VIIMEISET JÄÄHYVÄISET

Uni ei tule. Ahdistaa. Kädet tärisevät. Rintaani puristaa paniikkikohtaus toisensa jälkeen. Yritän ommella. Yritän miettiä mitä tahansa muuta, kuin huomista. Ompelen Elisalle housuja, hän ei niitä edes varsinaisesti tarvitse. Valitsin vain umpimähkään kaavan muiden joukosta, jotta saisin käsilleni jotain tekemistä.

Lapset nukkuvat, samoin veljesi. Elisan huoneesta kuuluu itkua, näkee pahaa unta.

Kävimme lauantaina asunnollasi isäsi kanssa. Isäsi halusi minun käyvän läpi vaatteesi ja valitsevan itselleni mieluiset. Niitä löytyi iso pino, meillä oli samanlainen maku, ostimmehan monesti kaupasta samanlaiset vaatekappaleet. Kun olimme melkein valmiita, halusi Elisa tulla sisään. Hän käveli huoneesta toiseen ja kyseli perääsi. Otin hänet syliini ja kävelin ikkunan luo taivaalle osoittaen. "Tätisi on tuolla taivaalla, yhdessä kuun kanssa." Elisa tyytyi tähän ja pakkasin viimeiset vaatteet ja lähdimme. Illalla Elisa katseli kuuta veljesi kanssa. Hän pyysi, niin kuin joka kerta, että veljesi hakisi sen hänelle. Ja taas sai saman vastauksen: "Ei isä pysty hakemaan sitä sinulle". Tällä kertaa Elisa vastasi: "Cathrine hakee kuun Elisalle".

Elisa ei ymmärrä mitä on tapahtunut, aikaisemmin kyseli perääsi useasti, nyt ei koskaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän mainitsi sinut.

Kädet tärisee. Ompelen silti sinnikäästi. Teen virheen toisensa jälkeen ja joudun purkamaan useasti. Kyyneleet polttelevat luomieni takana ja rintaa puristaa, henki ei kulje.

Huomenna on aika jättää sinulle viimeiset jäähyväiset. Toivomme, että olet nyt saavuttanut sen sisäisen rauhan, mitä et saavuttanut eläessäsi. Enää eivät mieltäsi piinaa vaikeudet, ei pahat ihmiset pääse sinuun käsiksi. Me kaikki niin toivomme, että sinun on hyvä olla siellä ylhäällä, kuun kanssa.