Mahti viikonloppu

Meillä on takana aivan mahtava viikonloppu. Perjantai aamupäivällä saapui ystäväni kahden poikansa kanssa. Willa hoiti 'isonpojan' velvollisuutensa hienosti, keräten 1,5-vuotiaan tieltä kaiken särkyvän ja nosti ne tämän ulottumattomiin. Teki niin hyvää työtä, että illalla vielä etsittiin mm. kaukosäätimiä ;)

Lauantaina käytiin Elisan kanssa shoppailemassa Göteborgissa, löytyi mm. ne kauan kaivatut olohuoneen verhot. Niitä ei tosin ole vielä ripustettu, joten mieli saattaa vielä muuttua.
Illalla käytiin faffan luona syömässä ja lapset saivat leikkiä serkkujensa kanssa; jalkapalloa ja vesivärimaalausta. (Kesken kiivaan jalkapallopelin Willa pysähtyi poimimaan minulle kukkia ♥)

Tänään iltapäivällä miehen lähdettyä viemään Elisaa tanssitunnille, lähdimme minä ja Willa puutarhahommiin. Tarkoitus oli vain vähän kuopsutella ja siistiä, mutta loppujen lopuksi saksimme alas melkein koko valtavan alppiruusupuskan. Puskassa kasvoi alppiruusun lisäksi iso syreeni,  vuorimänty ja jonkinlainen paju, joten sekametelisoppa oli valmis. Paksuimmat oksat vielä töröttävät paikoillaan ja ne pitää sahata moottorisahalla, mutta jo nyt näkee valtavan eron. (Jollei ota huomioon, että koko pusikko makaa nyt pitkin nurmikkoa...)

Ihana, rentouttava viikonloppu siis takana ja tämän voimalla on hyvä lähteä uuteen viikkoon. Willalla on huomenna viimeinen päivä vanhassa päiväkodissa. Uuteen tutustuminen alkaa vasta 15/10, joten seuraavien viikkojen aikana joudutaan joustaman koulusta ja töistä vuorotellen. Itselläni on onneksi monta etäpäivää ja mies pystyy tekemään töitään kotoa käsin, joten minkäänlaista paniikkia ei pitäisi syntyä.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Tv-taso

Tv-taso pohdinnat on saatu päätökseen.Ikeastahan se loppujen loppuksi haettiin, muut vaihtoehdot olivat joko väärän kokoisia (Artiq) tai sitten hinta olisi noussut liian korkeaksi (Arctic).

Olen kuitenkin ihan älytömän tyytyväinen tähän ihanuuteen. Tämä on neljästä BESTÅ-seinähyllystä koottu ja ovet ovat korkeakiiltovalkoiset. Tulevaisuudessa on tarkoitus nostaa nämä seinälle, ehkä n. 15-20cm korkeuteen. Samaten televisio on tarkoitus kiinnittää seinään kiinni. Emme kuitenkaan aio kiinnittää tätä meidän paksukaista, haaveilemme ohuemmasta LED-televisiosta ja kiinnitys on ajankohtaista vasta sellaisen saavuttua.

Kokonaisuus on kyllä todella hyvä näinkin, ihan lattian tasossa. Jännityksellä kyllä odotan, miten helposti tuo pinta naarmuuntuu esim. imurin kolahduksista.
(Hyllyt ovat vielä kiinnittämättä toisiinsa, en uskaltanut sitä tehdä yksin. Samaten mietin, että jos nuo saumakohdat tulevaisuudessa häiritsevät, tähän voisi päälle laittaa jonkunlaisen tason.)

Kaappeihin saa piiloon mm. digiboxin, reitittimen ja DVD-soittimen. Miia vinkkasi ir-jatkajasta, jonka avulla kaapissa olevia laitteita voi käyttää oven läpi. Mies vertailee parasta aikaa erilaisia vaihtoehtoja ja parhaan löydyttyä laitamme sen tilaukseen.

Hyvää perjantai-illan jatkoa,

Suvi

Kuinkas sitten kävikään...

