Borrelioosi

Lääkäri soitti testitulokset; borrelioosi oli positiivinen.
Ensin tuli kiukku, sen jälkeen epätoivo. Miten tästä eteenpäin?
Huomenna selvittelen, että mihin tehdään ja minkälainen valitus. Suoraan terveyskeskukseen sitä tuskin kannattaa tehdä, pitää löytää joku ylempi taho.
Olemme koko illan lueskelleen myöhäisvaihdeen borrelioosin oireita. Toistaseksi ei ole mitään siis havaittu ja toivottavasti mitään ei tulekaan, mutta noita pitää pitää silmällä tulevaisuudessa. Me siis kävimme ensimmäisen kerran lääkärissä asian tiimoilta 14. elokuuta, puremasta on siis reilu 5kk ennen antibioottihoitoa. Mahdollisten oireiden kirjo on valtava, aina väsymyksestä halvaantumisiin ja osaa on todella vaikea kysellä neljävuotiaalta.
Unohdin siinä kiukussani kysellä lääkäriltä, että pitäisikö testata vielä jotain lisää, soittelen sinne huomenna.
Samalla testattiin D-vitamiinitasot. Ne ovat vähän alhaiset, eivät kuitenkaan mitenkään hälyttävän, mutta vitamiinilisä tuplataan.

Että tällaista tiistaita. Voikaahan hyvin!

Kunnialaukaus

En ole missään mielessä uskovainen, mutta olen yleensä sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Vähän ennen joulua unohti mies aamulla avaimet kotiin töihin lähtiessään. Tarina lyhykäisyydessään menee niin, että joutui tuon takia viivyttämään töistä lähtöään vartilla, jonka aikana matkalla jonka hän ajaa sattui iso kolari. Sitä väkisinkin miettii, mitä jos ne avaimet olisivatkin tulleet aamulla mukaan.

Nyt on parin viikon aikana sattunut niin monta meitä koskettanutta onnettomuutta, sitä miettii, että mikä mieli tässä on.
Yksi niistä sattui tällä viikolla, kun saimme tietää miehen serkun, nuoren jääkiekkoilijalupauksen, lyyhistymisestä kesken jääkiekkopelin. Lyyhistymisen syy on vielä epäselvä, mutta sen seurauksena hän luisui pää edellä kaukalon laitaan ja makaa tällä hetkellä sairaalassa halvaantuneena kainaloista alaspäin.
Paikka jossa asumme on pieni, kaikki tuntevat kaikki. Jääkiekko on iso juttu, koko saaren ainoa jäähalli sijaitsee täällä. Ja tämä kosketti koko yhteisöä.

Tuon jääkiekkoilijapojan kunniaksi pelasivat eilen jo uransa lopettaneet miehet; Team Old Boys. Peli laitettiin pystyyn ihan extempore ja osa joukkueesta oli vielä juossut ostamaan mailaa ja teroittamaan luistimiaan launtai aamuna :)
Minä sain kunnian ottaa heistä joukkuekuvan, joka allekirjoitusten jälkeen viedään loukkaantuneelle pojalle sairaalaan. Joukkuekuvaa en tässä julkaise, mutta pari kuvaa pelistä. Taisin viedä kamerani ihka ensimmäistä kertaa jäähalliinkin. Valon puolesta ei ollut ongelmaa, tätä pelkäsin ja tähän olin varautunutkin. Ongelmana oli lähinnä ripeä kinttuiset pelaajat, jotka tunkivat kamerani eteen juuri kun olin saamassa kuvaa mahtavasta tilanteesta!
Oppia ikä kaikki.

Näin synkeistä tunnelmista huolimatta, haluan toivottaa teille hyvää alkavaa viikkoa, käyttäkäähän kypärää, heijastinta ja turvavyötä!

Lupaus vuodelle 2014

Entistä terveellisempää ruokaa.

