[Pepparspray]: September 2012

16 Sep 2012

Milano Pro Sport

En yleensä esittele ostettuja vaatteita, mutta minulta kysyttiin voimistelupuvun tilaamisesta ulkomailta ja tässä meidän kokemuksemme.

Minulla meni tosiaan sormi suuhun jumppapukua etsiessä. Elisa halusi ehdottomasti puvun, jossa olisi vaaleanpunaista, lilaa ja kimalletta. Paikallisessa urheiluliikkeessä oli se yksi musta. Kappahlista löysin vaaleanpunaisia ballerinahörhelöillä. Ja siinäpä tämän kaupungin valikoima.

Google avulla tuli selväksi, että pari ulkomaalaista liikettä (mm. The Zone) toimittaa pukuja Ruotsiin vain Prima Saltolle.  Sieltä tilattuna puvut olisivat olleet tuplahintaisia, ei kiitos.

Lopulta päädyin Milano Pro Sportin sivuille. Oma kilpailupukuni oli myös Milanolta, joten merkki oli tuttu.
Selattiin pukuja, mitattiin tyttöä. Elisa olisi koko pituuden mukaan kokoa 24" (104-116cm), mutta torson mittauksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että se olisi liian pieni. Päätettiin ottaa kokoa isompi, ainakin olisi sitten kasvuvaraa. Lopulta mieleiset kuositkin löytyivät ja tilattiin kaksi pukua ja hipsterit koossa 26". Hinnat olivat puolet siitä, mitä olisimme joutuneet maksamaan jälleenmyyjälle. Toimitus oli todella nopea ja asiakaspalvelu erittäin toimiva. Suosittelen!

Puvut ovat todella kauniita ja näissä kyllä kelpaa jumpata. Koko on juuri oikea, kasvunvaraa on, mutta sitä ei juuri huomaa (ei siis roiku mitenkään mihinkään suuntaan). Näitä pukuja katsellessa alkoi jo nuo omat ompelukset sen verran tökkiä, että ne puvut eivät ole vielä valmiita ;)




Toivottavasti tästä oli jollekin apua.
Pojat lähti fammun luo rakentamaan puutarhavajaa,
me tytöt ollaan piirretty paperinukketaloja.


Rentouttavaa sunnuntaita sinnekin!
Suvi

12 Sep 2012

Mitä, missä, milloin? (Pohdintaa lasten harrastamisesta)

Me ollaan puhuttu Elisan harrastamisesta jo pitkään. Mietittiin minkä ikäisenä olisi hyvä aloittaa, mikähän sopisi Elisalle ja mitähän lähistöltä löytyy. Molemmat oltiin yhtämieltä siitä, että täydellinen harrastus olisi ollut jotain teatteriin liittyvää.

Viime talvena alle kouluikäisten lasten teatteriharrastusta googletelin ja ainoa vaihtoehto olisi Göteborg. Ongelmaksi muodostuu siis matka, vajaa 50km. Eihän se nyt olisi matka eikä mikään, jos harjoituksia olisi kerran viikossa, mutta kokemuksesta tiedän, että niitä on tulevaisuudessa enemmän.
Ekaluokkalaisille on kuitenkin tarjolla teatteriharrastusta meidänkin kaupungissamme, joten päätimme odottaa sinne asti.


Itse harrastin Turun Nuoressa Teatterissa ja voin rehellisesti sanoa, että nuo olivat parhaimmat nuoruusvuoteni. Teatteriporukka oli aivan mahtava, aina kanssa näyttelijöistä lavastajaan ja teatterin johtajaan saakka. Vaikka harjoituksia ensi-iltaa edeltävillä viikoilla olikin paljon, vaikka teatterilla vietettiin niin perjantai-illat kuin sunnuntaiaamutkin, vaikka ensimmäisessä ensi-illassani melkein pissin housuuni, tai ehkä juurikin tästä kaikesta johtuen, minä rakastin sitä!
Voin suositella teatteriharrastusta kaikille. Ei ole väliksi onko iso/pieni, ujo ja hiljainen/ puhelias ja ylisosiaalinen, jokainen mahtuu joukkoon. (Turun Nuoren Teatterin peruskurssista voit lukea lisää täältä.)


Viime kesän aikana meitä lähestyttiin niin voimistelun, tanssin, bamsejumpan kuin luistelunkin saralta. (Ilmeisesti viisi vuotta on yleinen ikä aloittaa harrastaminen tai sitten olen vain missanut aiempien vuosien mainokset)
Siinä meni vanhemmilla sormi suuhun ja Elisa sai valita itse. Yhdessä katselimme esitteitä, kerroimme mitä missäkin tehdään. Valinta ei tuntunut olevan vaikea; telinevoimistelu. Äidin jalanjäljissä siis.
Itse aloitin hieman nuorempana, satujumpassa kävin 3-vuotiaasta, telinevoimistelun puolelle siirryin temppukoulun kautta 4-vuotiaana. 6-vuotiaana siirryin kilparyhmään ja jatkoin voimistelua 13-vuotiaaksi.

