Tänään oli kumman energinen päivä.
Molemmat pesukoneet olivat käynnissä jo ennen yhdeksää.
Ennen kymmentä oli jo suoritettu imurointi.
Yleensä vasta kymmenen aikaan, alan miettiä,
että josko sitä aloittaisi lelujen keräämisen.
Puoli yhdeltä tuli faffa hakemaan Elisan yökylään.
Eipä tuo sinne kuitenkaan suostunut yöksi jäämään,
faffa toi illalla takaisin.
Iltapäivä oli kuitenkin ihana.
Se H-I-L-J-A-I-S-U-U-S.
Elisa ei ole koskaan oikeastaan hiljaa.
Suu käy koko ajan.
Paljon on asiaa.
Kuumaa kakaota,
kermavaahtoa ja suklaakastiketta.
Ja se HILJAISUUS.
3 comments:
Oletpa ollut reipas!
Voi, tuota hiljaisuutta minäkin eilen kaipasin. Niin paljon.
Kiiretta on siella ollut :D
Suloiset pikkuiset sormet:) Kylla sita on lasten myota oppinut arvostamaan niita hiljaisia hetkia :)
Asiahan on todella niin, että Elisa ei ole hiljaa. Koskaan.
Koko ajan taustalla kuuluu jotain höpötystä, muminaa, laulelua ja kiljuntaa.
Pitäisi varmaan ajatella, että ihanaa kun lapseni on noin puhelias.
Ja onhan se ihanaa, tiettyyn pisteeseen saakka.
Kun ihmiset kuulevat, etten juuri kuuntele musiikkia, muuta kuin autossa, tulee kommenttia: "Minulle musiikki on niin tärkeä osa elämää, etten voisi olla ilman!"
Joo. Onhan se minullekin.
Mutta kun tätä live-lähteystä kuuntelee koko päivän, ei enää lasten mentyä nukkumaan, tule juuri muuta tehtyä kuin nautittua hiljaisuudesta.
Siksi onkin ollut niin ihanaa, kun Willa on paljon hiljaisempi kuin Elisa aikanaan.
Willa sanoo päivittäin vain "Willa" ja "Titta", kun tuossa iässä Elisalla oli hyvinkin 15 sanan sanavarasto jota käytettiin melkeimpä päivittäin.
Post a Comment
Kiitos viestistäsi ♥