Olen todella hitaasti lämpiävää sorttia, mitä tulee uutuuksiin niin vaate- kuin sisustusrintamallakin. Kun pillifarkut tekivät tuloaan mietin, että tuollaisia ei tule koskaan löytymään omasta vaatekaapistani. Aivan tajuttoman hirvittiävät housut!
Kuinkas sitten kävikään, tällä hetkellä omistan viidet farkut joista neljät ovat mallia pilli ja yhdet suoralahkeiset. Viime keväänä vein kierrätykseen viimeisetkin bootcut-farkkuni ja ihmettelin, miten olen voinut sellaisia edes käyttää. Nehän saavat jo valmiiksi lyhyen varteni näyttämään vielä lyhyemmältä ja lenkkarit jalassa tuli jotenkin hiphoppari-fiilis.
Sama oli tennarien kanssa. Alkuun vieroksuin kyseisiä popoja, mutta lopulta lämpenin niillekin.

Nyt olen lämmennyt sisustuksen saralla String-hyllykköön. Kun niitä alkoi ilmestyä blogeihin muutama vuosi sitten ajattelin, että "Hyi, miten se nyt tuollaisen hyllyn?" Mutta kun niitä alkoi näkymään useammassa blogissa, eri tavalla somistettuina, aloin lämmetä. Viimeisen sysäyksen toi kesäinen vierailu Elisan kummien luona; olohuoneessa pocketteja kaksin kappalein. Olin myyty.

Ja ei, en ole vielä sellaista ostanut. Täytyy ensin saada paikalleen kaikki jo valmiina olevat olohuoneen kalusteet, tauluhyllyt ja valokuvakollaasit, ennen kuin päätän, josko se vielä tuntuisi sopivan.
Kaikki odottavat valmiina, kunhan saan päätettyä oikeat kohdat. Taas pähkäilen, että onkohan se hyvä siinä ja millä korkeudella ja ja ja ja. Epävarmuus. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen kunnioitus seinäpintoja kohtaan. Kun on itse ollut mukana näitä tekemässä, en halua mitään huteja ja ylimääräisiä reikiä seiniin.
Ja todellisuudessa kun minä en ole edes meidän perheen perfektionisti. Todellisuudessa minulla menee hermot, kun mies on niin tarkka. Joka ikinen asia pitää olla just eikä melkein. Kun sanon, että hyvähän tuo on, toteaa hän, että hyvä ei riitä ja tekee uudestaan. Ja uudestaan. Ja tätä jatkuu niin kauan kunnes on itse tyytyväinen. Minun aloittaessani maalaamista tai tasoittamista, huomauttaa yleensä ohi mennen, että älä nyt sitten tee vain vähän sinne päin. Tuntee minut liian hyvin ;)
Mutta, mitä väliä sillä on jollei se näy mihinkään? Kaapinoven sisäpuoli, kuka sinne nyt kurkkii?
Riittää kun hän itse tietää sen, kuulemma. Hmph!
No, itse olen samanlainen joissain muissa asioissa, joten olen pitänyt suuni kiinni :)

Pukeutumishuone on jo tasoitusvaiheessa. Katto- ja jalkalistat on maalattu ja huomenna on edessä uusi hionta ja tasoitus. Mies suunnittelee, että valmista olisi viikonloppuna. Sitten alkaakin kaappien kokoaminen ja sisustaminen, sitä odotellessa :)

Jottei postaus jäisi ihan kuvattomaksi, tässä meidän kolme vuotias,

joka oppi ajamaan ilman apupyöriä tänä kesänä.

Suuri on esimerkin voima, kuopus oppii kaiken aiemmin :)

TSI: Virkattu taulu hiuspinneillle

Tässä tulisi nyt jonkinlaista ohjetta Elisan hiuspinnitauluun.

Taulun on siis suunnitellut ja toteuttanut äitini,

joten mitään tarkkaa rivi-riviltä ohjetta en pysty antamaan.

1. Valitse kehyksen koko ja ulkonäkö oman makusi mukaan.

Tämän kehyksen ulkomitat ovat 32,5x23,5cm. Takalevyn koko on 30x21cm.