Ruokamme on suht terveellistä jo nyt, valmisruokia tai roskaruokaa syömme ehkä kerran, pari vuodessa. Kotiin ostamme luomua, silloin kun sitä on helposti saatavilla. Turhan usein käymme kuitenkin tuossa lähikaupassa, missä sitä valinnanvaraa ei aina ole.
Ennen Willan allergioita, en juurikaan kiinnittänyt huomiota tuotteiden sisältöihin, kyse oli enemmänkin siitä, etten aina halunnut tietää mitä ne sisältävät. Mutta sitten kun kaupassa piti lukea jokaikisen tuotteen tuoteseloste, tuli sitä väkisinkin tietoiseksi, mitä kaikkea ylimääräistä moskaa niissä on.
Ruuan kanssa on toki aina salaattia ja/tai vihanneksia ja minä työnnän joka ruokaan sesamin- ja pellavansiemeniä, mutta jotenkin tuntuu, että sitä voisi yrittää vielä enemmän.

Tähän väliin todettakoon, että minä en ole mikään huippukokki, en oikeastaan edes pidä ruuanlaitosta. Turhan usein yritän tehdä jotain helppoa ja nopeaa. Tästä syystä tykkään uuniruuista. Ne on yleensä nopea valmistaa, eikä ruokaa tarvitse olla koko ajan vahtimassa tai sekoittamassa.
Nykyinen lempparini onkin, niin valmistuksen kuin maun vuoksi, uunissa haudutetut kasvikset. Varsinkin porkkana! Näiden kanssa sitte vaihtelevasti lihapullia (nämä valmistaa mies, minä en jaksa yleensä pyöritellä ja teen pihvejä :D), erilaista lihaa pihveinä tai lohta. Wokki-muodossa lisään joskus kanaakin.
Kalaa ja kanaa meillä syödään liian harvoin. Kalaa noin kerran viikossa, yleensä lohen muodossa, kanaa ehkä kerran kahteen viikkoon. Olen todella huono valmistamaan tuota lohta, joko paistan sellaisenaan tai laitan uunissa sitruunan ja tillin kera. Kesällä vaihtelua tuo makrilli, joka on koko perheen ehdoton suosikki.
Tämä kala-asia on yksi, johon yritämme tehdä parannuksen. Pyrimme syömään sitä useammin ja opettelemaan muidenkin kalojen valmistusta.

Emme siis aloita mitään kalorien laskemista, yritämme vain tehdä terveellisempiä valintoja. Meiltä reilun kilometrin päässä sijaitsee luomutila, josta voi kesällä ostaa perunaa, porkkanaa, tomaattia ja kurkkua ainakin. Kunhan se taas talven jälkeen aukeaa, siellä pitää ehdottomasti käydä.

Itse aion myös lopettaa ainaisen colan litkimisen, vähentää karkkia ja suklaata. Mitään herkkulakkoa en aio aloittaa, koska tiedän, että jos kiellän ne itseltäni kokonaan, tekee niitä entistä enemmän mieli. Lähinnä tässäkin asiassa yritän vaihtaa herkuttelut hedelmiin ja kasviksiin. Ja kotona valmistettuihin, lisäainevapaisiin, leivonnaisiin.
Lasten karkkipäivä on lauantaisin, silloin saa Elisa pienen määrän irtokarkkeja ja Willalle vähäsuolaisia sipsejä. Epäilen, etten jaksa tapella noiden herkkujen vaihtamisesta johonkin terveellisempään, mutta aion ainakin vastaisuudessa laittaa tarjolle terveellisempiä vaihtoehtoja. Elisalle ainakin tuntuu olevan tärkeää ruuan terveellisyys ja kyselee usein syödessään onko tämä tai tämä terveellistä. Muutaman kerran jättänyt karkitkin syömättä, kun olemme vastanneet, että ne eivät todellakaan ole terveellisiä.

Tällaisia pohdintoja torstaille. Mies lähtee kohta sählyn peluuseen, minä rojahdan sohvalle tv-torstain merkeissä. Huomenna on aamusta dementia-luento, iltapäivällä luvassa viikkosiivousta ja illalla lautapelejä.
Huomiseen!

