10+2: SYDÄMEN ASIALLA

Tänään oli heti aamusta ensimmäinen "kunnollinen" neuvola. Alkuun pääsin verikokeille ja puntarille. Arvot olivat hyvät, Hb 121, sokerit 4,9 ja paineet 94/64. Painoa oli kertynyt jo kolmisen kiloa, vaaka vilautti lukemaksi 50,2kg.

Tämän jälkeen kerättiin perustiedot: samat asiat jotka olimme jo täyttäneet viime kerralla saatuun kyselylomakkeeseen. Koko tapaamisen alkuosa meni oikeastaan vanhan kertaamiseen. Lopuksi kävimme läpi päivämääriä, varasimme seuraavan tapaamisen sekä ultra-ajan.
Kotona lappuja selatessani huomasin, että täällä käydään harvemmin neuvolassa kuin Suomessa. Ja tuo ultra-aikakin on kummallisilla viikoilla; 17-20.

Ensi viikolla lääkärikäynnillä kuitenkin ultrataan, varsinaista np-ultraa ei kuitenkaan vielä ole tarjolla. Ilmoittauduin vielä vapaaehtoiseksi ultrattavaksi seuraavaksi päiväksi, kun henkilökunta harjoittelee np-ultran tekemistä, virallisia tuloksia siitä en kuitenkaan saa. Pitäisi kuitenkin olla uusi hieno kone, niin ehkä siellä jotain näkyy.

Erilaista on myös virtsanäytteen jättäminen, täällä se pitää tuoda kotoa. Suomessa kävin jättämässä näytteen juuri ennen tapaamista. Pitänee ostaa tuota näytteen kuljetusta varten ihan erillinen kuppi, ei meillä oikein ole mitään syviä kannellisia astioita.

Saan myös valita itse kolmesta synnytyssairaalasta. En ole sen kummemmin noihin vielä perehtynyt, mutta tiedän yhden sijaitsevan Göteborgissa ja yhden Uddevallassa, molempiin matkaa on n. 40km. Viimeisen sairaalan sijainnista ei ole vielä tietoa. Pitää kysellä kokemuksia muilta, jotta tiedän mistä saamme parhaan synnytyskokemuksen. Mieluiten tietysti haluaisin synnytykseen mukaan jonkun suomea taitavan, mutta tuo taitaa olla aika mahdottomuus.

Tapaamisen lopuksi kysyin, kuunnellaanko sydänäänet. Vastaus oli, että yleensä niitä ei vielä yritetä kuunnella, mutta jos haluan niin voimme kokeilla. Totta kai halusin! Ja löytyihän ne sieltä, tuttu suhina täytti huoneen, Elisakin meni aivan hiljaiseksi.
Tapaamiseen kului 1,5 tuntia, ja omasta mielestäni siitä olisi selvitty puolella tuosta ajasta. Kätilömme vaan tuntuu olevan vähän hitaamman puoleinen toimissaan.

Kotiin päästyämme odotti meitä iloinen yllätys: paketti Hong Kongista. Doppleri oli saapunut! Samaan aikaan oli tullut Elisalle Baby Einstein DVD-levyjä, joten postilaatikkomme pursui yli äyräiden.

Ja pitihän sitä laitetta sitten heti kokeilla. Pienen harjoittelun jälkeen äänet löytyivätkin, joskin todella hiljaisina, mutta sitäkin nopeampina. Myöhemmin illalla myös mies pääsi kuuntelemaan ja totta kai tuleva isosisko halusi myös kokeilla hienoja kuulokkeita. Korville asti ne ei kuitenkaan päätyneet, mutta hauskat ne olivat silti.

Nyt on noin viikon ajan ollut "supistus"kipuja iltaisin. Jos en heti kivun alkaessa mene pitkälleni, se yltyy aivan uskomattomiin mittoihin, hädintuskin pääsen kävelemään. Muille odottajille tästä mainittuani, ehdottivat kohdunkasvukipuja, mutta miksi ne ilmestyisivät vain iltaisin? Neuvolassa tästä ei kuitenkaan huolestuttu, tai oikeammin tuntuu ettei välitetty. Huomautti vain, ettei hänellä ole aavistustakaan mistä on kyse ja vaihtoi puheenaihetta.

Tilasin eilen lentoliput Suomeen, matka ajoittuu huhti-toukokuun vaihteeseen. Jos tällä kertaa säilyttäisiin terveinä, viime kerralla kun Elisa oli koko reissun ajan kipeänä; tämä mahatauti-kierre alkoi sieltä.

Torstaina olisi tarkoitus mennä miehen isälle pääsiäispäivälliselle. Mukaan tulevat vain miehen sisaret perheineen ja nopean laskun mukaan meitä on kasassa jo yli 15. Tuntuu oudolle siitä syystä, että oma lähisukuni on todella pieni, ei edes tuota 15:sta henkeä ja tuossa on koossa vasta miehen sukua isänpuolelta! "Joudumme" myös kertomaan jo uudesta tulokkaasta, mahaani kun ei enää peitellä ihan normaaleihin vaatteisiin ja ilmestymiseni sinne valtavaan kaapuun pukeutuneena, aiheuttaisi varmaankin hämmennystä. Alunperin mies olisi halunnut kertoa vasta ensimäisen ultran jälkeen.

Väsymystä on edelleen, mutta tätä viikkoa valottaa tuo edessä häämöttävä pitkä viikonloppu. Suunnitelmia ei vielä ole, mutta kylpyläreissuta on ollut puhetta jo viikkoja, josko sitä vihdoinkin pääsisimme johonkin lähtemään. Tosin siinä tapauksessa pitää lähteä kaupoille etsimään uutta bikinin yläosaa, on meinaan sen verran tämä rintavarustus jo turvonnut. Elisalla ei pitäisi puutteita uimapuvuista olla, täksi kesäksi on kaappiin kertynyt jo viitisen kappaletta. Ja lisää aivan ihania tulee kaupoissa vastaan viikoittain, en tiedä kauanko pystyn vastustamaan kiusausta...