Valokuvausvinkki: Tarkennus

Kotiäidin valokuvausvinkit osa 3.

Itse käytän vain kamerani keskimmäistä tarkennuspistettä automaattitarkennukseen.

Tällä tarkennustavalla saan mielestäni paremmin kontrolloitua tarkennusta. Tämä ei välttämättä toimi kaikilla eikä tämä todellakaan toimi kaikkeen kuvaamiseen, mutta itselleni tästä on tullut melkeimpä ainut tapa automaattitarkennuksen saralla.

Eli näin:

- Valitse kohde johon haluat tarkentaa, siirrä keskimmäinen tarkennuspiste kohteen päälle

- Paina laukaisin puoliväliin lukitaksesi tarkennuksen

- Pidä laukaisinta edelleen puoliväliin painettuna ja sommittele kuva uudelleen

- Ota kuva

Esimerkkikuvat:

1. Tarkensin ensin Elisan silmään, tämän jälkeen sommittelin kuvan niin, että etualalla näkyvä nukkeleikki tulee kuvaan mukaan.

2. Tarkesin ensin yläoikealla näkyvään lehteen ja tämän jälkeen siirsin kuvaa alemmas ja vasemmalle, jotta muutkin lehdet näkyisivät kuvassa.

Tämä tarvitsee jonkin verran harjoitusta onnistuakseen. Ja varsinkin ennakointia liikkuvia kohteita kuvattaessa. Suttuisia kuvia tulee alkuun paljon, mutta ne onnistuneet kyllä korvaavat sen :)

Elämä hymyilee, niin minäkin

"Fredag är siivouspäivä!" Elisakin tietää. Koko päivä ollaankin puuhailtu siivoilun ja järjestelyn parissa.
Juoksuohjelman laminoin ja ripustin jääkaapin oveen. Nyt on hyvä raksia tuosta noita päiviä. 5:s päivä ja olo on mahtava.

Ainiin, oli muuten nopeaa toimintaa;

laitoin ne teipit tilaukseen eilen, tänään ne olivat jo postilaatikossa :)

Minä aion kaivaa cokispullon ja suklaalevyn ja käpertyä sohvalle.
Huomenna olisi tarkoitus mennä piknikille.

Hyvää perjantai-illan jatkoa!

Kinesioteippaus

Piti tilata kinesioteippi netistä, paikallisessa urheiluliikkeessä edes tiedetty mitä se on,
kolmesta eri apteekista puhumattakaan. Tarjosivat polvitukia, urheiluteippiä ja tukisiteitä.
Hämmennyksen kuuli apteekkarin äänestä: "Siis venyvää urheiluteippiä?" 
Ostin kuitenkin tavallista urheiluteippiä, että sain polvet teipattua ennen kuin lähetys saapuu.
Tuppukylä mikä tuppukylä ;)

Kuva by iphone.

Oli muuten tosi hankalaa saada kuva.

Ei tästäkään oikein selvää saa...

P.S. Jos jalkateräni näyttää katkenneelta,

vaihda näyttösi katselukulmaa.

Musta sukka ja musta sohva, no can do ;)

Lisää kinesioteippauksesta:

http://www.kinesiopiste.fi/kinesio

Nyt vedän lenkkarit jalkaan ja lähden kokeilemaan teippauksen toimivuutta.

Adios amigos!

OMG mitä laukkuja!

Piti kirjoittaa jotain tästä päivästä, tyhjänpäiväistä jorinaa siitä, että tänään ei juosta.
Vapaapäivä.
Törmäsin kuitenkin johonkin niiiiiiiiiiiin ihanaan, että nyt sormia syyhyttää.

http://www.jumpfrompaper.us/

Niin ihania, etten ehkä osaa edes päättää minkä valita.

Pakko saada. PAKKO!

Naisellisempi kameralaukku

Minullahan on Lowerpro Fastpack 250. Aivan ihana reppu, mitään moitittavaa en tuosta kyllä löydä. Se on todella kätevä ja täyttäisi kameralaukku-tarpeeni varsin hyvin, jollen olisi laukkufriikki.
Reppu kun nyt ei sovi ihan jokaiseen vaateyhdistelmään. Ja tietysti kun pitää olla hoitolaukku mukana, silloin heitän kameran vain sinne ja reppu jää kotiin. Harvemmin raahaan monia objektiivejä ja lisäsalamaa sellaiseen paikkaan, mihin otan lapset mukaan, pelkkä kamera kulkee hoitolaukussa oikein mainiosti. (Varavaatteiden ja vaippojen hellässä huomassa ;)

Olen näitä Jo Totesin kameralaukkuja kuolannut jo pitkään. Ja sitten kun vihdoin päätin sen ostaa, oli haluamani väri loppu.