Saippuakuplia

Minä jännitin eilen niin, etten saanut unta. Yöllä heräsin monta kertaa. Stressasin tämän aamuista näytteenottoa. Viimeksi syksyllä sain vaivoin pidettyä Willan mielenkiinnon muualla, jotta näyte saatiin otettua ilman suurempaa katastrofia. Tuolloin laskimme näytteenottopöydällä olevia koeputkia, ihmettelimme seinillä olevia kuvia ja katosta roikkuvia pehmoleluja. Se oli siinä ja siinä, pieni itku pääsi, mutta suht helpolla kuitenkin.
Ajattelin, että tällä kertaa luvassa on varmasti isompi tappelu, Willalla on vielä hyvässä muistissa viimeiset lääkärikerrat; milloin on pistetty ja milloin joutunut riisumaan vaatteensa puoli väkisin. Ilmoitti jo maanantai-iltana, ettei halua lääkäriin.
Sama asia tuli esille aamulla ja automatkalla. Ja odotushuoneessa. Sydän tykyttäen yritin ohjata neljävuotiaan näytteenottohuoneeseen.
Willa katseli hoitajaa epäillen, sama hoitaja kun on ottanut Willalta jokaikisen näytteen ja prick-testin tämän neljän vuoden aikana.
Lopulta isuuduin poika sylissäni näytteenottotuoliin ja yritin houkutella laskemaan niitä koeputkia ja katselemaan kuvia ja pehmoleluja. Hoitaja yritti houkutella vasenta kättä esiin oikeasta kainalosta. Willa ilmoitti kovaäänisesti, ettei halua.
Hoitaja ilmoitti hakevansa apuvoimia. Tuli kohta osastonsihteeri perässään takaisin.
"Nyt puhalletaan saippuakuplia!" ilmoitti sihteeri ja asettui saippuakuplapullon kanssa Willan eteen niin, että poika saattoi itse puhaltaa. Ja niin puhallettiin.
Willa ei edes tajunnut ensimmäistä pistosta, siitä ei saatu tarpeeksi verta, joten piti pistää toisen kerran. Käsi värähti ja poika vilkaisi sormeaan, mutta katse siirtyi taas nopeasti saippuakupliin.
Ja niin siitä pikkuisesta sormesta puristettiin näytteet kahteen eri putkeen pojan kiinnittämättä asiaan sen enempää huomiota. Kuplia leijaili pitkin huonetta ja Willa hihkui riemuissaan saadessaan rikkoa niitä.

Olin tuon käynnin jälkeen niin helpottunut, että unohdin tyystin kysyä, koska saadaan jotain vastauksia. Ehkä sitten ensi viikolla.
Päiväkotiin jätin todella ylpeän pojan, innoissan esitteli "Olet rohkea"-rintamerkkiään ja sormessa olevaa cars-laastaria kavereilleen. Tästä kerrasta jäi ainakin paremmat muistot, toivottavasti ne korvaavat osan vanhoista, eikä tästä kehittyisi suurempaa lääkäripelkoa.

Huonosti nukuttu yö vaati kuitenkin veronsa, iltapäivällä lapsia hakiessani väsähdin täysin ja olenkin maannut sohvalla suurimman osan illasta miehen leikittäessä lapsia. Huomenna sitten paremmalla energialla :)
Voikaahan hyvin!

