ONNELLISET LAPSET ELÄVÄT SEKAISESSA KODISSA • HAPPIEST KIDS LIVES IN MESSY HOME

Tähän tulokseen tulin tänään. Lapset vinkuivat koko aamun, mikään ei ollut hyvin. Minä kielsin tuomasta leluja olohuoneeseen, jotta saisin imuroida. Lisää vinkunaa ja marinaa ja kiljuntaa.
Saatuani olohuoneen imurointi-kuntoon, jatkoin keittiöön. Kohta lasten nauru olohuoneesta vie huomioni: levittivät koko lehtikopan sisällön lattialle ja tekivät siitä pieniä suikaleita.

Iltapäivällä aloitin tiskikoneen tyhjennyksen. Willa yritti kovasti auttaa, joten istutin hänet syöttötuoliinsa ihmettelemään. Eihän tuo siinä kauaa viihtynyt ja Elisakin tuli vinkumaan tylsyyttään. Ojensin heille kulhollisen rusinoita ja jatkoin siivousta. Lapset mussuttivat rusinoita tyytyväisenä. Kohta alkoi kuitenkin kuulua kieherrystä ja hekotusta. Vilkaisen taakseni ja huomaan, että on paljon hauskempaa heitellä rusinoita pitkin keittiön vasta-imuroitua lattiaa kuin syödä niitä. Olkoot, ajattelin. Imuroin kohta uudestaan, saampahan tämän homman valmiiksi.
Tiskipöytää pyyhkiessäni kuului  räsähdys. Rusinakuppi oli pieninä palasina lattialla. Karu muistutus siitä, miksi yksivuotiaalle kannattaa etsiä se muovilautanen vaikka olisi millainen kiire.

Siivous saatiin lopulta päätökseen, mutta ei se siltä enää näyttänyt papan tullessa kotia. No, ainakin lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä.

•••

This was the conclusion today. The kids were whining the whole morning, nothing was good. I told them not to take the toys into the livingroom, so I could hoover. More whining and screaming.
After I got the livingroom in a condition where I could actually start to hoover, I continued to the kitchen. After awhile I heard kids laughing: they have emptied the paper trash-box onto the floor and ripped the papers in small pieces.

Afternoon I started empting the dishwasher. Willa really loves to help at this, so I sat him into his high chair. He didn't have fun there for long and Elisa came there to whine too, so I gave them a bowl of raisins and continued cleaning. They were enjoining their snack for awhile but then I heard laughing and giggling behind me and I turned around: it was way more fun to throw them on the newly-hoovered floor than eat. What ever, I tought, I'll clean it up later, atleast I can finish with this now.
While wiping the dish bench, I heard crash and so was the raisin bowl in small pieces on the floor. Bare reminder about why you should always give a plastic plate to a one year old, even how much hurry you would be in.

After all, the cleaning was finished, but it didn't look like that anymore when daddy arrived from work. Well, atleast the kids were happy and glad.