Yökyöpeli

Viime postauksesta onkin kulunut jo hirmuisen pitkä aika, enkä oikeastaan löydä edes edes syytä. Muuta kuin ihan vain tämä itse elämä. Tietokone taitaa olla päällä ensimmäistä kertaa sitten toukokuun.

Mutta, jos nyt jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, niin loppu harjoittelujaksoni oli yhtä mahtava kuin alkukin. Sain olla mukana mitä mielenkiintoisimmissa kohtaamisissa. Yksi potilas tunsi sielunyhteyden erään suositun amerikkalaislaulajan kanssa, toinen oli vakuuttunut siitä, että kaikki ympärillä olevat olivat robotteja jotka yrittivät vallata maailman ja kolmas pystyi havaitsemaan syövän vain ihmistä katsomalla. Tämä viimeksi mainuttu tiesi myös aina miten syöpä parannetaan ja käski syömään mm. ketsuppia ja juomaan punaista mehua.
Olin paikalla myös rajuimpien tunteenpurkausten aikana; sain teipata viiltelyhaavoja ja keskustella itsemurha-aikeista. Olin myös paikalla yhden yrityksen tapahtuessa.
Sanon vain, että mielenkiintoinen on ihmisen mieli.

Heti harjoittelujaksoni päätyttyä ja valmistuttuani (kyllä, täällä kirjoittaa nykyään mielenterveys- / lähihoitaja :) alkoi kesätyöni vanhainkodin yövuorossa. Keväällä hommaan lupautuessani epäilin turnauskestävyyttäni hereillä pysymisen suhteen ja pari ensimmäistä yötä olivatkin aika rankkoja. Aika pian kuitenkin tajusin homman mahtavuuden ja nyt en enää suostu päivävuoroja vanhainkodilla tekemäänkään :)
Vuoroja on 2-3 viikossa ja yksi vuoro kestää 10 tuntia. Tuosta kymmenestä tunnista varsinaista työskentelyä on noin 1-2 tuntia, osastosta ja yöstä riippuen. Lopun ajan saa käyttää miten itse haluaa. Mies ja pari kaveria kauhistelevat, etteivät ikinäkoskaanmilloinkaan pystyisi tällaiseen "istuskeluun", mutta minulle tämä on ollut taivas. Vihdoin on aikaa tehdä niitä juttuja, joita kotona ei ehdi tai raaski, siellä kun löytyy aina jotain "tärkeämpää" tekemistä.
Nyt minulla on parikymmentätuntia viikossa aikaa neuloa, virkata, lukea, katsella netflixiä, treenata, surffata netissä jne. Tämä on aivan mahtavaa!
Työ psykoosiosastolla toki kiinnostaa edelleen ja aion jatkossakin tehdä sinne sijaisuuksia, mutta kun vertaa sitä näihin yövuoroihin, kallistuu vaaka väkisinkin tähän suuntaan ainakin tässä elämäntilanteessa, mm. lyhyemmät työmatkat, suurempi palkka, mahdollisuus olla kotona Elisan koulupäivän loputtua ja tosiaan, se 'oma aika'. Ainoa miinus hommassa on ehkä se, että sitä ei parhaimmalla tahdollakaan pysty kutsumaan mielenkiintoiseksi. Tykkään kyllä työskennellä dementikkojen kanssa, mutta keskellä yötä se saattaa olla yhtä vaipan vaihtoa ja tappelua nukkumisesta.

Yhtälailla tietokoneen kanssa kaapissa on majaillut kamera ja remontti-into. Nyt ne on kuitenkin kaikki kaivettu taas esiin ja voin kuvata teille toivottavasti alkuviikosta valmistuvaa pikkuista (joka paisui vähän isommaksi) keittiöremppaa.
Keittiön tuunaaminen aloitettiin jo kesän alussa, vanhempieni ja pikkusiskoni käydessä, poistamalla se keskellä keittiötä seissyt jääkaappi-systeemi. Se teki jo keittiön huomattavasti valoisammaksi, mutta valon myötä silmään pistivät entistä enemmän naarmuuntuneet välitilan laatat. Alunperin laatat ovat siis olleet ruskeat, jotka joku älypää on päättänyt maalata, ilmeisesti ihan tavallisella seinämaalilla, valkoiseksi. No, eihän tuollainen seinämaali kestä jatkuvaa pyyhintää, joten lieden ja tiskialtaan takaiset alueet olivat todella sottaisen näköisiä maalin hilseillessä.
Hain Ikeasta pari viikkoa sitten FASTBO levyjä välitilaan ajatuksella, että ne vaan silikoonilla liimataan siihen kaakelien päälle. No, tällainen fuskaushan ei käy miehelle ja päätettiin poistaa vanhat kaakelit. Ja niiden alta paljastuneet vielä vanhemmat kaakelit...
Aloitimme eilen aamulla ja saimme homman valmiiksi tänään iltapäivällä. Kylläpähän osasivat liimata tiukkaan joskus 70-luvulla!
Huomenna saadaan toivottavasti kovalevyt paikalleen ja sen jälkeen vain liimaillaan nuo levyt. Yritän vielä saada miestiä innostumaan tasojen vaihtamisesta valkoisiin, mutta tyyppi ei oikein ole samalla aallonpituudella tässä asiassa. Saa nähdä miten käy :)



Eipä tänne muuta ihmeellistä, Elisan koulu alkoi viime viikolla ja tyttö on aivan innoissan. Sain myös puhelun suomen kielen opettajalta ja suomen kielen tunnit sijoitettiin maanantai-iltapäivälle.
Lisää kesäkuulumisia löytyy instagrammista ja kuvat näkyvät myös tuossa blogin sivupalkissa.

Puss o kram,

Suvi

P.S. Typerä bloggeri taas tappalee noiden kuvien sijoittamisen kanssa.