Elisa on nyt käynyt kolmesti ja viihtyy loistavasti. Jo ensimmäisellä kerralla tehtiin lihasharjoituksia, opeteltiin venyttelemään ja harjoiteltiin loppuojennusta. Läpi käytiin erilaiset telineet, harjoiteltiin telinevaihtoa ja tutustuttiin monttuun. Harjoitukset ovat kahdesti viikossa ja kestävät tunnin.
Yksi erittäin positiivinen yllätys on hallin parvella oleva kuntosali. Kuntosalin ja hallin välissä on isot ikkunat, joten voi oman treenin ohessa seurata lapsensa voimistelua! Tätä mahdollisuutta aion ehdottomasti hyödyntää jatkossa, kunhan tämä uutuuden viehätys tästä karisee ja pystyn keskittymään muuhunkin, kuin herkeämättömään Elisan tuijottamiseen :)

Almö Livs Arena. Kuva (ei oma) otettu hallin kuntosalilta.

Yksi todella ärsyttävä asia muuten on muut vanhemmat. Tai ei toki kaikki, mutta ne jotka eivät tajua olla hiljaa! Kahdesti takanani on istunut sellainen marttakerho, että teki mieli tiuskaista olemaan hiljaa.
Samaten minua ärsyttää suunnattomasti katsomossa odottavat pikkusisarukset. Tiedän. Tiedän! Ei kaikilla ole mahdollisuutta jättää sitä pikkusisarusta kotiin toisen vanhemman kanssa, mutta kyllä kaikkien nyt pitäisi tajuta, että kun sen pikkusisaruksen äänenvoimakkuus ylittää tietyn tason tai kun se ei istu enää sekunttiakaan paikallaan, voi sen kanssa käydä välillä aulassa kävelemässä tai pyörähtää ihan ulkona saakka.
Huh, tulipa avauduttua ;)

Koska en paikallisista liikkeistä löytänyt kuin yhden mustan(!) voimistelupuvun, tilasin netin kautta ja ne saapuivat tänään. Aamupäivällä käytiin myös kangaskaupoilla ja löydettiin kolmeen pukuun kankaat. Ainakin yksi niistä valmistunee vielä illalla. Sovituskuvia en lupaa vielä huomiselle, mutta viimeistään perjantaina niitä on luvassa. Siihen saakka: moimoi!

8 Sep 2012

Lisää vinkkejä tyttöjen hiustenlaittoon!

Minä olen flunssassa,
joten olen hyvällä omalla tunnolla
maannut sohvalla nettiä selaten.
Parilla nettisivulla oli taas hiusvinkkejä,
näitä pitää ehdottomasti kokeilla.

Prinsessahiuksia:

Pitkille hiuksille löytyy ideoita täältä.


Nyt  on vuodossa leffailta;
herkutellaan hedelmäsalaatilla ja  laitetaan
Madagascar: Escape 2 Africa pyörimään.

Soon Moro!

P.S. Laittakaahan linkkejä tänne päin,
jos tiedätte jonkun kivan sivuston tyttöjen hiuksiin liittyen!

7 Sep 2012

Adobe Bootcamp 2012 -koulutus



Sain tänään sähköpostia Hill+Knowltonilta koskien Adoben Bootcampia. Itse aion ainakin olla ruudun ääressä ensi torstaina, kun käsittelyssä on valokuvat uusimmalla Photoshopilla. Sivulla kuvataan puolentunnin kurssia näin:

"Tänään kaikki valokuvaajat saavat räätälöidyn koulutusrupeaman
– jossa ei käsitellä itsestäänselvyyksiä tai vakiojippoja."


Adobe Bootcamp:

Harjoittele valmiuksiasi verkossa – 30 minuuttia kerralla.


Adobe Creative Boot Camp 2012 tarjoaa tehokkaan koulutuksen, joka vahvistaa valmiuksiasi. Henkilökohtaiset kouluttajamme ovat laatineet koulutussuunnitelman, joka tarjoaa niin perustaidot kuin vähän ylimääräistäkin siitä, mitä ammattimainen koulutus voi antaa. Jokainen 30 minuutin jakso järjestetään online-tilassa niin, että kaikki saavat osallistua, ja jakson lopussa on tilaisuus esittää kouluttajalle kysymyksiä chatissa.




Kyselin vielä sähköpostilla tarkennusta, että kenelle suositellaan. Eli, kannattaako minun, joka harvoin kuvaa videota ja vielä harvemmin (jos koskaan) sitä käsittelee, osallistua videokurssille. Ohjelmana Adobe Effects on myös minulle uutuus.


