[Pepparspray]: Voi rysähdys

1 Dec 2012

Voi rysähdys

Meidän joulukuu lähti oikein rysähtäen käyntiin, kun mies lähti ambulanssilla 00:28 kohti sairaalaa. Kummalliset sydämentykytykset, pyörrytys ja hengitysvaikeudet olivat jatkuneet jo puolitoista tuntia, joten ambulanssihenkilökunta päätti ottaa kyytiinsä.
No, enhän minä mitään unta saanut, paketoin lasten joulukalenterilahjoja puoli neljään, kun sain tiedon, että EKG hyvä ja olo paranemaan päin.
Pää tyynyyn äkkiä, herätyskello soi 6:05. Soitin töihin, etten pääse tulemaan tänään. Vielä reilu tunti unta ja lasten kanssa ihastelemaan joulukalenterissa roikkuvia paketteja. Sain vähän sääliviä katseitakin, kun Elisa huomasi, ettei minulle ollut pakettia. "Me voidaan avata yhdessä!"

Aamu yhdeksältä haimme papan kotia, mitään vikaa ei löytynyt ja päätyivätkin jonkinlaiseen stressireaktioon. Raukka sai koko kotimatkan vastailla kysymyksiin. "Menitkö ambulanssilla? Makasitko sängyssä vai istuitko? Oliko niillä valot päällä? Saitko piikin käsivarteen? Entä sormeen? Saitko laastaria?"
Jos oli pappa väsynyt yön valvomisen jälkeen, niin tuo puhetulva varmasti piristi ;)



Aamupäivä leikeltiin lumihiutaleita Elisan kanssa. Iltapäivän olen selannut nettiä ja pinnaillut. Lumihiutaleiden leikkausvinkkejä ja joulu fiilistelyä; siinä tämän iltapäpäivän resepti.
Elisa katsoi meidän sohvalla löhöilyä tovin ja totesi: "Oletan, ettei tänään mennäkään pulkkailemaan?"
Neiti Pikkuvanha on täysin oikeassa. Ulkona on kyllä aivan ihana ilma, pari astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Mutta ei meistä ole lähtijöiksi, tuo toinen jo nukahti sohvalle.

Lapset leikkivät nyt omassa huoneessaan. Jännä mitä editystä on tuohon tullut viimeisen puolenvuoden aikana. Nykyään leikkivät yhdessä ihan koko ajan. Saattavat uppoutua pariksikin tunniksi leikkeihinsä ja sitä jutustelua on aivan ihana kuunnella. "Olisiko nämä parhaita kavereita? Nämä voisi keinua vuorotellen ja pitää kädestä ja halia!"

Pitäkäähän tekin kädestä kiinni ja halikaa!
Oikein kovasti.

5 comments:

merryhey said...

No voi kamala! Ei kovin kivoja tuollaiset kurjat yllätykset, vaan ainahan niitä sattuu ja tapahtuu. Silloin onkin ihan hyvä rentoilla kotona ja kerätä voimia mukavien asioiden parissa :) Ihania nuo lasten leikit!

glenni said...

ai kauhea, mikä kokemus!
vastapainoksi ihania nuo lapset <3

emmi said...

Ush, toivottavasti mies voi jo paremmin ja tekin olette selvinneet pelästyksestä. Ei siinä varmasti kovasti nukuta jos tuollaista käy. Sitä pysähtyy ja miettii niitä elämän tärkeitä juttuja.

Just tällä hetkellä mä odotan tuota aikaa, kun lapset menee huoneeseensa ja leikkii itsekseen. Tosin luulen, et sitten sitä itse on siellä mukana uteliaana :)

Irina - White & Fresh said...

Ihan ensimmäiseksi kun tämän postauksen luin, tuli mieleen paniikkikohtaus. Sen kun on itse kokenut, niin nuo oireet olivat niiiiin tutun kuuloiset. Onneksi ei ollut sen vakavammasta kyse, mutta paniikkihäiriöisenä tiedän tasan tarkkaan, että siitä huolimatta tuollaiset kohtaukset on ihan hirveitä eikä niitä toivoisi kellekään. Toivottavasti oli kertaluontoinen tapaus!

www.whiteandfresh.fi

Suvi Oksanen said...

Vieläkään ei ole tarkkaan tiedossa mikä tuon aiheutti. Paniikkikohtausta epäilivät alkuun, mutta sydänlääkäri on sen jo viivannut yli.
24 tunnin ekg ei kuitenkaan näyttänyt mitään merkkejä mihinkään suuntaan ja kohtauksia ei ole tullut sitten joulukuun puolenvälin. Mies oli myös sairaslomalla joulukuun alun ja joululomalla sen jälkeen; kotona melkein 5 viikkoa. Jotain työstressiä tuo varmaan oli, lisää tutkimuksia tehdään jos vielä jatkuu. Toivottavasti olisi ohi :)

Post a Comment

Kiitos viestistäsi ♥