Huipulla tuulee

Olen näistä maisemista kirjoittanut jo monta kertaa ja tulen varmasti tulevaisuudessa kirjoittamaan vähintään yhtä monta. Nämä ovat jotain uskomatonta, vuodenajasta riippumatta.
Meidän tonttihan jatkuu tuonne peremmälle kallioisena ryteikkönä. Kesällä sinne ei edes tullut kunnolla kiivettyä vaikeakulkuisuuden takia. Eilen käytiin kuitenkin koko perheen voimin ihastelemassa sieltä aukeavia maisemia. Minulla ei tietenkään ollut kameraa mukana.
Tänään kiivettiin sinne Elisan kanssa ihan vartavasten kamera mukana. Tuo kuvausapulaiseni ei vain osaa ottaa huomioon 22 vuoden ikäeroamme, saatika mukana raahaamaani kameraa. Pakkasta oli vain pari astetta, mutta tuuli oli kova ja jäätävän kylmä. Toppavaatetus piti hyvin lämpimänä, pienen hienkin sain pintaan kiivetessäni.
Kiva reissu meillä oli, parhaimmat maisemat jäivät tosin kuvaamatta, ne kun olivat suoraan aurinkoa kohti. Sinne pitää kiivetä uudestaan vähän pilvisemmällä säällä.
Ja tuo takapihan ryteikkö pitää ehdottomasti raivata, jotta noiden maisemien katseleminen sujuu pienemmällä vaivalla.

Tänään meidät on kutsuttu lasten gamle faffalle syömään. Muu porukka lähti vielä pulkkamäkeen, minä painun suihkuun ja laittamaan itseäni valmiiksi.

Hyvää sunnuntain jatkoa!

Ei kahta ilman kolmatta. Ja neljättä. Ja viidettä.

Minähän kirjoitin syyskuussa pitkän tekstin Willan allergioista. Willallahan on näiden lisäksi astma ja atooppinen iho. Näistä kaikista eniten päänvaivaa aiheuttaa tuo iho. Ihoa pitää rasvata monta montamonta kertaa päivässä pehmittävillä voiteilla ja tämän lisäksi käytämme kortisonirasvaa kuureina.
No, syy tähän kirjoitukseen on juurikin tuossa ihossa.
Tänne muutettuamme saimme oikein kunnon ryöpäytyksen punkkien muodossa. Mies on noihin tottunut, asunut täällä melkein koko ikänsä, itse sain viime kesänä elämäni toisen punkin pureman. Miehestä nypittiin nyt parissa viikossa yli kymmenen ja Elisaltakin viitisen kappaletta. Willalta yksi.
Reilun viikon kuluttua tuosta puremasta, nousi Willan takareiteen punertava rengasmainen ihottuma. No, tässä vaiheessa ei oltu enää ihan varmoja, missä Willalla se punkki oli, kun niitä oli nypitty jokaiselta, vähän joka paikasta. Käytiin kuitenkin lääkärissä näytillä.
Lääkäri totesi kyseessä olevan ihottuman, samanlaista röpelöä oli toisessa takareidessä, mutta vaaleampana. Kysyin, että eikö sitä voisi testata, niin ei kuulemma kannata, ei se ole borrelioosia. Tämä selvä.

Lokakuussa Willan iholle nousi rengasmaisia läiskiä ympäri koko kroppaa, käsivarsiin ja jalkoihin. Käytiin taas lääkärissä, kerroin punkin puremasta ja borrelioosi epäilystämme. Ei, ei tämä ole borrelioosia! Tämä on ihottumaa!
Istuin siinä suu auki ja totesin, ettei tämä ole ihottumaa.
Juu, on tämä ihottumaa ja pojan iho on tosi huonolla hoidolla, tosi huonossa kunnossa. Väläytteli, että näin huonolla hoidolla vielä tulehtuu ja tulee sieni-infektioita.
Mutta ihohan oli tosi hyvänä juuri tuolloin! Olimme aloittaneet taas kortisonikuurin vajaa viikkoa aiemmin ja pahimmat kohdat olivat pehminneet ja poika lakannut taas raapimasta itseään verille. Kerroin tästäkin lääkärille ja totesin taas, että tämä ei ole ihottumaa. Me olemme pojan ihottumia katselleet kohta neljä vuotta, me kyllä näemme ja tiedämme, että tämä ei ole ihottumaa.
Mutta, eiväthän vanhemmat nyt voi tällaisista asioista mitään tietää. Diagnoosina taas ihottuma ja määräys viikon kestävälle kortisonirasvaukselle vahvimmalla kortisonilla. Kysymykseni borrelioosin tai sieni-infektion testaamisesta kaikui kuuroille korville. Kotiuduttuani olin niin täynnä kiukkua. Miten voi ihminen tehdä tuollaisia oletuksia ensimmäisen tapaamisen perusteella, kun ei edes suostunut kuuntelemaan minua, yrittäessäni kertoa miten asiat oikeasti ovat.
No, läikät kyllä kohta siitä häivisivät, itse emme vieläkään uskoneet tuohon ihottuma-diagnoosiin, aloimme jo epäillä sitä sieni-infektiota.

