SURU

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,
saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotamme sinulle hyvää yötä.

On poissa sisko, täti ja ystävä kallein.

Ikuisesti sinua kaivaten:

Projekti 365

VIERASTELUA

Kävi tuttuja vieraita.

NALLEJA JA TARINOITA

On hiljaa.
Kuuntelee.
Ensimmäistä kertaa.
Antaa papan kääntää sivuja.
Iltasatuja tulevaisuudessa, ehkä.

"Willa nalle!"
Ja niin sai pikkuvelikin pitää nallea sylissä <3

HOPSAN!

Päiväkävelyllä.

Ylpeä isosisko työntää Willaa vaunuissa.
Tie alkaa viettää alamäkeen, tytön askeleet reipastuvat,
kunnes muuttuvat lopulta juoksuksi.
Pappa käskee pysähtyä. Tyttö pysähtyy.
Päästää tosin samalla vaunuista irti.

Pappa lähtee juoksemaan vaunujen perään,

tyttö kääntyy minuun päin ja toteaa: "Hopsan!"

AAKKOSKYLPYILYÄ

Elisa on numeroiden ja värien opettelun lisäksi innostunut aakkosista.
Numerot tulevat jo 1-15 sekä ruotsiksi että suomeksi.
Numerot 1-5 tulevat myös englanniksi ja espanjaksi.
Mistähän lie perinyt tuon innostuksen numeroihin.
(Syyttävää sormea voi osoittaa kohti isäpappaa)
Väreistä on hallussa jo sininen, punainen, keltainen,
vihreä, oranssi ja musta, molemmilla kielillä.
Sen lisäksi ruotsiksi harmaa ja vaaleanpunainen.
Meillä eniten kuuluvat lausahduket ovatkin: "Vad färg?" ja "Vad heter du?"


Willan kanssa vältimme tutin käyttöönottoa, jotta imetys tällä kertaa onnistuisi.
Nyt kuitenkin tällä viikolla alkoi hirmuiset raivarit maidon suihkutessa,
joten tutti piti ottaa käyttöön.
Alkuun oli vähän ihmeissään, mutta muutamien yritysten jälkeen
alkoi se tutti pysyä suussa yhä pidempiä aikoja.
Lähinnä sille on tarvetta näin iltaisin.


Kylpypoika.


Ei enää ikinä, kiitos!


Unta odotellessa.

HURMAAVAT VARPAAT

KUVATAAN KUN KERETÄÄN

Tuntuu, ettei päivän tunnit riitä, neljä kättä liian vähän ja korville liikaa melua, neljä silmääkään ei riitä vahtimaan jos on tehtävä jotain muuta samalla. Pikkuveli tuhisee hiljaa syödessään vieden ainakin yhden käden. Toisella kädellä kootaan palapeliä isosiskon kanssa. Toinen käsipari yrittää siivota ja kokata parhaansa mukaan ja siinä samalla vaihtaa vaippaa, liimata laastaria kipeään kohtaan ja pidellä puhelinta "Miten teillä sujuu?"-puheluiden aikana.

Isosisko uhmaa, huutaa ja kiukkuaa. Vähintään kerran päivässä kuunnellaan hysteeristä huutoitkua kun kullanmuru ei saa tahtoaan läpi, oli kyse sitten siitä typerästä keitosta joka ei pysy haarukassa tai koon 19 kengistä, jotka on aivan pakko saada mahtumaan 24 koon jalkaan.
Pikkuveli syö, nukkuu, syö, nukkuu, kakkii, kakkii ja kakkii. Niin kuin vauvat nyt yleensä tuppaavat tekemään. Maitoa tulvii yli äyräiden, viime yönä puoli kaksi keittelimme suolaliuosta helpottamaan pikkuisen tukkoista nenää.

Isosisko myös tanssii, laulaa, nauraa ja auttaa. Pikkuveljen luokse juostaan välittömästi jos siltä suunnalta kuuluu pienikin parkaisu "E-iisa kommer, E-iisa kommer!"-huudahdusten säestämänä. Tyttö muistuttaa meitä myös vaipanvaihdon tärkeydestä: "Byta Willas blöja mamma, E-iisa hjälpa!"

Poikasestamme tuli siis Willa. Ei, kastetodistukseen kirjoitetaan toki William, mutta tuo siskon antama lempinimi tulee jo oikein sujuvasti meidän vanhempienkin suusta. Samoin kuin kissamme Mekong on tätä nykyä Miau.

Kamera on ollut vähemmällä käytöllä, samoin ompelukone. Fleecehaalariin, kahteen takkiin, housuihin ja paitaan ja moneen muuhun on toki osat leikattuna, mutta eivät vielä ole päässeet tekemisiin ompelukoneen kanssa. Pitää ottaa rauhallisesti, sanovat lääkärit. Eipä sitä muutakaan oikein voi, kun 15 minuutin ompelupöydän siivoaminen, tarvitsee kaverikseen kolmen tunnin päiväunet. Mutta, maanantaina koittaa arki. Toinen käsipari menee töihin ja me saamme selvitä päivät kolmestaan lasten kanssa. Seuraavaa viikonloppua jo odotellessa!

TUTUSTELLAAN

Kiitos kaikille onnitteluista! Olen TODELLA huono vastaamaan kommenteihin, nopeasti vain luen ja suunnittelen vastaavani myöhemmin, mikä tietysti unohtuu. Yhtä huono olen vastaamaan tekstiviesteihin ja sähköposteihin. Jos aikaa vastaamiseen ei ole juuri sillä sekunnilla, en todellakaan muista sitä enää tunnin päästä.

Synnytys oli rankka ja päädyttiin hätäsektioon pojan sydänäänien vaimetessa. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin, mutta seuraavat viikot ovat täynnä lepoa, imetystä ja lepoa, joten bloggaus saattaa jäädä vähemmälle. Yksi tunnustuskin odottaa vastaustaan, mutta eihän tuo varmastikaan mihinkään katoa.

PIKKUVELI

Kiirettä pitää :)

PUPUPIPO

Piti tehdä kypärämyssy nallekorvilla.
Nallekorvat tuntuivat kuitenkin jotenkin tylsiltä ja Elisa onkin enemmän pupu-tyyppiä,
joten päätin kokeilla näitä. Ja ihan kivahan siitä tuli.
Ja tämä mahtuu kyllä Elisalle, neiti oli vaan päiväunilla myssyn valmistuessa,
joten Skrållan sai taas toimia mallina.

HUIVIPIPO

Elisan ollessa päiväunilla sain aikaiseksi huivipipon.
Siitä tuli kuitenkin ihan pikkuisen liian pieni.
Kuvassa on isopäisin nukke minkä löysin,
sille tämä on silti vähän iso, mutta ehkä tästä nyt jonkinlaisen käsityksen saa,
minkälainen myssy on kyseessä.

TUIJOTUS

KUVIA

PAPAN PÖKSYT

Oli tyttö ihmeissään, kuullessaan pukeutuneensa juuri papan housuihin.
Päiväkodissakin osoitteli innoissan housujaan ja hoki "Pappas, Pappas!"
Juu, ne ovat papan vanhat vakosamettiset lappuhaalarit.
Tykästyin malliin, pitänee piirtää kaavat...

PIENI PUNAHILKKA