Kehys on aluperin ollut puunvärinen, äitini maalasi sen valkoiseksi.

 2. Virkkaa takalevyn kokoinen suorakaitale.

(Pienempi saattaa olla vaikea saada siististi istumaan kehyksiin,

varsinkin jos kehykset ovat kapeat.)

3. Leikkaa valitsemastasi nauhasta kolme pätkää,
jotka ovat pari milliä pidemmät kuin virkatun suorakaiteen lyhyt sivu.
Tässä käytetty vinokanttinauhaa, joka on ommeltu kaksinkerroin.

(Mietimme myös virkattua, mutta epäilimme sen venyvän käytössä liikaa).

Ompele nauhojen päät suorakaiteen reunoihin kiinni.

Nauhat kannattaa myös ommella kiinni keskeltä,

jotta se pysyy nätimmin paikallaan pidempään. 

4. Virkkaa haluamasi kokoiset taskut.

Nämä on virkattu niin, että  aloitetaan tuolta taskun alareunasta
ja molempiin reunoihin lisätään joka kerroksella pylväs,
kunnes päästään haluttuun leveyteen.
Näiden taskujen alareunassa on 22 pylvästä ja yläreunassa on 30 pylvästä.

Rivejä yhdessä taskussa on 10.

5. Virkkaa tai ompele taskut taustaan kiinni.

6. Koko työ kannattaa liimata kuumaliimalla taustalevyn reunoihin,

jotta se pysyy paremmin kehysten välissä.

7. Laita takalevy virkkauksineen kehykseen.

Valmis :)

Laittakaa ihmeessä kyselyä, jos joku kohta jää epäselväksi,

vastaan mielelläni parhaan taitoni mukaan :)

-Suvi

Willan allergiat

Blogiini eksytään usein allergioihin liittyvillä hakusanoilla, joten ajattelin tehdä pienen päivityspostauksen aiheesta.

Willa (10/09), sai ensimmäisen allergiadiagnoosinsa parin kuukauden ikäisinä. Oireina olivat tajuttoman kuiva iho, joka ei talttunut vaikka kuinka rasvasimme ja öljysimme. Lääkäri määräsi antibioottikuurin, pehmittävän voiteen ja kortisonirasvan. Prick-testillä todettiin maito- ja kananmuna-allergia. Koska minä vielä tuolloin imetin, yritin jonkun aikaa mennä maidottomalla ja kananmunattomalla imetysdietillä, mutta Willan ollessa 4kk lääkäri suositteli imetyksen lopettamista molempien alhaisen painon vuoksi. Itse en ole ennen tuota ollut minkäänlaisella dietillä koskaan, olen aina syönyt mitä on mieli tehnyt, joten tuollainen rajoitus johti lopulta siihen, että söin aivan liian vähän. Oma painoni putosi huimasti ja Willan painokäyrään tuli selvä lasku.
Lääkäri kirjoitti Nutramigen reseptin ja aloitimme pikkuhiljaa pojan totuttamisen sen makuun. Lääkäri suositteli sokerin lisäämistä ensimmäisinä päivinä ja nopeastihan tuo tottui korvikkeen hirvittävään makuun. (Tuohan siis haisee ja maistuu aivan järkyttävän pahalle, alkuun korviketta sekoittaessa piti ihan pidätellä yökkäyksiä.)

No, korvikkeella mentiin ja Willa alkoi kasvaa aivan silmissä. Söi valtavia annoksia ja alkoi ottaa isäänsä kiinni kasvukäyrällä. Painoa tuli kilo kuussa ja tuo kasvutahti jatkui aina 1-vuotispäivään saakka. Ihon kunto parani huomattavasti imetyksen loputtua.
Jossain siinä neljänkuukauden paikkeilla kävimme myös Suomessa ja äitini vaati saada maksaa vierailun lasten allergioihin erikoistuneelle lääkärille. Vierailu kannatti, lääkäri kuuluu alansa huippuihin ja saatiin reseptiä niin kutinaa helpottavaan allergialääkkeeseen, kuin hilseshamppooseen. Kyselin lääkäriltä myös kahdesta kissastamme. Totesi, että jos on noin  vahva kananmuna-allergia näin nuorena, niin eläinallergioiden riski kasvaa huomattavasti. Kotiin palattuamme aloitimme uusien kotien etsimisen kissoille.