 Välistä läikät palasivat vaaleina ja hävisivät taas. Tapaninpäivänä läikät ilmestyivät taas todella vahvoina ja mies sai tarpeekseen ja lähti taas kohti terveyskeskusta.
Siellä homma meni suurinpiirtein samalla tavalla kuin omalla vierailullani lokakuussa, mutta mies sai pidettyä puolensa ja lääkäri kirjoitti shampoota sieni-infektioon, jolla piti pestä koko kroppa kahdesti viikossa ja antaa vaikuttaa 15 minuuttia. Saimme myös lähetteen lastenlääkärillemme.
No, tapaninpäivän iltana me lähdimme Suomeen ja siellä läikät vain vahvistuivat ja niitä tuli lisää. Willan mentyä nukkumaan, puhuttiin, että pitää ottaa seuraavana päivänä kunnon kuvat läikistä.
No, seuraavana päivänä läikät olivat taas kadonneet tyystin.

Kuvat marraskuulta.

Tänään oli tuo aika lastenlääkärille. Koska läiskiä ei juuri nyt ole näkyvissä, näytin puhelimestani kuvat jotka otin marraskuussa ja kerroin sieni-infektioepäilystä. Ensimmäisen kuvan nähtyään, totesi sen näyttävän nokkosihottumalta, toisen kuvan jälkeen totesi, että vahvasti vaikuttaisi borrelioosilta. Kerroimme punkin puremasta ja alkuperäisistä epäilyksistämme. Ja siitä, että läikät katoavat ja tulevat suurempina takaisin.
Kyseinen lääkäri on hoitanut Willaa ihan vauvasta saakka ja uskoi kun sanoimme, ettei tämä ole ihottumaa. Totesi vielä, että kyllä vanhemmat nämä asiat yleensä paremmin tietävät kuin joku random terveyskeskuslääkäri.
Alustavana diagnoosina siis borrelioosi ja hoitona 10 päivän antibioottikuuri. Tiistaina menemme otattamaan verikokeet vasta-aine-näytettä varten.
Sanomattakin on selvää, että aion tehdä asiasta ilmoituksen. Ja me kun luulimme, ettei tällaista tapahdu yksityisellä puolella. Itse kun tappelin muutama vuosi sitten rauta-arvojeni testaamisesta kunnallisella puolella, syntyi päätös siirtää kaikki terveyspalvelumme, neuvolaa myöten, ykstyiselle. Tähän saakka asiat ovat sujuneet siellä hyvin ja toivottavasti ilmoituksen teko auttaa tilannetta jatkossa.