"Adobe Creative Boot Camp 2012 -kurssivalikoima on laaja ja kurssikuvauksista näet, mitkä kurssit sopivat itsellesi parhaiten.
Jonkinlaiset pohjatiedot olisi hyvä olla ohjelmasta kuin ohjelmasta, vaikka lyhyen kurssin voi toki käydä vilkaisemassa muutenkin.
Pääset ilmoittautumaan kursseille linkkien kautta, jonka jälkeen saat vahvistusviestin ja lisäohjeet sähköpostiisi."


Sieltä löytyy muutkin Adoben ohjelmat, ei pelkästään Photoshop ja Effects. Käykää kurkkimassa jos löydätte jotain teitä kiinnostavaa!

6 Sep 2012

Silkkitukka (kampausideoita tyttöjen hiuksiin!)

Elisa on perinyt hiuslaatunsa minulta; hyvin hieno, silkkisen sileä, melkein voisi puhua liukkaasta.
(Olemme kuin käveleviä Pantene Pro V5 mainoksia suoraan 90-luvulta ;)
Vastapestynä sitä on melkein mahdoton saada kiinni. Muistan itse, miten valmentajani pyysi äidiltäni, ettei hiuksiani pestäisi kilpailua edeltävänä päivänä, koska kilpailuissa käyttämämme ranskalaiset letit olivat todella vaikea laittaa liukkaisiin hiuksiini. Olen tämän myös saanut omakohtaisesti todeta viimeisen vajaan neljän vuoden aikana; vastapestyihin hiuksiin on turha yrittää mitään pinniä kummempaa. Sekin pysyy vain hyvällä onnella ja planeettojen liikeiden ollessa kohdillaan.

Tämän liukkauden lisäksi Elisalla on takaraivolla kaksi pyörylää. Ne varmistavat sen, että keskijakaus on melkein mahdottomuus tai ainakin siihen saa käyttää tuhottomasti aikaa. Tästä syystä Elisan kampaukset ovat yleensä toispuoleisia tai letti kulkee takaraivon kautta.
Hiuksia on myös paljon ja niitä on ollut alusta asti. Ja kasvutahti on huima. Ikää taisi olla kahdekansa kuukautta kun etuhiukset tulivat silmille ja piti käydä ostamassa pinnejä. Ensimmäisen spiraaliranskalaisen taiteilin Elisan ollessa reilu 1,5-vuotias.
Joskus siinä kahden vuoden kieppeillä löytyi kuitenkin sitä omaa tahtoa niin paljon, että hiusten peseminen, kampaaminen ja kiinnittäminen meni sellaiseksi tappeluksi, että minä luovutin. Harjasin ja vetäisin ponihännälle, en jaksanut tapella. Lopulta aloitin hienoisen painostuksen leikkaamisen puolesta. Helmikuussa 2011 se vihdoin onnistui ja Elisa sai polkkatukan.
Sen jälkeen ollaan kärsivällisesti harjoiteltu kampaamista ja pesemistä. Lopulta ollaan päästy siihen tilanteeseen, että hiuksien harjaaminen ei aiheuta mutinoita ja leitityskin onnistuu, jos sen tekee nopeasti. Viimeisimmällä Suomen reissulla mainitsinkin pikkusiskolleni, miten ihana oli leittää hänen hiuksiaan, kun ei kuulunut "Joko se on valmis?" puolenminuutin välein ;)

Niin ja siis miksi tämän asian otin esille oli se, että Maiun blogista löysin linkin CuteGirlHairstyles-blogiin. Noita videoita olen joskus katsellut YouTubella, mutta tuo itse blogi on minulle uusi tuttavuus. Kampauksia on vaikka millä mitalla ja sitä tässä on vähän kaivattukin; ideoita!
Tänään sivua Elisan kanssa selattiinkin ja Elisa sai itse valita miten hiukset laitetaan. Ja niin me laitettiin.
Sitten me valittiin jo kampaus huomisellekin. Ja etsittiin toinen kampaus huomisillan voimisteluharjoituksiin. Tästä se lähtee, ihanaa ♥



Hyvää torstaita kaikille, tämä täti lähtee töiden pariin.
Huomiseen!

5 Sep 2012

S+S+S



Ei, en ole raskaana. Tällä kertaa nuo kolme ässää viittaavat Syksyn Suur Siivoukseen.
Meidän pihaan tuli maanantaina isot roskalavat. Se tietää aina suursiivousta!
Viimeisiä päiviä viedään; makuuhuone kesäisissään. Ensi viikolla käännetään sänky toiseen suuntaan ja haetaan vintistä paksumpia peittoja, täkkejä ja lampaantaljat.
Lounasta ei sentään syöty makuuhuoneessa, vaikka kuvista vähän sellaisen vaikutelman voikin saada :)

Ainiin, kalenterini on ollut hukassa jo monta päivää ja olen ihan sekaisin. Miten noinkin pikkuinen esine pystyy pitämään koko arjen kasassa ja järjestyksessä?
Onko teillä vielä käytössä ihan paperikalenteri vai joko osaatte käyttää digitaalisia?

