[Pepparspray]: Urheilu on vaarallista!

27 Mar 2012

Urheilu on vaarallista!

No, ainakin selvisin ensimmäisestä päivästä hengissä!
Kotiin tultua oli aivan mahtava (lue: puolikuollut) olo.
Suihkussa alkoi kuitenkin särkeä oikea polveni ja iltaa kohden särky vain paheni. Itkuhan siinä meinasi tulla, joskaan ei kivusta vaan turhautumisesta. Kerrankin kun minä saan aikaiseksi jotain liikunnan tapaista...!

Kyseessähän on siis jo kauan reistaillut jalka. Viiden vuoden ajan kävin erilaisilla lääkäreillä, heidän koittaessa selvittää kivun syytä. Kävin röntgenissä, magneettiröntgenissä, sain kortisonipiikkiä ja lopulta päädyin ihan leikkauspöydälle. Selvyyttä ei kuitenkaan tullut.
Lopulta lääkärit nostivat kätensä ilmaan ja lähettivät minut fysioterapeutille. Jo ensimmäinen käynti valaisi asiaa huomattavasti: yliojentuvat niveleni ja kävellessäni hieman ulospäin kääntyvät jalkani (telinevoimistelun peruja molemmat), ovat harjaannuttaneet enemmän lihaksistoa, joka kulkee sisäreidestä ulkopohkeeseen. Ulkoreisi-sisäpohje on huomattavasti heikompi. (Esimerkiksi polvilumpioni liikkuvat reisilihasta jännittäessä hieman sivusuunnassa, kun niiden pitäisi tehdä pystysuuntaista liikettä. Polvilumpioni ovat myös hyvin löysät, niitä pystyy liikuttamaan  melkein puolisenttiä joka suuntaan jalan ollessa levossa)

Kävin fysioterapautilla muutamia kertoja ja sain kotitreeniohjeet. Sain myös ohjeen miettiä askellustani; joka askeleella pitäisi yrittää pitää jalkaterä linjassa polven kanssa ja välttää polven yliojentumista. Haha, as if.
Pari viikkoa jaksoin treenailla päivittäin, sitten se jäi. Jotain se kuitenkin auttoi, koska polvi ei ole ollut sen jälkeen enää niin kipeä.
Kivun lakattua olen pikkuhiljaa unohtanut koko polvivaivan. Tuohan olisi ehdottomasti pitänyt ottaa eilen huomioon.

Urheileva kärpänen.
Kuva by iphone.

Tänään polvea ei ole särkenyt. Kävin 26 minuutin reippaalla kävelylenkillä. (Jotenkin oletin matkan olevan pidempi, lasten kanssa kun tuohon lenkkiin menee se 1,5h ;)
Tällä kertaa mietin joka askelta, että jalka osuu maahan polven ollessa suorassa linjassa jalkaterän kanssa ja vältin polvien yliojentamista. Olo oli kyllä kuin Meredithillä Greyn Anatomiassa; varjokuvani näytti kävelevän todella jäykästi ja kummallisesti. Ihan kuin minulla olisi ollut hirmuinen pissahätä. Jalkaterän suorassa pitäminen saa myös oloni tuntemaan, että jalkaterä kääntyy sisäänpäin. Suorassa se on, mutta kävely tuntuu todella hassulta.

No, Mr. Epäusko on ainakin voitettu, jos huomenna jaksan pitää vapaapäivän, niin ollaan jo kolmannessa päivässä. Torstaita varten haen urheiluteippiä ja teippaan polven varmuuden vuoksi.


Lämpömittari näyttää +17°C,
aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta.
Vitsi, että on hyvä olo, tätä lisää!

Terkuin:
Oudostiaskeltava Urheilukärpänen

2 comments:

glenni said...

auts, ei kiva moinen ei... itellä kans vastaava ongelma polvessa, tosin mulla se jäi siihen kirurgin veitseen, eli kun ei löytynyt vikaa niin ton kans on pitänny vaan oppia elämään... eli juoksut yms. pitää unohtaa ja olla muutenkin varovainen (leikkaus toki huononsi polvea entisestään, vaikka joogassa olinkin vajaa 2 viikkoa tuon jälkeen). tsemppiä sulle ja kokeile ihan tukisidettä myös polveen!

täällä myös vastaavat lukemat ja ah, niin ihana aurinko - im in lööve :)

Suvi Oksanen said...

Nyt kahden viikon jälkeen voin sanoa, että joko auttaa tuo teippaus, taikka sitten ne heikommat lihakset ovat vahvistuneet, koska polvea ei ole särkenyt ollenkaan :))

Post a Comment

Kiitos viestistäsi ♥