Otimme samalla puheeksi Willan puheenkehityksen. Miehen, jo pitkään jatkunut, epäilys puheen viivästymisestä sai lääkärin laittamaan lähetteen puheterapiaan. Itsehän olen vähän sellainen "Odotetaan ja katsellaan, sehän on vain ihan pientä, kyllä se siitä"-tyyppiä. Samoin on tämän puheen kanssa. Ajattelin, että vertaamme vain Elisaan, joka aloitti puheen, selkeän sellaisen, todella aikaisin. Mies huolestuu todella herkästi, kun kyse on jostain lapsiin liittyvästä. Huolestuu on ehkä jopa laimea ilmaisu, panikoituu sopisi paremmin. (Olisitte nähneet hänet kun Elisalle nousi ensimmäinen kuume reilu vuoden ikäisenä ;)
Mutta, nyt, kun olemme tavanneet Willan kanssa samanikäisiä, piti minunkin myöntää, että puheessa on selkeää viivästymistä. Muistan kuitenkin lukeneeni, että yleensä kaksikielisyys hidastaa puheenkehitystä. Lääkäri totesi, että hänen kokemuksensa mukaan kaksikielisyys päinvastoin nopeuttaa ja selkeyttää lapsen puhetta.
Mutta jos viivästymistä onkin, on se todella pientä, enkä itse ole vielä edes huolissani asiasta. Kun otin asian puheeksi päiväkodissa, eivät olleet edes huomanneet/ ajatelleet asiaa, mutta lupasivat nyt kiinnittää enemmän huomiota ja kirjoittaa havaintonsa ylös. On helpompi esitellä asia puheterapeutille, kun on jotain konkreettista. Huomasimme tänään, että lääkärin kysyessä tarkennuksia, oli tosi vaikea luetella, miten viive mielestämme ilmenee. No, miehen hermojen ja yöunien kannalta on kuitenkin hyvä, että käymme puheterapeutin arvioitavana :)

Tällaista tänään, voikaahan hyvin!
/Suvi

Mahtava virkkaus-sivusto!

Huomenta!
Tulin vain vinkkaamaan teille sivustosta, josta löytyy paljon selkeitä virkkausohjeita. Sivuston löysi alunperin äitini. Sivustolla oleva hexagon-villatakki on itselläni työn alla, äitini sai jo omansa valmiiksi. Vaikka meistä ei kumpikaan osaa sanaakaan espanjaa, kuvat ovat niin selkeitä, että jokaisen ohjeen ymmärtää helposti :)

Mundo Crochet

Ruttupuu

Tänään ei ole satanut vettä, ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Aurinkoinen ilma teki tehtävänsä ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta mieli on ollut kevyt ja olo energinen. Energiaa tarvitaankin tämän lukukauden viimeiseen puristukeen, ensi viikon jälkeen hellittää koulurintamallakin.
Nyt on koti on siivottu ja viimeisetkin joulukoristeet pakattu laatikoihin. Sisustukseen tuli, jollei nyt keväinen, niin ainakin huomattavasti kevyempi fiilis. Mitään keväistä tässä ei vielä tarvitse miettiä, kun tämän märän ja synkän alkutalven jälkeen on ensi viikolle luvassa pakkasta, aurinkoa ja vähän luntakin. Valoa, valoa, valoa!

Nämä oksat ovat tarina sinäänsä. Siskonihan oli siis täällä vierailulla meidän muuttaessamme. Kun saimme avaimet käteen, kävimme täällä katsomassa ja ilmoitin siskolleni heti, että etupihalla oleva 'ruttupuu' lähtee kyllä ensimmäisenä. Ruttuiset lehdet ja epäsiisti ulkonäkö, tuollaistahan en katsele.
"Suvi, se on pähkinäpuu!"
"Olkoon vaikka mikä, se on ruma!"
"Ei, kun se on sellainen, missä on sellaiset kippuraiset oksat!"
"On vai?!"

Jep. En ole mikään viherpeukalo ja tunnistan vain aniharvan puskan, puun tai kasvin ulkonäöltä. (Olen edelleen sitä mieltä, että tuo ei ole mikään kaunistus ja mietinnässä onkin sen siirtäminen johonkin syrjäisempään paikkaan.)
Vanhempieni ja toisen pikkusiskoni vieraillessa loppukesästä, raivasimme äitini kanssa etupihaa ja samalla saksimme muutamia oksia pähkinäpensaastakin, irrotimme lehdet ja veimme oksat kuivumaan kellariin. Niiden kuivuttua maalasi mies pari oksaa valkoiseksi. Ilman mutinoita tuo maalaus ei toki sujunut. Tällaisia nyt maalata, mikä järki tässäkin hommassa nyt on, menee maalia enemmän hukkaan kuin tarttuu näihin risuihin... Pelkät vakuuttelut, että ne ovat hienoja, eivät herralle kelvanneet, mutta kun esittelin netistä löytämiäni yhden valkoisen oksan hintoja, loppui mutinat ;)

Nyt nuo kaksi maalattua oksaa makaavat tuossa olohuoneen tv-tason päällä, kunnes keksin niille jonkun pysyvämmän paikan. Korkea lasiruukku voisi olla ihanne ratkaisu, mutta en omista sellaista, vielä. Mietitään, mietitään, taas.