"Out of Stock. More available late March."

Nyt olenkin pari viikkoa käynyt tuolla melkein joka päivä katsomassa, että joko joko jokojoko. Tänään sitten vihdoin, oli Teal Rosen päältä teksti hävinnyt, joten laitoin tilauksen menemään samantien. Toimitusaika on 1-2 viikkoa.

Kuva: http://www.jototes.com/

Tuota väriä mietin pitkään. Mutta minulla kun on jo neutraaleja perusvärisiä laukkuja vino pino, joten päädyin tuohon tealiin. (Harkitsin kyllä hetken tuota pinkkiä ja keltaistakin ;) Näen jo tuon niiiiiiiin monen asun piristeenä. (Aikaisemmassa postauksessa esiintyvät lime huppari ja pinkki urheilutoppi ovat muuten lähes ainoat värikkäät vaatteeni, vaatekaappini on hyvinkin musta-harmaa-valkoinen-tummansininen)
Otan kuvia kunhan tuo ihanuus saapuu :)

Urheilu on vaarallista!

No, ainakin selvisin ensimmäisestä päivästä hengissä!
Kotiin tultua oli aivan mahtava (lue: puolikuollut) olo.
Suihkussa alkoi kuitenkin särkeä oikea polveni ja iltaa kohden särky vain paheni. Itkuhan siinä meinasi tulla, joskaan ei kivusta vaan turhautumisesta. Kerrankin kun minä saan aikaiseksi jotain liikunnan tapaista...!

Kyseessähän on siis jo kauan reistaillut jalka. Viiden vuoden ajan kävin erilaisilla lääkäreillä, heidän koittaessa selvittää kivun syytä. Kävin röntgenissä, magneettiröntgenissä, sain kortisonipiikkiä ja lopulta päädyin ihan leikkauspöydälle. Selvyyttä ei kuitenkaan tullut.
Lopulta lääkärit nostivat kätensä ilmaan ja lähettivät minut fysioterapeutille. Jo ensimmäinen käynti valaisi asiaa huomattavasti: yliojentuvat niveleni ja kävellessäni hieman ulospäin kääntyvät jalkani (telinevoimistelun peruja molemmat), ovat harjaannuttaneet enemmän lihaksistoa, joka kulkee sisäreidestä ulkopohkeeseen. Ulkoreisi-sisäpohje on huomattavasti heikompi. (Esimerkiksi polvilumpioni liikkuvat reisilihasta jännittäessä hieman sivusuunnassa, kun niiden pitäisi tehdä pystysuuntaista liikettä. Polvilumpioni ovat myös hyvin löysät, niitä pystyy liikuttamaan  melkein puolisenttiä joka suuntaan jalan ollessa levossa)

Kävin fysioterapautilla muutamia kertoja ja sain kotitreeniohjeet. Sain myös ohjeen miettiä askellustani; joka askeleella pitäisi yrittää pitää jalkaterä linjassa polven kanssa ja välttää polven yliojentumista. Haha, as if.
Pari viikkoa jaksoin treenailla päivittäin, sitten se jäi. Jotain se kuitenkin auttoi, koska polvi ei ole ollut sen jälkeen enää niin kipeä.
Kivun lakattua olen pikkuhiljaa unohtanut koko polvivaivan. Tuohan olisi ehdottomasti pitänyt ottaa eilen huomioon.

Urheileva kärpänen.

Kuva by iphone.

Tänään polvea ei ole särkenyt. Kävin 26 minuutin reippaalla kävelylenkillä. (Jotenkin oletin matkan olevan pidempi, lasten kanssa kun tuohon lenkkiin menee se 1,5h ;)
Tällä kertaa mietin joka askelta, että jalka osuu maahan polven ollessa suorassa linjassa jalkaterän kanssa ja vältin polvien yliojentamista. Olo oli kyllä kuin Meredithillä Greyn Anatomiassa; varjokuvani näytti kävelevän todella jäykästi ja kummallisesti. Ihan kuin minulla olisi ollut hirmuinen pissahätä. Jalkaterän suorassa pitäminen saa myös oloni tuntemaan, että jalkaterä kääntyy sisäänpäin. Suorassa se on, mutta kävely tuntuu todella hassulta.

