Vierähtipä taas tovi!

Täällä on ollut kiireistä! Ensin vietin viikon Italiassa aivovammaisten lasten vanhemmille tarkoitetulla kurssilla vanhempieni sijaisena. Kurssi oli aivan mahtava ja voin lämpimästi suositella kaikkien aivovammaisten lasten läheisille. Tuon viikon aikana opin niin paljon kaikkea uutta aivovammoihin liittyen, että kotiin tultuani vain päässä surisi.

Tiesittekö, että on mahdollista palauttaa  lapsen näkökyky tai kuulo, jos itse silmissä tai korvissa ei ole todettu mitään vikaa? Että luki- ja oppimishäiriöt sekä ADHD ovat yksi aivovamman muoto ja niiden korjaaminenkin on mahdollista? Että epilepsia lääkkeet tehoavat vain ensimmäiset seitsemän päivää, tämän jälkeen niillä on tietellisesti todettu olevan yhtä paljon vaikutusta kuin lumelääkkeellä?

Kurssi oli todella intensiivinen, viitenä päivänä istuimme auditoriossa 10-12 tuntia päivässä. Enpä ehtinyt juuri hotellilta poistumaan. Iltaisin kävimme muutamien vanhempien kanssa läheisessä ravintolassa syömässä, mutta siihen aikaan oli jo niin pimeää, etten voi juuri sanoa nähneeni Italiaa sen enempää. Viimeisenä aamuna kävelin kuitenkin ennen aamupalaa katsomaan välimerta. Intensiivisyydestä kertoo myös se, että hotelli sijaitsi aivan rannassa ja ensimmäisinä viitenä päivänä en edes ehtinyt nähdä koko merta ;)

Kurssilla näimme aivovammaisia lapsia, jotka olivat kurssin harjoitteiden avulla saaneet apua aivovammaansa.  Vaikeasti aivovammautuneet ('vihannes'-diagnoosin aikoinaan saaneet) lapset kävelivät, ryömimät ja konttasivat silmiemme edessä. Itse tunnen myös henkilökohtaisesti yhden nuoren miehen, joka vammautumisensa jälkeen sai tuon 'vihannes'-diagnoosin ja tuon kurssin ansiosta käy tätä nykyä ihan normaalissa lukiossa ja harrastaa mm. juoksemista. Terkkuja vain sinne!

No, sieltä sain matkamuistoksi flunssan, joka on nyt pitänyt pintansa jo kaksi viikkoa. Sieltä kotiuduttuani aloitin myös opiskelut ja tämä kaksi viikkoa onkin mennyt tukkoinen nenä kirjoissa kiinni. 1,5 vuoden päästä minusta toivottavasti valmistuu lähihoitaja, suuntautumisen kanssa käyn vielä sisäistä kamppailua. Aluksi olin täysin varma psykiatriasta, olenhan ollut siitä kiinnostunut jo todella kauan, mutta tuon aivo-kurssin jälkeen alkoi houkuttaa myös tuo vammaistyön puoli. Onneksi tässä on vielä pitkästi aikaa, ennen kuin valinta on tehtävä!
Haastetta opiskeluun tuo tietysti tuo kieli. Puhun ruotsia sujuvasti ja ymmärrän kaiken, mutta koen edelleen englanninkielen tutummaksi. Luento muistiinpanoni ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja kolmea kieltä sekaisin.
Koulupäivät ovat 8:30-16:00, tänään pääsimme lähtemään jo kahden aikaan, joten kiirehdin kotiin ja tein pikaisen viikkosiivouksen. Jännä miten tuon normaalisti koko päivän kestävän rumban saa tehtyä kahdessa tunnissa, kun laittaa vahvistimen nupit kaakkoon ja pistää tuulemaan!

Ainiin. Minua Instagrammissa seuraavat tietävätkin jo, että puhelimeni hajosi sunnuntaina. Yksi kulma meni pienenpieniksi sirpaleiksi eikä sitä voinut enää käyttää saamatta haavoja sormiinsa. Laitoimme samana iltana vielä tilaukseen uuden ja se saapuikin jo tiistaina. Värin kanssa kävin pähkäilyjä pitkään, mutta kun miehen uusi työpuhelin on samaa mallia ja musta, päädyin valkoiseen. Vanhat puhelimemme olivat identtiset ja ei kyllä tuhat ja yksi kertaa riitä kun kävimme toistemme puhelimia räpeltämässä ennen kuin tajusimme erehtyneemme.

Enpä kyllä juuri ole huomannut mitään suurempaa eroa vanhan ja uuden välillä. No, kamera on kyllä huomattavasti parempi ja näyttö terävämpi, mutta noin muuten käyttö ei juuri vanhasta eroa. Kertokaahan jos olen missanut jonkun ominaisuuden jota nelosessa ei ollut? Siriä toki kokeilin ja sen avulla lähettelin miehelle tiistaina hassun hauskoja sähköposteja ja tekstiviestejä Sirin ymmärtäessä alkuun puheeni täysin väärin ;)

Tällaista tänne.
Huomenna minulla kutsuu työt ja lapsilla on
ensimmäinen kerta urheilukerhossa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Sain Paulalta tunnustuksen, kiitos ihana ♥
Palaan aiheeseen paremmalla ajalla ja vähemmän päänsäryn kanssa!