman jälkiseuraamuksia, ainakaan mitään ei ole ilmennyt. Tosi stressaavaa kyllä metsästää niitä punkkeja. Toivottavasti saatte myös parempaa hoitoa jatkossa!

emmi said...

Toivotaan, että syy selviää vihdoin, eikä enää tarvitse arvailla mikä läikkiä nostattaa.
Tää touhu on välillä tätä, kun tuntuu, ettei kukaan testaa mitään vaan summamutikalla annetaan diagnoosi siitä, miltä se ensi näkemältä näyttää. Tuo nokkosihottumadiagnoosi on kanssa sellainen, mitä ne ensimmäisenä on aina tarjoamassa, jos on jotain ihottumaa. Ilman muuta teette valituksen hoitovirheestä, jos se osoittautuu borrelioosiksi. Varsinkin jos siitä on kerrottu useaan otteeseen.

Onko se Willan puhe teidän mielestä vain epäselvää? Meidän kaveriperhe pyysi ja sai lähetteen puheterapeutille, joka kuunteli ja tutki heidän pojan tyyliä puhua. He saivat vinkkejä ja harjoituksia, joiden avulla puheesta saatiin selkeämpää. Ei siis tarvitse olla isosta jutusta kyse, kun sen voi helposti treenata pois. Olen kuullut muuten monelta eri taholta mm. meidän kaksikielisestä päiväkodista, ettei se pidä paikkaansa, että kaksikielisyys hidastaisi kielenoppimista. Tsemppi Suvi!

Suvi E. said...

Juu, itse en ollut punkkia koskaan nähnytkään, ennen kuin muutin Ruotsiin. Kerran kävimme vanhan kotimme viereisellä leikkipaikalla, Elisa juoksi äkkiä yhden metsikön läpi ja siltä tultuaan ihmettelin, että mitkä ihmeen sukat se on valinnut jalkaansa, en minä muista tuommoisia pilkullisia... No, ne mustat pilkut valkoisissa sukissa olivat punkkeja! Sukat olivat niin täynnä niitä, että kieltäydyin viemästä niitä kotiin ja heitimmekin ne leikkipaikan roskakoriin.
Viime kesän aikana minusta kehkeytyi vallan mainio punkin-nyppiä, kun niitä sai harva se päivä olla nyppimässä. Joka ilta käytiin läpi koko poppoo ja tuntui, että harva se päivä löytyi joltakin vähintään yksi. Paikansimme punkit onneksi vain yhdelle osalle pihaamme, joten loppukesästä osasimme jo ohjeistaa lapsia menemästä sinne ilman pitkiä lahkeita ja kumisaappaita ja se tuntui hieman helpottavan :)
Täällä pelätään juurikin noita jälki-oireita. Jos tämä nyt todellakin on sitä borrelioosia, niin hoitohan on pitkittynyt todella paljon ja vakavampienkin oireiden mahdollisuus on noussut hurjasti :/
Anoppi kävi tässä illalla meitä moikkaamassa ja oli ihan tyrmistynyt saamastamme kohtelusta, hän kun käyttää samaa lääkäriasemaa. Odotan vielä tiistaisen vasta-ainenäytteen tulokset ja sen jälkeen alan kyhäämään jonkinlaista kirjelmää terveyskeskukseen, toivotaan parasta! :)

Suvi E. said...

Juuri näin! Ja tällaista touhua odotin kunnallisella puolella, mutta nyt tuntuu sama homma jatkuvan Läkarhusetissakin. Jos tosiaan saadaan vastaus, että kyse on borrelioosista (kaikkihan ei näy testeissä, sanoi että se on 50% mahdollisuus, ettei näy vaikka olisikin), niin tämä täti laittaa kyllä pyörät pyörimään! :D

Juu, puhe on paikoin epäselvää, välillä jää sanoja pois. Jotkut sanat eivät taivu oikein ja jotkut eivät taivu ollenkaan. ("han gådde dit") Ja esim. ei sano varför, vaan sanoo hur. Stressaantuessaan/innostuessaan saattaa kestää todella kauan, että oikea sana löytyy, mutta välistä taas tulee piiiiitkiä pätkiä, ilman mitään ongelmia. Juuri viime viikolla nauroimme kun istuimme ruokapöydässä ja Willa kertoi, että
"I min nya dagis, vi har vattenbord, om man sitter där, får man inte dricka mjölk och om där sitter 5 flickor och en pojke, då kallas det tjej-bord, men om där sitter 5 pojkar och en flicka, då kallas det för pojk-bord och jag hejar på dom gula"
*hiljaisuus*
"Aaa, jääkiekossa?"
"Ja, jag hejar på dom gula, vi får byta lampan där uppe i hallen för det blinkar, eller hur pappa?"
Kaikki siis tuli jotenkin niin yhteen pötköön, että meillä oli isoja vaikeuksia pysyä jutussa mukana ja jälkeenpäin puhuimmekin, että olisi jännä nähdä mitä siellä päänsisällä tapahtuu :D
Juu, yritin rauhoitella miestä, että ei tämä nyt niin iso juttu ole, pienellä harjoittelulla tästä päästään. Mutta tuo tosiaan vetää hirmuiset paniikit pienistäkin asioista (juuri muutama viikko sitten menetti yöunensa, kun Willa kertoi, ettei hänellä ollut ketään leikkikaveria päiväkodissa, kyseessä oli siis päivä kun kaikki hänen ryhmänsä pojat sattuivat olemaan poissa samana päivänä).
Kiitos ♥, alkaa tosiaan tuntua, että mitta alkaa olemaan yhden lapsen ongelmien kohdalta täynnä :/

Suvi E. said...

Hauskoja sattumuksia on ne, kun en aina ole varma mitä Willa tarkoittaa, esim sanat gympa ja rumpa kuulostavat täsmälleen samalta, ja jollei asiayhteydestä selviä kummasta on kyse, saa siinä pohtia tovin jos toisenkin mitähän tuo mahtanee tarkoittaa :D
Ja miehen opettaessa Willalle oikeaa ja vasenta vanhassa asunnossamme. Höger ja vänster. No, Willa kuuli tuon vänsterin väärin, ja sattumalta juuri sillä puolella oli ikkuna. Suunnat ovat vielä tänäkin päivänä hänelle höger ja fönster :D

Henni said...

Kuulostaa kyllä hurjalta tuo punkkimäärä. Oltiin Kökarissa kesällä eikä sielläkään noin paljon ollut. Taitaakin olla, että niitä voi olla erityisen paljon tietyissä kohdissa. Toivottavasti kaikki menee ihan hyvin, vaikka diagnoosin saaminen on viipynyt.

Post a Comment

Kiitos viestistäsi ♥