Tykkään kun tavaroilla on oma paikkansa ja että, ne ovat omalla paikallaan. On ihanaa kun voi kiireessäkin hakea jotain, tietäen tasan tarkkaan missä kyseinen asia kodissamme sijaitsee. Itse tiedän, mihin kaikki kuuluu ja mistä ne löytää, olenhan itse paikan päättänyt ja tavarat paikoilleen laittanu miljoonia kertoja.
Näin ei kuitenkaan ole papan kohdalla. Suurin ongelma ovat lasten vaatteet. Minä kun kuulemma vaihdan vaatteiden paikkoja kokoajan. Asiahan ei näin ole, mutta ilmeisesti paikan vaihtamiseksi riittää se, että se sama t-paita ei ole aina siinä päälimmäisenä.
Ollessamme Suomessa, pappa soitti ja kyseli mille hyllylle laitetaan Elisan pitkähihainen t-paita. Entäs Willan housut? No, bodyt sitten? Menevätkö Elisan farkut ja collegehousut samaan laatikkoon? Entä minun toppini, ripustetaanko ne paitojen tapaan henkarille vai viikataanko ne laatikkoon?
Luovutin. Käskin laittaa mihin parhaaksi katsoo, järjestäisin ne meidän tultuamme.
Lainasin vanhemmiltani labelmakerin, tarramerkkauskoneen. Ja minähän merkkasin. Kävin läpi kaikki kaapit, kaikki laatikot, hyllyt ja pussukat.
*klick klick klick... trrrrrrrrr..naps. klick klick klick... trrrrrr.. naps*
Ja niin on koko koti kategorioitu. Tarrat ovat piilossa, ne eivät näy ulospäin. Mutta jos tietää edes mihin kaappiin kyseinen tavara tai vaate kuuluu, pääsee jo aika pitkälle.
Ehkä pappakin nyt osaa.
Laatikoiden reunat kaareutuivat,
tarrat eivät pysyneet kaarevasta kohdasta kiinni.
Lisäsin pienen pätkän teippiä.