Kevätsiivous pitkän kaavan mukaan

Elisa on tässä viikkojen mittaan kysellyt useasti, että koska me tehdään kevätsiivous. Olen yrittänyt selittää, että aikaa tai jaksamista mihinkään muutaman päivän hulluun heilumiseen ei ole ollut, ja että äiti on pikkuhiljaa käynyt läpi kaappeja ja laatikoita muun touhuamisen lomassa. Ajatus tuntuu varmaan jotenkin absurdilta, koska seuraavalla viikolla saan kuulla taas saman kysymyksen.

Kävin myös läpi olohuoneessamme olevat kirjahyllyt ja viskoin surutta roskiin monesti selattuja pokkareita. Olisihan noita voinut kiikuttaa kierrätyskeskukseenkin, mutta tällä suunnalla suomenkielisten opusten menekki on huonoa, joten en viitsinyt vaivautua.
Ensimmäiseen ostamaani kirjahyllyyn (Ikea Billy) oli alunperin tarkoitus ostaa kokonaan lasiset ovet ja ostinkin. Kotiin tullessani huomasin kuitenkin erehtyneeni laatikosta; ovien alaosassa oli paneeli joka peitti kolme alinta hyllyä. En kuitenkaan jaksanut palauttaa ja ruuvasin ovet kaappiin kiinni. Parin päivän jälkeen huomasin, että mukaani nappaamani ovet olivatkin kertakaikkisen mahtavat; alaosaan pystyi piilottamaan kaikkea vähemmän kaunista pois silmistä, kokolasisten kanssa tämä ei olisi onnistunut.  Ensimmäisen hyllyn seuraksi hankittiin ajanmittaan pari lisää ja niihin myös tuollaiset puolipaneelit, rauhoittaa kivasti kokonaisuutta. Nyt noissa alaosissa piilotellaankin erinäisiä vähemmän kauniita tavaroita, kuten ohjekirjoja, lehtiä ja muuta sälää.

Tänään kävin vielä läpi ison kasan lasten piirrustuksia ja maalauksia tältä keväältä ja järjestin ne kansioihin. Idean askartelukansioihin nappasin alkuvuodesta Annelta ja yhtenä tammikuun pimeänä iltana käytiinkin läpi iso laatikollinen taideteoksia ja nappastiin sieltä parhaimmat päältä.
Tuo kuvassa oleva "ukko" on Willan maaliskuussa piirtämä; ensimmäinen ihmishahmo jolla on vartalo ja kaula, siihen saakka ihmishahmot olivat vielä pääjalkaisia.

Nyt jokainen kaappi, laatikko ja hylly on käyty läpi ja järjestetty. On viskelty tavaraa roskiin ihan riuskalla kädellä ja paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö on ottanut lasten pieniksi jääneitä vaatteita kiitollisina vastaan. Vintti olisi vielä raivaamatta ja siihen puuhaan pitääkin varata ihan kokonainen viikonloppu, kaatopaiikka kierroksineen.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Suvi

Plumps

 Osui ja upposi. Tämä kevät on mennyt ohi semmoista vauhtia, että ihan hirvittää. Koulu, työharjoittelu ja koulutehtävät haukkaavat aimo osan ajasta ja siinä tiimellyksessä kamera on jäänyt kokonaan koskematta. Eilen kuitenkin korjasin asian, kun lähdettiin lasten kanssa rannalle. Lämpömittari oli reilusti yli +20°C ja me vietimmekin siellä koko päivän. Lapset kahlasivat, Elisa pyysi uinti-lupaa, mutta siihen en sentään vielä suostunut ;)
Kivointa oli kuitenkin kivien ja keppien heitteleminen veteen ja siinä hommassa vierähtikin pitkä tovi. Kotiintuomisiksi oli kaksi väsynyttä lasta ja äidin palanut iho. Aivan ihana päivä!
Tänään on satanut vettä kuin saavista kaatamalla ja näiden kahden päivän yhteistyönä huomasin tänään puiden ja pensaiden jo viherätävän oikein kunnolla. Me ollaan oltu ilta sisällä, pelattu lautapelejä ja katsottu telkkua. Huomenna lapset lähtevät isänsä kanssa faffan luo, minulla edessä työharjoittelua 9-20, ihanat työvuorot ;)

Asuinseutumme kauneus yllättää minut lähes päivittäin. Olen alusta asti ihaillut karuja kallioita ja karikkoisia vesiä. Täällä on ihan uskomattoman kaunista vuodenajasta riippumatta, enkä oikeastaan yllättynyt kun jokin aika sitten luin CNN:n listauksen seitsemännestä sijasta. Taidan olla maininnut asiasta joskus aikaisemminkin, mutta jos olette joskus lukeneet Saariston Lapset-kirjoja, niin tiedätte mitä tarkoitan.

Jospa tämäkin täti tästä ryhdistyisi ja saisi lisää sisältöä tuotettua lähitulevaisuudessa!

Puss o kram,

Suvi