No, Mr. Epäusko on ainakin voitettu, jos huomenna jaksan pitää vapaapäivän, niin ollaan jo kolmannessa päivässä. Torstaita varten haen urheiluteippiä ja teippaan polven varmuuden vuoksi.

Lämpömittari näyttää +17°C,

aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta.

Vitsi, että on hyvä olo, tätä lisää!

Terkuin:

Oudostiaskeltava Urheilukärpänen

Minä, minua, minusta, minuun, minulle

Kuva by iphone.

Tätä lisää siis.
Olenkin ollut aika itsekäs viimeaikoina.
Tänäänkin kävin töiden jälkeen shoppailemassa, ihan vain itselleni!
(No, apteekista ostin myös Willalle astmalääkkeet)
Uudenvuoden lupauksiini kuului juurikin tuo itsekkyys. Omaa aikaa, omia juttuja.
Yksi oli myös kuntosalilla säännöllisesti käyminen. Willan raskauden jälkeen en ole tehnyt lihaskunnon eteen juurikaan mitään ja varsinkin vatsa- ja selkälihakseni ovat todella heikossa kunnossa. Alhainen painoni ja yliliikkuvat niveleni haukkaavat kuitenkin aimo osan kuntosalin kiinnostavasta tarjonnasta. Jooga, pilates ja zumba kiinnostaisivat kovasti, mutta osteopaattini suositteli välttämään niitä toistaiseksi. Hän suositteli CXWORXia joka pitää sisällään niin mahan, selän kuin takapuolenkin lihakset. Punttisalille minua ei saa. Ei sitten mitenkään. (Näinhän se menee, se mitä todella tarvitsisi, ei kiinnosta ollenkaan ja se mikä kiinnostaa on juurikin sitä, jota ei suositella.)
Sen verran jääräpäisyyttä kuitenkin löytyy, että aion aloittaa juoksemisen. Painotus sanalla 'aloittaa', koska homman loppuun viemisestä ei ole takeita, ehkä lopetan jo huomenna ;)
Juokseminenkin on aina kuulunut niihin puuhiin, joita en ole vain tajunnut. En vaan ymmärrä mitä hienoa, hauskaa tai nauttittavaa siinä on.
Tämä olisi kuitenkin suunnitelmissa. Tuo kaksilahkeinen löi vetoa kahden päivän puolesta. Itse uskon jaksavani ainakin kaksi viikkoa. Vetoa en kuitenkaan sen puolesta löisi.

Tällaisia suunnitelmia siis tälle päivälle. Käyn kaivamassa lenkkarit vintin perukoilta kunhan  Mr. Epäusko kotitutuu töistä. Kerron huomenna/myöhemmin tänään miten sujui. (Jos selviän koetuksesta hengissä!)

Energistä maanantaita teillekin!

(Älkääkä hyvät ihmiset käyttäkö sitä ainakaan mihinkään typerään juoksemiseen ;)

Studio Annorlunda

Tiedättekö mikä on ihan parasta?

Tulla töistä rättiväsyneenä kotiin.

Jossa joku ihana on siivonnut, tiskannut, pyykännyt.

Pölytkin oli pyyhitty.

Ja sitten se kaikkein pikkuisin juoksee luoksesi

ja ilmoittaa halien kera:

"Mamma, ja haa saakkat tei!"

As in "Mamma, jag har saknat dig"

("Äiti, minulla on ollut sinua ikävä")

♥

Tänään.

Aurinkoa kirkkaansiniseltä taivaalta.

Niin lämmin, ettei t-paidalla edes ollut kylmä.

Valoa, valoa ja valoa. Ihanaa :)

Aurinkoista viikkoa!

HIKIPÄÄT

Lämmin, lämmin ja lämmin.

Me ollaan nautiskeltu auringonpaisteesta.

Vielä odotamme sitä varmaa kevään merkkiä;

lakaisuautoja tietysti :)

Tuhansien ilmeiden maanantai

  Mikäs se nyt noin hauskaa on?

 No, pikkuveli tietenkin.

 Ilmeikästä maanantaita!

Jatkuu aina vain.

Lisää kuumelapsikuvia. Eilen illalla jopa +40.4°C

Willan sairasteluun lisää aina jännitysmomentin tuo astma. Taas on kovin takkuinen hengitys, avaavat lääkkeet eivät oikein tunnu tehoavan. Meidän terveyskeskuksemme sulki ovensa 16:00, joten jos tämä ei tästä kohta parane, niin Göteborgin Lastensairaalaan matkamme käy.

