It's great to be me

Tämä aamu valkeni sumuisena ja toi heti mukanaan paniikin sekaisen stressin iltapäivän dementian kokeesta. Anomiat, apraxiat ja agnosiat eivät tuntuteet pysyvän päässä sen kauemmin kuin dementiaan hoitoon käytettävät lääkkeet, saatika niiden sivuvaikutukset.
Koe meni kuitenkin hyvin ja koulun ulko-oven avatessani minua vastassa oli mitä kaunein auringonpaiste. Kaivoin aurinkolasit laukusta ja suuntasin lelukauppaan ostamaan lahjoja huomisille syntymäpäiväkutsuille. Sitäkin olin jo ehtinyt stressaamaan, minulla ei ole mitään käsitystä mistä 7-vuotiaat pojat pitävät, mutta olin kaupasta ulkona alle kymmenen minuutin. Vau!

Elisan kauneussalonki;
mitä sitä ei isä tyttärensä puolesta tekisi :)

Pitää vielä hehkuttaa, että olen todellakin löytänyt oman alani. Psykiatrian ja oikeuspsykiatrian luennot ovat uskomattoman mielenkiintoisia, katselemme dokumenttejä sarjamurhaajista, keskustelemme erilaisista diagnooseista ja niiden hoidosta. Keskiviikkona ihan harmittaa, että seuraavaan luentoon on niin pitkä aika! Voisin istua kuuntelemassa ja keskustelemassa aiheesta vaikka päivittäin :)
Sainkin opiskelukaveriltani vinkin paikallisesta radioappsista puhelimeen, josta voi kuunella erilaisia dokumenttejä liittyen Ruotsin ja maailman suurimpiin murhamysteereihin, onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin. Musiikin kuuntelu onkin jäänyt tyystin, tänään siivotessani kuuntelin samalla dokumentin ruotsalaisesta sarjamurhaajasta :D
Suuremmat jatko-opintohaaveet ovat kyllä tämän koulutuksen myötä karisseet pois. Vaikka mielenkiintoa riittäisi, ei pää jaksa opiskelua ruotsiksi kun joka kolmannen sanan oikeinkirjoituksen saa tarkastaa sanakirjasta. Lääketieteelliset termit on saanut unohtaa melkein tyystin, kun opettelemista on pelkästään niissä ruotsinkielisissä.

Nyt minä lähden verryttelemään keskiviikon lenkistä kipeytyneitä jalkojani uudelle pyörähdykselle ja kuuntelen dokumentin Estonian uppoamisesta.

Mahtavaa perjantain jatkoa teillekin!

My Little Indian Girl

Fredagsmys

Hengitys

Se on automaattista.

Siihen ei terveenä kiinnitä huomiota.
Sen huomaa vasta kun se ei toimi.

Tänään se ei Willalla toiminut. Minut hälytettiin heti aamusta takaisin kotiin, luentoa oli kestänyt 45 minuuttia kun puhelin soi. Willa yskii, eikä se tunnu lääkkeellä laantuvan, vaikuttaa väsyneeltä eikä oiken pysy muiden mukana. Tämä oli kyllä odotettavissakin, pari yskänpuuskaa tuli jo aamupuuhien aikaan.
47km ajo takaisin ja poika päiväkodista. Yski raukka vedet silmissä, puhekaan ei enää onnistunut. Äkkiä kotiin ja lisää lääkettä, poika sohvalle television ääreen ja ikkunat auki.
Yskiminen laantui päivänmittaan rohisevaksi hengitykseksi, palatakseen taas illalla voimakkaana takaisin. Tämän lisäksi pientä lämpöilyä, vuotava nenä ja vatsa sekaisin. Minkähänlainen tauti tämä on.
Astmalääke ei tunnu täysin riittävän, mutta toivomme, että uni rauhoittaisi. Jollei, niin kohta lähdetään päivystykseen. Vaihtoehtona on myös kortisonitabletit ja niitä annetaan jos menee keskellä yötä todella pahaksi.

Minulta jäi siis koulupäivä välistä, olen istunut Willan vieressä sohvalla koulutöitä tehden. Keskittyminen oli vain kovin vaikeaa, kun herra Höpöttäjän yskä lakkasi, alkoi taukoamaton, pari tuntia kestänyt puhetulva. Otti selvästi tuon aamun hiljaisuuden takaisin ;)

Ollaan päästy sairastumisien suhteen helpolla tänä syksynä ja talvena. Onkin noussut pieni epäilys vanhan kodin tai päiväkodin mahdollisesta kosteusvauriosta/homeesta. Lapsien ei ole pitänyt sairastumisten vuoksi olla pois koulusta/päiväkodista kertaakaan tänne muuton jälkeen.
Mies jää huomenna Willan kanssa kotiin, minä pääsen kouluun.

Tämä päivä on menty ihan minimillä kaiken suhteen, pedit jäivät petaamatta, pyykit on vielä koneessa ja olohuone lainehtii kirjoista. Nyt raivaushommiin siis.

Tavallinen maanantai

Taas lähti uusi viikko käyntiin!

Meidän talvi näyttäisi olevan ohi; muutaman lumisen viikon jälkeen alkoi lauantai-iltana vesisade. Lämpötila on plussalla ja ilmassa tuoksuu kevät. Ihanaa!

Auringonpaiste paljasti karun totuuden ikkunoidemme puhtaudesta, joten tällä viikolla pitääkin testata joululahjaksi saamani ikkunanpesu-laite. Joulupukkikin huomasi muuton yhteydessä kolminkertaiseksi paisuneen ikkunoiden lukumäärän...

Kevään lukujärjestys toi tullessaan maanantain ja torstain etäpäivät. Psykiatriaa on tiistaisin, oikeuspsykiatriaa keskiviikkoisin ja perjantai aamuisin on dementiaa. Olen todella tyytyväinen kurssivalintoihini, kaikki kolme vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, enkä malta odottaa mm. oikeuspsykiatrian laitoksella vierailua, puhumattakaan toukokuun työharjottelusta!

7:00 Herätys
7:15 Lapsille aamupalaa
7:30 Pukemista, pesemistä ja hiusten harjausta
8:15 Elisa koululle
8:20 Willa päiväkotiin
8:30 Kotona, omaa aamupalaa, aamun jälkien siivousta, pesukoneiden täyttö
9:00 Koulutöitä
10:30 Pyykinpesukoneen tyhjennystä, uudelleen täyttöä, kuivuri päälle
10:50 Koulutyöt jatkuu
12:30 Lounastauko, pyykkien viikkausta ja silitystä
13:30 Ja koulutyöt jatkuu....
15:45 Lapset koulusta ja päiväkodista, kaupan kautta kotia
16:15 Ruoka tulille, alakerran imurointi
16:30 Mies kotiutuu, yläkerran imurointi
17:00 Ruuaksi kanapataa ja riisiä
17:30 Kohti voimisteluhallia
19:30 Iltapuuhat
20:00 Lapset nukkumassa, omaa aikaa

Nämä etäpäivät on pakko jakaa osiin, jotta jaksaa käyttää edes suurimman osan päivästä koulutöihin. Koulun alettua vuosi sitten yritin päntätä koko 8:30-16:00 välisen ajan, mutta totesin, että siinä vain sekoaa pää, eikä mikään jää muistiin.
Nykyään yritän rytmittää päivää vähän koulupäivän tapaan, pienet tauot tekevät hyvää. Kotihommat pysyvät mukavasti ajantasalla, eikä totaalinen uupumus iske heti iltapäivästä.



Hyvää alkanutta viikkoa!