Arkikaaosterveisin, Suvi

I ♥ your blog



Tämän tunnustuksen sain jo kahdestakin paikkaa, kiitoskiitokiitos! Tuntuu aivan mahtavan hyvälle :)
Molemmat blogit ovat minulle uusia tuttavuuksia ja innolla odotan, että pääsen selaamaan tarkemmin. Päätyvät kyllä ehdottomasti lukulistalleni!

Mama kirjoittaa arjesta moniallergisen ja refluksia sairastavan pojan kanssa. Nopealla vilkaisulla sain kuvan, että sielläkin painitaan paljon samojen ajatusten ja arjen vastoinkäymisten kanssa kuin täälläkin. Mamalle terveisiä, että meillä ei vieläkään syödä niitä hapanmaitotuotteita, mutta soijajogurtti on pop! ;)

Ja sitten se Maiu. En voi oikein muuta sanoa kuin, että V-A-U! Aivan ihana blogi ja aivan ihania kuvia! Jospa sitä Maiun innoittamana itsekin ryhdistyisi tällä kuvausrintamalla eikä vain kuvaisi näitä pölyisiä nurkkia päivästä toiseen. Ideoita tulen ainakin pihistämään tuolta ;)

Sitten siihen vaikeaan osioon. Oikeasti minä tykkään kaikista lukemistani blogeista, (enhän minä niitä nyt muuten lukisi) ja ne löytyvätkin tuolta sivupalkista.

Tässä kuitenkin viisi lempparia, joille en muistaakseni ole vielä tunnustuksia antanut.

Anne. Olen aina ihan täpinöissäni kun Kaunis Pieni Elämä vilkkuu syötteenlukijassani uuden postauksen merkiksi. Tämä ei varmaan kaipaa edes sen kummempia selittelyjä, kurkkaa niin tiedät syyn.

Tiia kirjoittaa arjesta neljän tytön äitinä. Niistä pikkuisin on ihanihanihan pieni. Olen edelleen todella huono kommentoimaan, mutta terveisiä sinne, että joka postaus kyllä luetaan ja mukana eletään!

Mekkotehdas saa tunnustuksen ihan vain jo senkin takia, että eilen kolahti postiluukista kyseinen kirja ja tämän kirjoitettuani painelen piirtelemään kaavoja. Elisalla kun ei noita mekkoja vielä ole...

No, Pieni Lintu tietysti. Siinä taas yksi energiapakkaus, niin ompelu, neulonta kuin valokuvausrintamallakin. Sieltä löytyy myös valokuvauskilpailuja, joissa on aivan mahtavat palkinnot. Jos sitä joskus keräisi omatkin energiavarastot ja osallistuisi.

Ja mainita pitää ehdottomasti myös Coco. On ihana katsella valokuvia omasta kotikaupungista toisen silmin. Hienoja kuvia, minulle niin arkisista maisemista. Pitänee joskus vanhemmillani vieraillessani kerrankin poistua sieltä saarelta ja ulkoiluttaa kameraa siel tois puol jokkee!

Semmoista. Nyt niiden kaavojen pariin!

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
Terveisin, Suvi

3 Sep 2012

Syysmuoti 2012: Paneelihuivit tulevat!

Mies oli viikonloppuna oikeen avuliaalla tuulella. Sunnuntaina töistä tullessani oli koko kämppä siivottu ja puunattu. Viikonlopun pyykitkin pesty. Eteisessä katseeni kuitenkin kiinnittyi huivieni joukosta pilkistävään harmaaseen ja ryppyiseen...

"Voi ei, pesit ja kuivasit ne keittiön verhot?"
"Verhot? Ai nuo! Eivätkö ne olleetkaan huiveja?"


Kuten arvata saattaa, kyseessä ei siis todellakaan ollut huivit, jotka voi pestä 60°C:ssa ja rumpukuivata. Vaan keittiön harmaista paneeliverhoista, 100% pellavaa, hienopesu 40°C:ssa, ei valkaisuainetta, ei rumpukuivausta ja silitys kuumalla.

Keittiön paneelihuivit.

Tiedän, tiedän! Auttaahan hän vain tahtoi. Mutta.
Kun tämä nyt ei ole ensimmäinen kerta ja olen jo pariin otteeseen kieltänyt koskemasta pyykkeihin. No, verhothan ne vain olivat. Ja ehkä kastelu + märkänä silitys tilanteen vielä pelastavat, mutta epäilen pääseväni verhokaupoille tällä viikolla.

Hyvää alkanutta viikkoa!
Suvi