Takki tyhjä

Lisäsin tuonne sivupalkkiin kyselyn,

olisi kiva jos ehtisitte vastaamaan :)

Voi KAAOS!

Ette usko mikä kaaos tästä päivästä muodostui!
Kaikki alkoi oikeastaan jo eilen, parin tunnin päästä nukkumaan menosta Willa alkoi yskiä, hengitys rohisi ja huomasimme kuumeen nousseen. Yllätys, yllätys.
Lapsien oli joka tapauksessa määrä jäädä isänsä kanssa kotiin tänään, joten sen isompaa ongelmaa siitä ei koitunut.
Tänä aamuna soitti anoppi ja kysyi olisko meidän mahdollista kyyditä hänet Göteborgiin sairaalaan kovien mahakipujen takia. Itse olin joka tapauksessa menossa samalle suunnalle työkeikalle, joten sovimme, että lähdemme koko porukka ja itse hyppään matkalla kyydistä pois.
Laitoin tavarat valmiiksi ja huomasin alakerran tädin soittaneen minulle kuudesti. Alakerran täti sairastaa MS:ää ja käyn hänen puolestaan silloin tällöin kaupassa ja auttelen muutenkin, jos tarvetta ilmenee.

No, hätä se oli sielläkin. Tietysti. Ei päässyt sängystä ylös saakka, oli maannut puoliksi sängyllä, puoliksi lattialla aamu kuudesta saakka. Perhetuttavat oli kuitenkin saanut hälytettyä paikalle, mutta eivät vieläkään saaneet häntä mihinkään suuntaan. Mies lähti sitten kesken aamupalansa sinne auttamaan. Homma ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen vaan olivat joutuneet soittamaan ambulanssin.

Näinhän se aina menee. Kun on jotain tapahtuakseen, tulee kaikki päälle kerralla. Anoppi on edelleen sairaalassa, naapurin täti myös. Willa on edelleen kuumeessa, Elisa onneksi vaikuttaisi olevan paranemaan päin. Tälle viikonlopulle ei siis kovin suuria suunnitelmia.

Kuumepotilas vol. 2

Meidän sängyn petaaminen on asia, josta en yleensä tingi. Tänä aamuna se jäi kuitenkin petaamatta.Tiedän, että kohta mennään nukkumaan, eikä ole mitään järkeä pedata sänkyä parin tunnin takia. Mutta joka kerta oven ohi kulkiessani se häiritsi. Vedin makuuhuoneen oven kiinni ensihätään. Kyllä se silti häiritsee! Ja siksi meinaankin nyt iskeä kynteni kesävaatekankaisiin.

RAUHALLISTA PERJANTAI-ILTAA TEILLEKIN!

Farkkuliivi

Kierrätysompelua, miehen vanhat farkut :)

Tämän liivinhän tein alunperin Willalle. Pullero mikä pullero, ei se mahtunut. Elisalle se kuitenkin mahtui(!), joten vaihdoin taakse tampin tilalle rusetin, vähän tyttömäisyyttä tuomaan. Tuo vetoketju on edelleen jotenkin tosi raskas, en tykkää yhtään. Mietin jo sen vaihtamista, mutta en taida enää viitsiä. Olkoot. Elisa tykkää ja sehän se on pääasia :)

Nyt tulivat pojat hiustenleikkuulta, hyvältä näyttää!

Tukkajumalat

Meidän peikonpoika lähti isänsä kanssa fammun luo hiustenleikkuuseen. Molempien hiukset ovat pahasti ylikasvaneet. Omasta mielestäni pojilla vain kuuluu olla lyhyt tukka. Enkelikiharoita pojilla en voi sietää ollenkaan.
Tämäkin jakaa mielipiteet täysin, tiedän monta perhettä, jossa pojilla on jopa pidemmät hiukset kuin perheen tytöillä. Onneksi tuo mies on kanssani samoilla linjoilla, Willan vaatetuksen kanssa kun suksemme menevät täysin ristiin.

Miten teillä, saako pojalla olla pitkät hiukset?
Miten paljon isä saa asiaan vaikuttaa?
Entäs vaatteet, onko isällä omaa mielipidettä?
(Ja kuunnellaanko sitä? ;)

Hei Muumit!

Meillä asustaa täällä muumi-fani :)

Taas näitä

Jokohan te olette kurkkuanne myöten täynnä näitä kuumeilukuvia.

On vain niin ihanaa kuvailla, kun toinen pysyy hiljaa paikallaan ,

hyi minua ;)