Kesällä 2010 Willa söi ruokaa, joka sisälsi sekä kananmunaa, että maitoproteiinia. Siitä seurasi hengenahdistusta, paukamia ja nokkosihottumaa. Ambulanssikyyti sairaalaan. Allergioiden voimakkuus tuli meille täytenä yllätyksenä.
Tuo oli täysin oma mokani. Olin lähdössä Suomeen viideksi päiväksi osallistuakseni hautajaisiin. Kävin ennen sitä ruokakaupassa, jotta kotona hommat sujuisivat mahdollisimman mutkattomasti. En lukenut tuoteselosteita tarpeeksi tarkasti.
Samana kesänä altistui myös kloorivedelle, josta tuli vahva reaktio.

Kuukausien kuluessa mietin, että oliko se nyt kuitenkaan tarpeellista luopua niistä kissoista. Vahvistuksen tuolle päätökselle saimme kuitenkin jo seuraavana syksynä kun Willalla todettiin astma. Alkuun oli puhe infektioastmasta, mutta vierailtuamme lastenklinikalla astman tiimoilta muutaman kerran, merkittiin tuo astmaksi.

Willa on altistunut maidolle muutamia kertoja. Vahvin reaktio tuli kuitenkin keväällä 2011, kun kaatoi lasillisen maitoa päällensä. Allergian vahvuus tuli jälleen yllätyksenä. Pelkkä iho kosketus riitti aiheuttamaan hengenahdistusta.

Syksyllä 2011 testattiin jälleen, tuloksena pähkinäallergia. Monia muitankin on vuosien varrella testattu, mm. vilja-, kala- ja pölypunkkiallergia on saatu poissuljettua.

Kesällä 2012 teimme klooritestauksia. Mitään isompaa reaktiota ei tullut ja pystyimmekin vierailemaan vesipuistossa ja uimahallissa. Iho tietenkin kuivui noiden vierailujen yhteydessä, mutta saimme sen suht nopeasti taas parempaan kuntoon.
Samana kesänä tuli reaktioita eläimistä. Syksyllä allergiatestit näyttivät vahvaa kissa- ja koira-allergiaa. Saatiin miedompi allergialääke annettavaksi kun vierailemme paikoissa, joissa on kissoja tai koiria.

Keväällä 2013 kävimme sisävesipuistossa uimassa. Seuraavana päivänä lähdin lasten kanssa viikoksi vanhempieni luo. Kotiuduttuamme huomasimme, että mikään määrä rasvausta ei auttanut. Willan iho oli ja pysyi, kuivana ja kutisevana. Kortisonikuuri sai ihon paremmaksi, mutta heti sen loputtua lehahti iho taas punaiseksi ja poika raapi itsensä verille harva se päivä. Huomasimme pientä aivastelua sillon tällöin ja tästä sainkin idean siitepölyistä. Kävin klinikalla keskustelemassa asiasta ja allergiakokeet sovittiin syksylle.
Siellä käytiin nyt elokuussa ja prick-testit näyttivät vahvaa allergiaa puiden ja heinien siitepölyille. Pölypunkki testattiin myös, mutta siitä ei reaktiota tullut. Hoitona päivittäinen allergialääkitys helmikuusta syyskuuhun.
Kesällä kävimme myös sirkuksessa, Willalle annettiin allergialääke ennen sinne menoa, mutta se ei auttanut. Emme tiedä oliko kyse varsinaisesta allergiasta, vaiko huonosta ilman laadusta ja astmasta, mutta pieni epäilys hevosallergiasta jäi kytemään. Tuota ei vielä ole testattu, poika kun ei toistaiseksi ole altistunut hevosille eikä varmasti ihan lähiaikoina altistukaan, joten emme pidä kiirettä sen kanssa.
Nyt on myös kokeilussa risti-allergiat. Pyrimme välttämään raakaa omenaa, raakaa porkkanaa, sitrushedelmiä, paprikaa ja tomaattia.