Täällä siis virtaa energia, kuten jo aikaisempina vuosina olenkin kirjoittanut, minä käyn aurinkoenergialla.
Nyt on vuorossa perheen ruokinta ja sen jälkeen perjantainen lautapeli-ilta. Opetimme pari kuukautta sitten lapset pelaamaan Carcassonnea, aivan huippu peli niin aikuisten kuin lapsienkin älynystyröille. Uno on toinen lasten suosikkipeli, mutta molemmat lapset vievät meitä siinä 6-0.

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Piece Of Skate-luisitinsuojat

Elisa on jo jonkun aikaa kysellyt erilaisten luistinvarusteiden perään, kun jäähalilla on usein harjoitusten aikaan paikallisen luistinkaupan perustaja myymässä tuotoksiaan. Luistelu-trikoot on jo luvattu ostaa, vaikka itseäni tuo 500kr hinta hirvittääkin, kun itse valmistaisin samanlaiset vain murto-osalla tuosta hinnasta. Pihi mikä pihi ;)
Tänään kaivoin taas ompelukoneeni esiin kun Willalle iski akuutti pitkäkalsari-pula. Niiden ompelemiseen ei kauaa aikaa tuhlaantunut ja tuntui typerältä siivota kone taas pois. (Voi kuinka odotankaan alakertaan valmistuvaa ompelu-askarteluhuonetta!) Elisa pyysi itselleen leggareita pöllö-trikoosta, mutta kangasta oli aivan liian vähän. Hetken kangasta tuijoteltuani mieleeni tulivat luistimen suojat ja yritinkin googletella jotain yksinkertaista ohjetta tai kaavaa sellaista kuitenkaan löytämättä. Kovin kummallisia suojukset eivät ole ja siksi päätinkin kokeilla ihan fiiliksen mukaan. Ajattelin kuitenkin jakaa jonkinlaisen ohjeen tännekin, jos joku muukin on sitä vailla. Nämä ovat siis mallia slim-fit, osa livenä näkemistäni suojuksista on huomattavasti löysemmät.

Piirrä luistimen ääriviivat paperille ja leikkaa se irti. Taita kangas kaksinkerroin, oikeat puolet vastakkain, neulaa kuva kankaalle. Jätä n. 1 cm saumavarat sivuille, ylös n. 3 cm ja pohjaan 3-4 cm ja leikkaa kuva. Neulaa ja ompele leikkaamasi osat, oikeat puolet vastakkain, etu- ja takareunasta. Tee n. 0,5 cm päärme sekä ylä-, että alareunaan, jätä ompeleeseen aukko kuminauhan pujottamista varten. Leikkaa ohuesta kuminauhasta n. sentin reunan leveyttä lyhyemmät pätkät ja pujota ne ompelemiisi kujiin, solmi päät.

Todella yksinkertaiset ja nopeat valmistaa :)

Itse siis käytin näihin trikoota ja Rautarouvani jousto-ommelta, en viitsinyt edes vaihtaa vaihtaa lankaa kun näiden piti olla vain kokeiluversiot. Seuraavaksi ajattelin kokeilla joustamattomasta kankaasta ja mietin, että tällaiset voisi valmistaa neulomallakin. Katsotaan mitä tässä vielä saadaan aikaiseksi :)

Loppuun vielä kuva suojista tytön päällä.

Vaatetus on ihan neidin itse valitsema, eikä siis kuulu luistelu-varustukseen.

Tuon hameen tein muutama vuosi sitten balettimekoksi

 ja tuo 'toppi' on oikeasti tuubi mallinen huivi ;)

Hyvää Uutta Vuotta!