Seitsemännessä taivaassa

Kuten otsikosta käy ilmi, täällä liihoitellaan jossain korkealla pilvien yläpuolella. Työharjoitteluni psykoosiosastolla alkoi maanantaina ja voin kertoa löytäneeni unelmatyöpaikkani! En meinaa malttaa lähteä sieltä kotiin ja kotiin tullessani hihkun ja hehkutan päivääni miehelle. Joka ei tietysti ymmärrä asian päälle ollenkaan :D


"Pääsin tänään seuraamaan kolmen potilaan ECT:tä!!"
"Mikä se on?"
"Sähköhoitoa! Potilaan aivoihin johdetaan sähköä, jolla saadaan aikaan kouristuskohtaus! Ja ennen sitä annetaan lihaksia rentouttavaa lääkettä, siitäkin tulee kouristelua!"
"Ööö... kiva?"

En osaa edes kuvailla tätä tunnetta. Innostusta! Tekee mieli itkeä ja nauraa yhtä aikaa.
Minä NAUTIN! Kuljen kotonakin kestohymy huulilla ja odotan jo seuraavaa työpäivää. Osasto on todella mielenkiintoinen ja työryhmä aivan mahtava. Minua pyydettiin jo sijaiseksi harjoittelujaksoni päätyttyä, ihan hyvin kolmen päivän jälkeen :)
Tuntuu kyllä ihan hassulta, minä töissä sairaalassa!

  

Huomenna on kuitenkin vapaapäivä, ollaan Willan kanssa kotosalla ja yritän saada kotityöt ajantasalle. Sääennusteen mukaan on huomiselle luvassa +27°C, joten luultavasti päädymme puutarhahommiin.
Loppuviikoksi pääsen taas harjoittelemaan!

Hyvää loppuviikkoa!

P:S. Bloggerin kuvien lisäys takkuaa ja pahasti.
Kuvat ilmestyvät minne sattuu, katoavat kesken kaiken

ja vasta pitkän taiston jälkeen ne saa keskitettyä rinnakkain.

Puutarhaterapiaa

Viikot vierivät aivan hurjaa vauhtia, tuntuu ettei uusi viikko ehdi edes alkaa, ennen kuin jo ollaan viikonlopussa.

Minä olen pakertanut viime viikot koulutöiden kanssa, viimeisiä viedään, kuukauden päästä pitäisi jo valmistua, mielenterveyshoitajaksi :)
Viikonloput ollaan puuhattu puutarhassa ja voin kertoa, että hommaa on riittänyt.
Käydessämme tätä taloa katsomassa, totesi myyjä että: "Tästä on vähän muodostunut tällainen komposti..." viitaten valtavan alppiruusun takaiseen alueeseen.



No, alppiruusun (ja muutaman muun puun/pensaan) katkottuamme ja juurakoita kaivaessamme, kävi selväksi, että "komposti" on joillekin erittäin laaja käsite. Me kuvaisimme tuota enemmänkin kaatopaikaksi;  9x6 metrin kokoinen alue täynnä maahan haudattua roskaa.
Monta, monta, monta säkkiä erilaista muovitavaraa, aina muovisista kukkaruukuista (joita oli kymmeniä, jollei satoja!) aina multapussien säkkeihin ja kissan muoviseen vessalaatikkoon saakka. Metallia löytyi sitäkin, pullonkorkkeja, betonirautaa ja jopa yhden matkalaukun kehikko (matkalaukuksi tunnistin, koska yksi kulma pyörineen oli vielä tallella). Lasia löytyi ruokapurkkien ja sirpaleiden muodossa. Rakennusjätettä; tiiliä, betonimöykkyjä, niitä betonin valuraudoituksia, autotallin vanha kattomateriaali, talon vanhoja kattotiiliä, parketin ja laminaatin palasia jne. Tämän lisäksi löysimme kivoja yllätyksiä, mm. valtava määrä harmaata mönjää, jonka alkuperä vaikuttaisi olevan kissanhiekkalaatikon sisältö.
Kermapaketteja, majoneesi- ja mätitahnatuubeja.
Kahdesta, ihan oikeasta kompostiastiasta löysimme valtavan määrän luita ja kananmunankuoria. Niitä pois kaivaessani, ajattelin, että siellä alla on varmaan ihan hyvää multaa kuitenkin. Olihan siellä sitäkin toki, harmi vain, että sen seassa oli niin metallia, lasia kuin muoviakin. Ovat siis heittäneet pois hedelmiä yms. pusseineen päivineen.






Eli, minä olen lajitellut. Ja lajitellut. Ja lajitellut lajittelusta päästyäni.
Nyt ollaan vihdoinkin siinä tilanteessa, että viime maanantaina vietiin valtava lasti kaatopaikalle ja huomenna on edessä uusi reissu. Huominen lasti ei enää sinäänsä sisällä roskaa, vaan oksia, juurakoita, kiviä ja maa-ainesta, jota kaivoimme kompostiastioista.
Suurin raivaus on siis takana, nyt saa alkaa tosissaan miettiä nurmikon rajoja ja laittamaan uutta. Tuntuu aivan mahtavalle.
Ainoa asia, joka on pitänyt minut järjissäni tämän urakan kanssa, kummallista kyllä, on ollut se, että nämä roskat eivät ole meidän jäljiltämme. Tiesin, että voisimme (kehtaisimme!) aina kutsua apuvoimia, jos omat voimat eivät riittäisi.



Näiden viikonloppujen ja aurinkoisten ilmojen ansiosta me olemme jo ruskettuneet huomattavasti. Kaverini ihasteli Elisan rusketusta, totesin epäileväni tytön olevan vain likainen, mutta eipä tuo väritys pesemällä mihinkään lähtenyt.

Huomenna alkaa minun viimeinen kouluviikkoni. Ensi viikon jälkeen alkaa neljä viikkoa kestävä työharjottelu. Minä pääsin sairaalan psykoosiosastolle, enkä voisi olla enempää innoissani! Sieltä toivottavasti löytyy tulevaisuudessa sijaisuuksiakin.
Vaikka työtilanne täällä on todella hyvä, en elä missään toivossa, että vakituista työtä löytyisi heti valmistumisen jälkeen. Vanhuspuolelle pääsisi toki, mutta ajattelin ensin mennä sijaisuuksilla jonkun aikaa, jotta voin kokeilla erilaisia paikkoja ennen kuin päätän mitään pysyvämpää.

Tällaista tänne.

Aurinkoista viikkoa!

Terveisin, Suvi