Tässä siis tähän mennessä todetut allergiat: maito, kananmuna, pähkinät, koira, kissa, puiden ja heinien siitepölyt.

Blogin sivupalkissa on tunnistelista, josta löytyy myös allergia. Olen yrittänyt suurimmat allergiaa koskevat postaukset merkitä sen alle, mutta tietysti osa on unohtunut.

Yritän tehdä myös postauksen elämästä moniallergisen lapsen kanssa ja atooppisesta ihosta. Muistan itse minkälainen paniikki oli päällä kun ensimmäiset allergiat todettiin. Sittemmin tähän on tottunut ja varsinkaan Willan ruoka-aineallergiat eivät juuri omaa arkeamme hetkauta. Meillähän toki näitä allergioita on vähän, tiedän tapauksia joissa lapsi saa syödä vain muutamaa ruoka-ainetta. Ja onneksemme Elisa on säästynyt allergioilta, joissan perheissä allergisia ovat kaikki lapset.

Tällaisia mietintöjä vielä tälle illalle :)

Perjantai!

Tämän päiväinen koe diabeteksestä sujui mielestäni hyvin ja tulinkin kotiin erittäin hyvillä mielin. Viikkosiivous tuntui sujuvan kuin vettä vaan.
Nyt on se saatu onnellisesti päätökseen ja viikonloppu voi alkaa. Me siivotaan perjantaisin, koska haluan pyhittää viikonloput perheelle ja ystäville, yhteiselle puuhailulle, rentoutumiselle ja harrastuksille. Lauantai aamuna on ihana herätä kun tietää, ettei heti ensimmäisenä tarvitse olla tarttumassa imurin varteen :)
Willalle nousi eilen illalla kuume ja tämän viikonlopun suunnitelmat saavat jäädä. Oleillaan kotona, luetaan kirjoja ja pelataan pelejä.

Rentouttavaa viikonloppua!

[Pepparspray suosittelee]: Google Readerin korvaaja

Tulin vielä kertomaan uudesta readeristani. Heinäkuussa kerroin etsinnästäni Google Readerin korvaajaksi. Löysinkin muutaman, mutta käytännössä ne eivät toimineet niin kuin olisin halunnut. The Old Reader oli loppupeleissä auttamattoman hidas, eikä tuntunut siitä mihinkään nopeutuvan.
Viikko sitten löysin InoReaderin ja voin kertoa, että Google Readerin korvaaja on löytynyt! Ulkoasu ja käyttöliittymä ovat hyvin samankaltaisia kuin GR:n ja todella helppo käyttöinen. Ja nopea! Enää ei tarvitse lukea blogipostauksia paria päivää jäljessä :)

Öitä!

Our Dressing Room To Be

Tässä se nyt on, meidän dressing room. Aika mahtipontinen nimi pikkuiselle, reilun 8 neliön kopperolle ;)
Ollaan löydetty huoneen historia kokonaisuudessaan tapettia repiessämme. Ensin se on ollut kukallinen, sitten valkoinen, sitten kirkkaan sininen, jossain vaiheessa mintun vihreä. Ja ihan lopuksi se oli tummaa turkoosia ja beigeä, yhdellä seinällä samaa tapettia kuin olohuoneessa oli alunperin mustavalkoisena.

Tästä siis lähdettiin.

Ja tällä hetkellä tilanne näyttää tältä.

Tapetit on revitty monen kerroksen osalta ja seinät odottavat hiontaa ja tasoitusta.

Tuo 'turkoosi' seinä on siis ovelta katsottuna oikealla ja siihen on tulossa vaatekaapit koko seinän leveydeltä. Ikkuna on suoraan ovea vastapäätä ja tuo 'kukkaseinä' jää siis ovelta katsottuna vasemmalle. Siihen on suunnitelmissa sitä meikkipöytää.
Sisustuksellisesti ollaan siis menossa vaalealla linjalla. Ajattelin sekaan lisätä vähän glamouria hopean ja lasin muodossa. Meikkipöydäksi olen suunnitellut valkoista, selkeälinjaista pöytää, esim. Ikean Malm kampauspöytää. Tuoliksi etsin jotain sirompaa ja olenkin täysin rakastunut Kartellin Louis Ghost tuoliin. Aluksi mietin noita ruokapöydän ympärille, mutta mies tyrmäsi ideani täysin. Sittemmin olen löytänyt ruokapöydän ympärille aivan toisenlaiset, aivan täydelliset tuolit, nyt vain odotan vihreää valoa mieheltä. Kun olisi kuulemma vähän akuutimpaakin tarvetta, kuten ne verhot ja olohuoneen matto ;)

Huomenna on edessä koe diabeteksestä. Olen yrittänyt selata muistiinpanojani, mutta insuliinit, glucagonit ja glycogeenit tursuavat jo korvista ulos. Täytyy vielä yrittää jatkaa pänttäämistä, vaikka ulkona paistava aurinko houkuttelisi kyllä lenkillekin.

Aurinkoista torstai-iltaa ystävät!

 Terveisin, Suvi

P.S. Sain kyselyitä edellisen postauksen virkattuun tauluun liittyen. Taulu on äitini käsialaa ja yritänkin viikonloppuna saada kirjoitettua jotain ohjeistusta siihen kuvineen kaikkineen!

Hiljaista on.

Tämä blogi tuntuu nyt kokonaan hiljentyneen arjen alettua. Pahoittelut siitä, josko tämä tästä syksyn mittaan taas tasoittuisi.

Oma kaksiviikkoinen lomani piti sisällään Elisan kaksien syntymäpäiväjuhlien järjestämistä ja vanhempieni ja toisen pikkusiskoni vierailun. Äitini kanssa puuhattiin puutarhassa, isäni laittoi sillä aikaa sisällä kuntoon sähköjä. Yläkerran aulassa kun ei ollut kuin yksi pistorasia, lasten vaatehuoneesta puuttui sähköt kokonaan ja lasten vessaan tarvitsimme myös pistorasian hammasharjojen lataamista varten.
Tämän jälkeen alkoikin koulu oikein rivakalla tahdilla ja tuo tahti jatkuu edelleen. Syksy toi lukujärjestykseen lempiaineitani; psykologiaa ja psykiatriaa. Olenkin noita kirjoja lueskellut iltaisin ihan huvikseni :)
Tähän kaiken päälle sain vielä yhden poskiontelontulehdus-diagnoosin, antibiootit ja vahvemmat särkylääkkeet. Eilen oli ensimmäinen päivä piiiiitkään aikaan kun päätä ei särkenyt ollenkaan. Koko porukka ollaan oltu enemmän tai vähemmän nuhaisia, tällä kertaa taisivat lapset säästyä kaikkein vähimmällä.

Remonttirintamalle kuuluu hyvää. Olohuone on täysin valmis tämän osalta, huonekaluja ja tekstiilejä vielä vaan kaipaillaan. Olen etsinyt etsimästä päästyäni olohuoneeseen mattoa, mutta valkoisen, ISON maton löytyminen alle 500 eurolla on osoittautunut mahdottomuudeksi. Verhot ja verhotangot ovat myös edelleen hakusessa (niitä ei ole vielä missään huoneessa) ja sohvapöytä. Tv-taso etsintäni taisi vihdoin päättyä, ensi viikolla on luvassa reissu Ikeaan mahdollista ehdokasta katsastamaan.

Olohuoneen valmistuttua aloitimme alakerran ison vaatehuoneen tuunauksen. Sieltä on nyt revitty pois vanhaa tapettia monen kerroksen edestä ja seuraavaksi on vuorossa seinien hionta ja tasoitus. Tämän jälkeen seinät tapetoidaan remonttitapetilla ja maalataan, luultavasti valkoiseksi. Yhdelle seinälle tulee vaatekaappeja, toiselle mietin itselleni meikkipöytää peileineen, valoineen kaikkineen.

Olen saanut kuulla jonkun verran kritiikkiä valkoisista valinnoistani. Varsinkin mies ja miehen isä vinoilevat harva se kerta, kun kysyvät, että minkä väriseksi tämä ja tämä nyt sitten maalataan. He eivät kuitenkaan osaa hahmottaa tätä taloa kokonaisuutena, omassa ympäristössään, vuoden ympäri. En halua maalata seinää harmaaksi kesällä ja todeta sitten keskitalvella, että huoneesta tulee aivan liian pimeä ja synkkä. Haluan ensin nähdä, mitä talvi ja pimeys saavat aikaan, totutella tilaan, ennen kuin lähden tekemään jotain radikaalimpaa.
Sama asia on sisustushankintojen kanssa. Vaikka nyt olisikin se 'lupa' hankkia kaikkea pientä ja isoakin, en ole uskaltanut. Yhtäkkiä olen todella epävarma kaikkien valintojen kanssa. Haluan, että hankkimani esineet ovat täydellisiä, enkä halua kerätä nurkkiin tavaroita, joista en ehkä vuoden päästä enää pidäkään. Haluan kestävyyttä. Tämä ehkä juontaa juurensa siitä, että olen elämässäni muuttanu nyt 15 kertaa, suurimman osan aikuis-iällä. Tämä oli kaiken toivon mukaan viimeinen.
Tästä syystä en myöskään halua kiirehtiä, tässä on koko loppu elämä aikaa! Meillä on katoissa vielä vanhojen asukkaiden jättämät lamput, varsinkin meidän makuuhuoneemme platfondi on aivan järkyttävä. Mutta, koska minulla ei ole tähän hätään mitään parempaa vaihtoehtoa, saavat ne olla siihen saakka, että Se Oikea löytyy.

Onneksi tässä reilun parin kuukauden aikana jotkut sisustukseen liittyvät asiat ovat selkeytyneetkin. Tiedämme mitä emme halua. Suurimpana noista ehkä tämä alakerran tammi-parketti. Alusta alkaen oli selvää, että tämä tullaan keittiö-rempan yhteydessä tulevaisuudessa vaihtamaan, mutta väri oli hakusessa. Mietin jotain vaaleampaa, valkoistakin. Meidän valkoiseksi maalattu portaikko kuitenkin muutti asian. Noita saisi olla imuroimassa pari-kolme kertaa päivässä, joka ikinen muru ja roska oikein loistaa olemassa olollaan. Listasta vedettiin myös yli tumma lattia, sellaista on yläkerran aulassa ja sen kanssa tuntuu olevan sama homma. En todellakaan ole imuroimassa koko kämppää kahta kertaa päivässä.
Kaksi ääripäätä on siis pois suljettu, pitäisi vain löytää jotain siltäv väliltä. Asia ei todellakaan ole vielä ajankohtainen, mutta kyllähän näitä tulee mietyttä ja suunniteltua.

Myös parkettilattia keittiössä tuntuu kovin työläältä lapsien kanssa. Lapset läikyttävät lattialle kaikenlaista ottaessaan juotavaa tai täyttäessään astiakonetta, eivätkä aina itse edes tajua sitä. Itsekin joudun pyyhkimään lattian tiskikoneen täytön jälkeen. Tuo kyllä varmasti helpottuu kun kaapistot uusitaan, eikä tiskikoneen päällä ole kattoon saakka ulottuvaa kaappia (siinä muuten yksi no no!). Nyt märät astiat joutuu "kierrättämään" lattian kautta, eikä tipoilta voi välttyä.

Sunnitelmia siis löytyy, ideoita on pilvin pimein, vain toteutus ja uskallus puuttuu :)

Hyvää alkavaa viikkoa!

Syysterveisin,

Suvi

P.S. Postauksen kuvat ovat Instagramin random-räpsyjä viime viikoilta.